Jos ei ole koskaan kokenut elämänsä aikana hyvää tasapainoista rakkaudellista parisuhdetta, niin muuttuuko sitä vanhemmiten katkeraksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katso tämän palstan miesvihaa katkerilta naisilta ja mieti, että ovatko incelinaiset katkeria... M28

Missä kommentissa koet miesvihaa? Jos on henkisesti tai fyysisesti väkivaltaisessa suhteessa on järkevää turvata lapsen elämä eroamalla, ei siinä tarvitse vihata kuitenkaan ketään. 

Naisten miesviha kulminoituukin useasti henkisenä ja väkivaltaisena käytöksenä rakastavaa ja alisteista miestä kohtaan.

Monasti miehet ovat kuin koiria jotka rakastavat vaikka saisivatkin huonoa kohtelua naiseltaan. Kestävät rakastavat, huolehtivat ja suojelevat perhettään viimeiseen asti.. kunnes naisen misangria yltyy yltymistään ja mies murenee ja pakenee paikalta parempaa kohtelua saadakseen uuden emännän luo joka kohtelee hyvin ja osoittaa rakkauttaan.

Siinä vaiheessa, kun nämä jokakodin pirttih

Harmi, kun sinulla on noin ikäviä kokemuksia naisista ja kuulostat kyllä myös hyvin katkeroituneelta. 

Jos joku on katkeroituakseen, niin ei siltä pelasta parisuhde, eikä parisuhteettomuus - - ongelma on paljon syvemmällä. 

Ei hyvä elämä ole koskaan mitään hiton täysipäiväistä prinsessa elämää herrajumala mitenkään. On ylämäkee on alamäkee, mutta omasta mielestäni parisuhde on hyvä ja onnellinen jos ja kun molemmat elää ne hetket yhdessä ilman turhia riitoja tai kiistoja siten että kummallakin on heikoimmillaankin hyvä olla. Niitä onnen huippuhetkiä ei edes voi käytännössä olla jokapäivä.

Mut mistä minä tiedän, olen vain tavallinen suomalainen mies.

Tuntemani vanhatpiiat ja - pojat on kyllä vanhemmitenkin paljon tyytyväisempiä, kun moni muu🤔

Eipä kai. MIten sellaisen puuttumisesta voi katkeroitua, jota ei ole koskaan kokenut. Ei voi oikeasti tietää, mistä on jäänyt vaille.

Vierailija kirjoitti:

Jos joku on katkeroituakseen, niin ei siltä pelasta parisuhde, eikä parisuhteettomuus - - ongelma on paljon syvemmällä. 

Ei se aina ole edes syvemmällä. Ei edes yleensä vaan ongelma poistuu tai ainakin haalistuu olemattomiin kun saa sen mitä on halunnutkin. Ei miehet ole yleensä sen monimutkaisempia.

Naiset toki haluaa uskotella että ongelman on oltava paljon syvemmällä, eikä parisuhde ratkaise mitään, koska näin voivat hyvällä omatunnolla nirsoilla jatkossakin.

Ainakin lähipiirissäni on katkeruutta havaittavissa niillä jotka ovat jääneet huonoon suhteeseen. Syynä omaisuus, lapset, yritykset ym. Ei rakkautta, ei yhteen hiileen puhaltamista eikä tukea toiselta, vain taistelua siitä kumpi on oikeassa tai väärässä. Eikä tarvi olla edes vanha, tunnen muutamia katkeria nelikymppisiä jotka ovat rakkaudettomissa suhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai. MIten sellaisen puuttumisesta voi katkeroitua, jota ei ole koskaan kokenut. Ei voi oikeasti tietää, mistä on jäänyt vaille.

Ystävien, sisarusten ja muiden aikalaisten mennessä elämässä eteenpäin ja perheellistyessä saa kuitenkin vahvan vihjeen siitä mistä on jäänyt paitsi. Onellisiin pariskuntiin törmää myös kokoajan kauppakeskuksessa, yleensä kaupungilla tai yöelämässä. Elokuvia, sarjoja ja jopa iltapäivälehtiä lukemalla törmää kokoajan rakkauden ja parisuhteen ylistykseen. Ainakin huomattavasti useammin kuin että joku kehuisi miten hienoa on elää koko elämänsä ilman parisuhdetta ja rakkautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai. MIten sellaisen puuttumisesta voi katkeroitua, jota ei ole koskaan kokenut. Ei voi oikeasti tietää, mistä on jäänyt vaille.

