Typerin kertomasi valkoinen valhe?

Ei nyt ehkä typerin, mutta pakollinen "valehtelu" oli hiljattain kun piti antaa arvostelut pomon persoonasta ja johtamistaidoista. Asteikko oli 1-5, laitoin suurimpaan osaan 5, vain osaan 4 vaikka ainaki  3 tai kohtaa oli sellasia joihin olisin halunnut laittaa jopa 2 ja sanallisessa palautteessa olisin halunnut kehityskohteeksi kirjoittaa mitä ajattelen oikeasti, mutta eihän sellaista voi sanoa, se olisi kolahtanut vaan omaan nilkkaan myöhemmin. Arvosteltava henkilö on todella heikkoitsetuntoinen eikä kestä yhtään itseensä kohdistuvaa arvostelua. Vastaajia on varmasti sen verran vähän että jos olisin niin tehnyt hän olisi kyllä nokkelana osannut ainakin arvella kuka on antanut nuo arvostelut. 

Tämäkin tapahtui siksi ettei vaan voi sanoa oikeaa mielipidettä, on turvattava selustansa ja kaunisteltava asiaa. Ja sillä että vastasin reilusti positiiviseen päin ei ole minulle eikä kellekään muullekaan mitään merkitystä, joten pikku totuuden muuntelulla ei ole merkitystä myöhemmin, muutakin ehkä siihen että hän pysyy tyytyväisempänä ja me alaiset sitä myötä säästytään ilkeilyltä.

Puhun totta. En muista koska olisin valehdellut. Olin joskus työpaikassa jossa tein hyvin pikkutarkkaa asiakkaan työtä. Pudotin hyvin pienen osan enkä löytänyt sitä. Piti tilata uusi ja sen tuleminen kesti hieman,  Työkaverit sanoivat, että tämä on hankala asiakas ja eivät suostuneet itse kertomaan asiakkaalle, kun tuli hakemaan laitetta.  Menin itse kertomaan asiakkaalle ja kerroin asian aivan totuudenmukaisesti.  Asiakas ei osoittanut mitään suuttumusta, vaan hyväksyi asian.  Työkaverit ihmettelivät, koska olivat tottuneen asiakkaan olevan vaikea.

Olin sävyttänyt hiukseni ja deitti jotenkin noteerasi asian ravintolapöydässä. Aloin kivikovaa väittää etten ole värjännyt mitään.

En yhtään tiedä miksi. Piti minua varmaan varttihulluna.

Kertokaa mikä siinä on, että kun nukkuu ja mies tulee kotiin tai joku soittaa ja kysyy nukuitko/herätinkö, on aina pakko sanoa ei vaikka olisi nukkunut? Oon tehnyt tätä ainakin 15 vuotta enkä tajua miksen voi myöntää nukkuneeni?

Vierailija kirjoitti:

Kertokaa mikä siinä on, että kun nukkuu ja mies tulee kotiin tai joku soittaa ja kysyy nukuitko/herätinkö, on aina pakko sanoa ei vaikka olisi nukkunut? Oon tehnyt tätä ainakin 15 vuotta enkä tajua miksen voi myöntää nukkuneeni?

-- Tämä on muuten tosi yleistä, teen itse ihan tuota samaa. Saattaa johtua siitä että ei halua ns nolata soittajaa "sä herätit minut!!!!) koska silloin soittajalle tulee kiusallinen olo ja hän joutuisi pyytelemään anteeksi kun herätti vastaajan.

Iäkkäiden vanhempien kanssa valkoiset....ja vähän muunkinlaiset valheet on hyvinkin yleisiä. Ja tämä vain siksi etten halua huolestuttaa heitä tai säästyn oikean syyn kertomisesta koska en vaan jaksa sitä spekulointia ja ihmettelyä. 

Jos käyn heidän luona viikonloppuna, niin mulla on yleensä aina joku "meno" su iltapäivästä että pääsen sen verukkeella lähtemään sieltä jo heti aamupäivän aikana pois, koska en vaan oikeesti pysty olla siellä enää tulematta hulluksi.

Kerroin olevani kiinnostunut työpaikasta. Sain sen työn. Voi v*ttu.

Minusta tuntuu, että on aina ärsyttävää, jos ei oikein osaa/ehdi nopeasti ilmaista asiaa niin kuin se oikeasti on. Esim. juuri jos joku kysyy nopeasti ohimennen päiväkodin eteisessä että miten menee, ja ehtii juuri huikata "ihan hyvin, kiva kun on talvi" ja sitten tajuaa, että niin, tosiaan myös tällä viikollavanha sukulainen kuoli, eli ei ollut todellakaan se paras mahdollinen tilannekuva.