Lue keskustelun säännöt.
Hirveä olo. Sanoin miehelle, etten tiedä rakastanko häntä ja
15.11.2023 |
että onko parisuhteessa muka normaalia, että toista kohtaan ei tunne mitään vetoa eikä kiinnostusta, ja että tuntemukset ovat kuin veljeä kohtaan.
Mies tietysti loukkaantui, enkä ihmettele, on varmaan hirveää kuulla tuollaista puolisoltaan.
Ja varsinkin kun mies oli juuri laittanut ruokaa, siivonnut, ja halusi viettää kanssani aikaa.
Mutta en voi valehdella ja teeskennellä ja oli pakko olla rehellinen, mies tietää että mietin eroa, mutta hän ei millään ymmärrä miksi haluan erota "hyvästä suhteesta".
Pakkohan minun oli rehellisesti kertoa miksi ero pyörii mielessä.
Vai teinkö väärin?
Miksi rakkauteni ja kaikki tunteeni ovat näin hukassa? Mihin ne ovat hävinneet, miksi en tunne mitään?!
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin joskus rakastunut? Mikä on muuttunut? Jossain vaiheessa parisuhdetta tulee kausi jolloin rakkaus voi olla päätös. Päätös rakastaa tänäänkin.
Olen itse eronnut mutta mä en koskaan rakastanutkaan. Sitten kun mä rakastuin, tiesin mitä sen olisi pitänyt aina olla. Mun tunteet on edelleen erittäin vahvat mutta sen olen jo päättänyt että vaikka ne joskus laimenisivatkin, tämän ihmisen rinnalla olen hautaan asti. Jos se minusta on kiinni.
En tiedä olenko oikeasti rakastunut ollut. Mistä sen tietää?
Miten voi "päättää" rakastaa, jos ei yhtään tunnu siltä? Toinen ei kiinnosta, hänen ajatukset ja puheet eivät kiinnosta, ei ole vetovoimaa, en ikävöi häntä koskaan..?
Vaikka järjellä tiedän ja osaan luetella hyviä puoliaan. Kyllä hänessä niitä on. Ihan hyvä ja kiva tyyppi.
Aloittaja
Miksi aloitit suhteen kuvailemasi ihmisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni sanoi samoin kuusi vuotta sitten. Ei tosin sanonut miettivänsä eroa tai mitään, koki vain tarvetta olla rehellinen. Oli hyvin pahoillaan tilanteesta.
Meillä pienet lapset, joten en itsekään alkanut puuhata eroa. Olisi tosin ehkä kannattanut. Mielestäni tuolloin hyvin toiminut ja onnellinen suhde on kuivunut sisarelliseksi, kaiken surun ja kiukun läpi päästyäni en itsekään enää voinut romanttisesti rakastaa, vaikka välitän kyllä hänestä. Seksi loppui vähitellen, ei tee "veljeä" mieli. Vaikea sanoa, onko mieheni nyt tyytyväinen avautumisestaan. Pitäisi kysyä, mutta ei enää myöskään puhuta syvällisiä keskenämme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuitenkin joskus rakastunut? Mikä on muuttunut? Jossain vaiheessa parisuhdetta tulee kausi jolloin rakkaus voi olla päätös. Päätös rakastaa tänäänkin.
Olen itse eronnut mutta mä en koskaan rakastanutkaan. Sitten kun mä rakastuin, tiesin mitä sen olisi pitänyt aina olla. Mun tunteet on edelleen erittäin vahvat mutta sen olen jo päättänyt että vaikka ne joskus laimenisivatkin, tämän ihmisen rinnalla olen hautaan asti. Jos se minusta on kiinni.
En tiedä olenko oikeasti rakastunut ollut. Mistä sen tietää?
Miten voi "päättää" rakastaa, jos ei yhtään tunnu siltä? Toinen ei kiinnosta, hänen ajatukset ja puheet eivät kiinnosta, ei ole vetovoimaa, en ikävöi häntä koskaan..?
Vaikka järjellä tiedän ja osaan luetella hyviä puoliaan. Kyllä hänessä niitä on. Ihan hyvä ja kiva tyyppi.
Aloittaja
Sen tietää. Jos et tiedä, et ole koskaan oikeasti rakastanut. Ketään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän vaivaa näkee toisen eteen tai yhteisen päämäärän hyväksi, sitä enemmän toista alkaa arvostaa. Jos et paljoakaan panosta suhteeseenne, et voi paljon odottaa tunteitakaan.
Toisaalta hyvässäkin suhteessa tunteet voivat haihtua välillä. Kuulostaa siltä, että mies tekee paljon vuoksesi, mutta sinä et niinkään. Olisiko aika alkaa kohdella miestä kuin kallista timanttia? Jos ette ole naimisissa tai ei ole lapsia, ehkä on mietinnän paikka, jatkatteko. Muuten kannattaa yrittää.
En kyllä panosta suhteeseemme yhtään. Kun ei kiinnosta enkä koe tarvetta enkä halua siihen.
Toki siis käyttäydyn miestä kohtaan ystävällisesti ja kohteliaasti, kysyn aina miten päivänsä on mennyt, toivotan hyvää työpäivää, kiitän ja kehun jos on tehnyt ruokaa jne, mutta tämä on ihan peruskohteliaisuutta, käyttäydyn kaikkia kohtaan näin.