Ystävien, sisarusten ja muiden aikalaisten mennessä elämässä eteenpäin ja perheellistyessä saa kuitenkin vahvan vihjeen siitä mistä on jäänyt paitsi. Onellisiin pariskuntiin törmää myös kokoajan kauppakeskuksessa, yleensä kaupungilla tai yöelämässä. Elokuviao, sarjoja ja jopa iltapäivälehtiä lukemalla törmää kokoajan rakkauden ja parisuhteen ylistykseen. Ainakin huomattavasti useammin kuin että joku kehuisi miten hienoa on elää koko elämänsä ilman parisuhdetta ja rakkautta.

Julkkisten suhteet eivät kestä. Yleensä täynnä päihteitä, pettämisiä jnejne. Kyllähän ne lehdissä hehkuttaa usein muutaman vuoden välein vaihtuvan kumppanin kanssa. Ei sellaista kukaan täysipäinen kadehdi.

Itseasiassa ihan kokemuspohjalta sanottuna. Ei siinä mitään menetä jos ei varsinaista parisuhdetta ikinä kokisikaan.

Katkeroitumiseen en näe mitään syytä senkään vertaa. Se nyt on elämän kannalta täysin turha tunnetila samoin kuin vihakin.

Itselläni ollut useampikin parisuhde enkä niitä oven sulkeutumisen ja selkäni kääntämisen jälkeen ole miettinyt tai ajatellut yhtään , en hyvällä, en pahalla. Käytännössä ihan se ja sama onko niitä ollut taikka ei.

Naisia tulee jos on tullakseen ja naisia menee jos on mennäkseen. Turha niihin on niin kiintyä.

Voi niitä käyttää ilman parisuhdettakin ja jos omaa ei löydy niin lainaa naapurilta =)

Katkeraksi mistä? Itse ainakin olen avioeron jälkeen kyyninen, en katkera. En usko edes mihinkään romanttiseen rakkauteen enää. Yhtä paljon voisin olla katkera siitä että Joulupukki ei olekaan oikeasti olemassa. Avioero ja kaikki siihen liittyvä on päin vastoin saanut minut suuntaamaan kaiken energian itseeni ja oman elämäni parantamiseen. Aikaisemmin romanttisen hölmöilyn aikana tuhlasin energiaa miehiin. Mitä ajanhukkaa! Nautin ihmisten seurasta, myös miesten, mutta en enää kuvittele että ihmiset oikeasti etsisivät parisuhteesta muuta kuin välitöntä hyötyä. Ja sillä tavalla koko hömppä menee oikeisiin mittasuhteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lähipiirissäni on katkeruutta havaittavissa niillä jotka ovat jääneet huonoon suhteeseen. Syynä omaisuus, lapset, yritykset ym. Ei rakkautta, ei yhteen hiileen puhaltamista eikä tukea toiselta, vain taistelua siitä kumpi on oikeassa tai väärässä. Eikä tarvi olla edes vanha, tunnen muutamia katkeria nelikymppisiä jotka ovat rakkaudettomissa suhteissa.

Nelikymppinen tosin on jo melko vanha jos on nainen. Ulkoisesti sellainen ei ole enää kovin rakastettava.

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa ihan kokemuspohjalta sanottuna. Ei siinä mitään menetä jos ei varsinaista parisuhdetta ikinä kokisikaan.

Katkeroitumiseen en näe mitään syytä senkään vertaa. Se nyt on elämän kannalta täysin turha tunnetila samoin kuin vihakin.

Itselläni ollut useampikin parisuhde enkä niitä oven sulkeutumisen ja selkäni kääntämisen jälkeen ole miettinyt tai ajatellut yhtään , en hyvällä, en pahalla. Käytännössä ihan se ja sama onko niitä ollut taikka ei.

Naisia tulee jos on tullakseen ja naisia menee jos on mennäkseen. Turha niihin on niin kiintyä.

