Lue keskustelun säännöt.
Jos ei ole koskaan kokenut elämänsä aikana hyvää tasapainoista rakkaudellista parisuhdetta, niin muuttuuko sitä vanhemmiten katkeraksi?
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Oma ikäni alkaa jo nelosella, enkä ole eläessäni ollut parisuhteessa saati harrastanut seksiä (naisen) kumppanin kanssa.
Olen kertonut kokemattomuudestni täällä ennenkin ja saanut sen johdosta toki ivailua japiikittelyä osakseni.
Myos heille joille olen uskaltautunut kertomaan asiasta kasvokkain olen saanut sekä syvältäkin vihlaisevia ja hämmentäneitä mutta myös rohaksevia ja mieltälämmittäneitä vastauksia.
Kirpaisee edelleen jos tai joku kun saattaa tokaista, että olen jo niin vanha, että minun oikeasti kannattaisi jo lopettaa ja hylätä haaveeni ja umelmani omasta kumppanistani.
Aikaa myöten olen oppinut tai sanosinko paremmin, että tiedostanut että oma rakkauden kaipuuni - eli haluni tulla rakastetuksi että yhtälailla rakastaa ja välittää toisesta, siitä yhdestä ja erityisestä eritavoin kulkee jollain tavoin aalloissa.
Esimerkiksi joskus noin 30 vuotiaana olin hetkittäin aivan rikki ja haja
Tsemppiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipähän sitä välttämättä edes tajua katkeroituneensa. Minulle se ahaa-elämys tuli kun tutustuin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen aivan ihanaan naiseen, ja jostain kumman syystä, hän halusi tutustua minuun. No, yksin jäin ja hän on ilmeisesti löytänyt paremman miehen, mikä ei ole ihme, koska olin ennen hänen kohtaamistaan ihan hemmetin katkera, ja varmistanut huonoilla elämäntavoilla, ettei kukaan tule koskaan kiinnostumaankaan.
Älkää tehkö kuten minä tein, älkää katkeroituko, älkääkä alkoholisoituko. Toivosta ei saa koskaan luopua.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kuinka moni ihminen oikeasti tuon koskaan kokee? Puolet avioliitoista päätyy eroon ja suuri osa niistä, jotka ei ovat liittoja, joissa sinnitellään yhdessä lasten vuoksi, petetään, hiljaa vihataan ja halveksutaan toista.
Minä kyllä väitän, että se on ehkä vain 10% tai alle ne ihmiset, jotka löytävät molemminpuolisen, kestävän, terveen rakkauden ja osaavat ja jaksavat sitä yhdessä ylläpitää.
Puhut katkeruudestasi käsin. Jos sosiaalinen piirisi rajoittuu eronneisiin tai muuten poikkeaviin niin kyllähän sitä alkaa vihaamaan keskitien kulkijoita joilla onni syntyy muistakin asioista kuin keinotekoista hattaraa olevista vaihtuvista suhteista.
Ei välttämättä katkeraksi, mutta ilman läheisyyttä ja rakkautta voi alkaa muuten oireilla. Esim. jos ihmislapsi elää rakkaudettomassa ja henkisesti laiminlyövässä tai riitaisessa ilmapiirissä, todennäköisyys erilaisille häiriöille myöhemmällä iällä on moninkertainen vrs noita saaneisiin lapsiin. Rakkautta voi kyllä kokea muutoinkin kuin puolisolta.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä katkeraksi, mutta ilman läheisyyttä ja rakkautta voi alkaa muuten oireilla. Esim. jos ihmislapsi elää rakkaudettomassa ja henkisesti laiminlyövässä tai riitaisessa ilmapiirissä, todennäköisyys erilaisille häiriöille myöhemmällä iällä on moninkertainen vrs noita saaneisiin lapsiin. Rakkautta voi kyllä kokea muutoinkin kuin puolisolta.
Tuossa olet oikeassa. Siksi ihmisten pitäisi tehdä varsinkin jos lapsia on enemmän työtä parisuhteidensa vuoksi jotta se tulevaisuus olisi lapsille parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tuntemat ihmiset ainakin on katkeroituneet.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuntemat ihmiset ainakin on katkeroituneet.
Yksi selvä merkki katkeruudesfa on suoranainen viha ydinperheitä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kuinka moni ihminen oikeasti tuon koskaan kokee? Puolet avioliitoista päätyy eroon ja suuri osa niistä, jotka ei ovat liittoja, joissa sinnitellään yhdessä lasten vuoksi, petetään, hiljaa vihataan ja halveksutaan toista.
Minä kyllä väitän, että se on ehkä vain 10% tai alle ne ihmiset, jotka löytävät molemminpuolisen, kestävän, terveen rakkauden ja osaavat ja jaksavat sitä yhdessä ylläpitää.
Puhut katkeruudestasi käsin. Jos sosiaalinen piirisi rajoittuu eronneisiin tai muuten poikkeaviin niin kyllähän sitä alkaa vihaamaan keskitien kulkijoita joilla onni syntyy muistakin asioista kuin keinotekoista hattaraa olevista vaihtuvista suhteista.
En, vaan tilastoista, faktoista ja kokemuksesta käsin. Miksi pitäisi olla katkera siitä, ettei saanut jotain, mitä valtaosa ihmisistä tällä planeetalla ei koskaan saa kokea?
Pitäisikö olla katkera siitäkin, ettei ole koskaan voittanut lotossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin no, kuinka moni ihminen oikeasti tuon koskaan kokee? Puolet avioliitoista päätyy eroon ja suuri osa niistä, jotka ei ovat liittoja, joissa sinnitellään yhdessä lasten vuoksi, petetään, hiljaa vihataan ja halveksutaan toista.