Ap
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tarvitsee kunnon traumakemiasuhteen. Heti. Dopamiinia ja muuta mukavaa. Elä ap kun vielä ehdit.
Ei sun tunteet ole kokonaan kadonneet. Sullahan on hirveä olo. Jostain sekin kertoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No miksi olet vielä siellä?
Mitä ajattelit, että miehesi tuohon vastaa?
Jos eroat, ei se ole tae jostain ihanasta suhteesta. Voit elää yksin loppuelämäsi.
Tiedän. Enkä minä ole lähdössä etsimään uutta suhdetta. En jaksa uskoa että löydän ketään jonka kanssa elo olisi yhtään parempaa. Toisaalta en pelkää ilman parisuhdetta elämistä.
Aloittaja
Syötkö ssri-lääkettä? Mulla vienyt ainakin kaikki tunteet kaikkia kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Apn kaltaiset eivät halua tehdä sitä. He eivät arvosta kumppaneitaan aidosti. Terapiaan vuosiksi hoitamaan kiintymyssuhdetraumat kuntoon. Välttelevän kiintymyssuhteen omaavat eroilevat paljon eivätkä kykene aikuiseen ja turvalliseen rakkauteen. Usein tunnekylmän lapsuuden kodin kasvatteja.
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Entä kun ei ole mitään motivaatiota tähän työhön, sillä se todella tuntuisi TYÖLTÄ, enkä jaksa enää edes yhtään uskoa, että mikään määrä työtä toisi tunteita takaisin.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei naiset halua kunnollista miestä rakastaa. Miehes on tylsä ja turvallinen joten koit tilanteen ahdistavana joten rakkaus loppui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Entä kun ei ole mitään motivaatiota tähän työhön, sillä se todella tuntuisi TYÖLTÄ, enkä jaksa enää edes yhtään uskoa, että mikään määrä työtä toisi tunteita takaisin.
Aloittaja
Provohan sä olet. Mutta jotain kertoo sinusta. Et ole kelvollinen kenelleekään hyvälle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Syötkö ssri-lääkettä? Mulla vienyt ainakin kaikki tunteet kaikkia kohtaan.
En syö. Ja siis kyllä mä muuten tunnen elämässäni iloa, kiitollisuutta, rakkautta lapsiini ja läheisiini jne. Miehestänikin välitän ihmisenä tietysti, mutta siis mitään parisuhdetunteita ei ole.
Aloittaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Entä kun ei ole mitään motivaatiota tähän työhön, sillä se todella tuntuisi TYÖLTÄ, enkä jaksa enää edes yhtään uskoa, että mikään määrä työtä toisi tunteita takaisin.
Aloittaja
Tunteet voi saada kyllä takaisin, siitä on omakohtaista kokemusta, mutta se vaatii molemmilta sitoutumista yrittämiseen ja tosiaankin sitä työtä.
Jos ei ole valmis laittamaan tikkua ristiin niin sitten kannattaa päästää mies etsimään jotakuta, joka arvostaa häntä ja parisuhdetta. Mutta sinähän oletkin jo päättänyt erota.
Vierailija kirjoitti:
Ei naiset halua kunnollista miestä rakastaa. Miehes on tylsä ja turvallinen joten koit tilanteen ahdistavana joten rakkaus loppui.
Tietty mt-ongelmainen naistyyppi tekee noin. Eivät kaikki. Usein lapsuuden perhe kylmä. Isä usein pettänyt. Äiti mt-ongelmainen. Lapsi joutunut miellyttämään ja hoitamaan liian nuorena vanhemmille kuuluvia vastuita.
Takuuvarma resepti siis juuri apn kaltaiseen käytökseen parisuhteessa. Pätee myös vastaavan tyyppisiin miehiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Entä kun ei ole mitään motivaatiota tähän työhön, sillä se todella tuntuisi TYÖLTÄ, enkä jaksa enää edes yhtään uskoa, että mikään määrä työtä toisi tunteita takaisin.
Aloittaja
Jos teillä on yhteisiä lapsia niin etkö halua tehdä edes heidän vuokseen työtä, jotta heidän perheensä ei hajoaisi?
Pitkässä suhteessa tulee erilaisia kausia, välillä on tunteet hukassa. Ei silti kannata erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastaminen on pitkälti päätös, jos väkivaltaa, pettämistä tms. ei ole. Tunteet voi saada syttymään uudelleen, mutta se vaatii työtä.
Entä kun ei ole mitään motivaatiota tähän työhön, sillä se todella tuntuisi TYÖLTÄ, enkä jaksa enää edes yhtään uskoa, että mikään määrä työtä toisi tunteita takaisin.
Aloittaja
Jos teillä on yhteisiä lapsia niin etkö halua tehdä edes heidän vuokseen työtä, jotta heidän perheensä ei hajoaisi?
Ei se tee. Koska pitää saada kokemuksia vaihtuvista miehistä. Omannäköinen elämä ja vähintään 3 rakastajaa. Kyllä lapset sopeutuu.
En tiedä olenko oikeasti rakastunut ollut. Mistä sen tietää?
Miten voi "päättää" rakastaa, jos ei yhtään tunnu siltä? Toinen ei kiinnosta, hänen ajatukset ja puheet eivät kiinnosta, ei ole vetovoimaa, en ikävöi häntä koskaan..?
Vaikka järjellä tiedän ja osaan luetella hyviä puoliaan. Kyllä hänessä niitä on. Ihan hyvä ja kiva tyyppi.
Aloittaja