Minä kyllä väitän, että se on ehkä vain 10% tai alle ne ihmiset, jotka löytävät molemminpuolisen, kestävän, terveen rakkauden ja osaavat ja jaksavat sitä yhdessä ylläpitää.
Puhut katkeruudestasi käsin. Jos sosiaalinen piirisi rajoittuu eronneisiin tai muuten poikkeaviin niin kyllähän sitä alkaa vihaamaan keskitien kulkijoita joilla onni syntyy muistakin asioista kuin keinotekoista hattaraa olevista vaihtuvista suhteista.
En, vaan tilastoista, faktoista ja kokemuksesta käsin. Miksi pitäisi olla katkera siitä, ettei saanut jotain, mitä valtaosa ihmis
Keskimääräinen suomalainen avioliitto perustuu aikuiseen tasapainoiseen rakkauteen. Sillä on taipumus periytyä myös. Kun lapset saavat vakaan rakastavan ydinperheen mallin jossa tehdään vaikeampina aikoina työtä yhteisen hyvän vuoksi niin hyvä kehitys jatkuu sukupolvelta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joistain muista asioista vähän katkeroitunut, mutta en tästä. Olen siis joka tavalla täysin kokematon nelikymppinen nainen, enkä muista milloin olisin viimeksi edes haaveillut mistään parisuhteesta ja perhe-elämästä. Onnekseni olen erakkoluonne, koska tällaiseksi varmaankin jäänkin.
En tiedä olenko jotenkin vääristynyt tässä vuosien varrella - todennäköisesti - mutta pitkää ihanaa parisuhdetta mieluummin haluaisin kokea jonkin sekopäisen, intohimoisen, lyhytkestoisen rakkauden. Sellainen "whirlwind romance". Sen verran lyhyen, ettei siihen ehtisi kyllästyä, vaan kokisi vain ne hauskat hullaantumisen hetket. Niitä kun en ole ikinä saanut kokea.
Tai ainakin kuvittelen haluavani. Todennäköisesti se olisi todellisuudessa ihan p*skaa, ja se toinen osapuoli olisikin minun tuurillani tietysti jokin ihan kirjaimellinen sekopää josta saisi ikuisen vainoojan.
Mä olen ollut nuoruudessa lyhyessä suhteessa, josta syntyi lapsi ja sitten tuli ero väkivallan vuoksi. Sen jälkeen on ollut jotain viritelmiä miesten kanssa ja todennut ettei minulla ole jaksamista valtataisteluun. Ei parisuhteettomuuden vuoksi kannata katkeroitua. Voi keskittyä itseensä ja omiin mielenkiinnon kohteisiin sekä nauttia oman kodin rauhasta. Rakkauta saa esim. Minä omalta lapseltani vaikka on jo aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen elänyt muuten onnellisen ja tasapainoisen elämän, vaikka en olekaan kokenut vastavuoroista rakkautta. En ole koskaan ollut katkera ja toivon, etten tule koskaan olemaankaan. Ihminen tekee itse sen, onko tyytyväinen elämäänsä. Voi kokea surua ja kaipausta, mutta katkeruus pilaa sen vähänkin, mitä iloa elämässään on.
Onni ja tasapaino tulee jokaisen ihmisen sisimmästä - ei parisuhteesta tai muustakaan ulkoisesta tekijästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole katkera enkä edes surullinen tai kateellinen, elämässä on niin paljon muita, iloa ja onnea tuottavia asioita. En ole kyllä tainnut koskaan olla mikään parisuhdeihminenkään eli parisuhde tai lapset eivät ole olleet aktiivisesti haaveissa. N 40+
Minä en ole kokenut. Miehiä oli kyllä useita tarjolla, mutta eipä niistä yksikään kolahtanut. En enää edes pysty kuvittelemaan miestä elämääni. Tilanne on hyvä näin.
Katso tämän palstan miesvihaa katkerilta naisilta ja mieti, että ovatko incelinaiset katkeria... M28
Eroilu vähentää tilastojen mukaan odotettavissa olevaa elinikää.
En tiedä mistä se perinteinen "onnellisen elämän" ajatusmalli, jossa pitäisi olla kumppani, (tenavia) jne, on edes lähtöisin. Joka elämäntyylissä on omat plussat ja miinukset. Itselle ei maistuisi tuo seurustelu/ perhe-elämätouhu vaan olen erittäin onnellinen, että saan työpäivän jälkeen olla illat omassa rauhassa puuhaten (ja etenkin olla puuhaamatta!) mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Katkeroituminen on vaan asennevamma nille, jotka haluaa uhriutua eivätkä kykene näkemään sinkkuna elämisen hyviä puolia; Ei turhaa draamaa, ei puutteessa eloa, ei kompromisseja.
Tämä on juuri sitä syrjintää mitä perheettömät kokee jatkuvasti, että esimerkiksi väitetään olevan katkeroitunut. Sama näkyy monessa muussa.
Toivoa on niin kauan kuin on elämää. Ja toiseksi ajattele millainen paine ja taakka tulsi tosielle kannettavaksi, jos ilman toista olisit täysin toivoton ja hukassa. Tiedän, että kullostaa lannistavalta mutta ajattelen kuitenkin, että parisuhteeseen on parempi lähtökohta jos kykenee seisomaan ja kulkemaan omin avuin kuin se, että on kaikessa tosiesta riippuvainen; johan sellaiseen tukehtuisi. - Kyllä sinkkuus on varmasti tehnyt itsestäni varmasti vähän itseriittosien ja itsekkäänkin mutta silti haluan olla avoin rakkaudelle.