Voi niitä käyttää ilman parisuhdettakin ja jos omaa ei löydy niin lainaa naapurilta =)

No nyt on oikea asenne elämään. Miksi stressata liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lähipiirissäni on katkeruutta havaittavissa niillä jotka ovat jääneet huonoon suhteeseen. Syynä omaisuus, lapset, yritykset ym. Ei rakkautta, ei yhteen hiileen puhaltamista eikä tukea toiselta, vain taistelua siitä kumpi on oikeassa tai väärässä. Eikä tarvi olla edes vanha, tunnen muutamia katkeria nelikymppisiä jotka ovat rakkaudettomissa suhteissa.

Nelikymppinen tosin on jo melko vanha jos on nainen. Ulkoisesti sellainen ei ole enää kovin rakastettava.

Eikä myös sisäisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai. MIten sellaisen puuttumisesta voi katkeroitua, jota ei ole koskaan kokenut. Ei voi oikeasti tietää, mistä on jäänyt vaille.

Ystävien, sisarusten ja muiden aikalaisten mennessä elämässä eteenpäin ja perheellistyessä saa kuitenkin vahvan vihjeen siitä mistä on jäänyt paitsi. Onellisiin pariskuntiin törmää myös kokoajan kauppakeskuksessa, yleensä kaupungilla tai yöelämässä. Elokuvia, sarjoja ja jopa iltapäivälehtiä lukemalla törmää kokoajan rakkauden ja parisuhteen ylistykseen. Ainakin huomattavasti useammin kuin että joku kehuisi miten hienoa on elää koko elämänsä ilman parisuhdetta ja rakkautta.

Unohda elokuvat, sarjat ja muu kaunisteltu todellisuus ja tapaa ihmisiä kasvotusten. Itse en ikipäivänä vaihtaisi yksinoloa tuohon paskaan mitä parisuhde tuo tullessaan. Parhaimpana esimerkkinä viereistalon naapuri joka laittaa viestiä harva se päivä kuinka kumppaninsa kanssa kinastelee taas jostain aivan tyhjänpäiväsestä.... ja itseäni ei voisi viddujakaan kiinnostaa.

En minä ainakaan ole tähän mennessä muuttunut katkeraksi, hieman surulliseksi ehkä. Panostan omaan henkiseen kasvuuni ja muihin elämän osa-alueisiin ja jaksan uskoa, että vielä se oikea osuu kohdalla. Huonot suhteet ovat opettaneet minut olemaan valikoivampi kumppanin valinnassa ja olen lähtökohtaisesti ainakin mieluummin sinkkuna kuin huonossa suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai. MIten sellaisen puuttumisesta voi katkeroitua, jota ei ole koskaan kokenut. Ei voi oikeasti tietää, mistä on jäänyt vaille.

Ystävien, sisarusten ja muiden aikalaisten mennessä elämässä eteenpäin ja perheellistyessä saa kuitenkin vahvan vihjeen siitä mistä on jäänyt paitsi. Onellisiin pariskuntiin törmää myös kokoajan kauppakeskuksessa, yleensä kaupungilla tai yöelämässä. Elokuvia, sarjoja ja jopa iltapäivälehtiä lukemalla törmää kokoajan rakkauden ja parisuhteen ylistykseen. Ainakin huomattavasti useammin kuin että joku kehuisi miten hienoa on elää koko elämänsä ilman parisuhdetta ja rakkautta.

Unohda elokuvat, sarjat ja muu kaunisteltu todellisuus ja tapaa ihmisiä kasvotusten. Itse en ikipäivänä vaihtaisi yksinoloa tuohon paskaan mitä parisuhde tuo tullessaan. Parhaimpana esimer

Tapaan ystäviä sisaruksia ja aikalaisiani yhtenään ihan kasvotusten ja vaikka heilläkin on ollut huonoja suhteita, niin ovat silti omien sanojensa mukaan paljon tyytyväisempiä elämään parisuhteessa kuin että olisivat jääneet täysin vaille parisuhdetta ja perhettä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin no, kuinka moni ihminen oikeasti tuon koskaan kokee? Puolet avioliitoista päätyy eroon ja suuri osa niistä, jotka ei ovat liittoja, joissa sinnitellään yhdessä lasten vuoksi, petetään, hiljaa vihataan ja halveksutaan toista.

Minä kyllä väitän, että se on ehkä vain 10% tai alle ne ihmiset, jotka löytävät molemminpuolisen, kestävän, terveen rakkauden ja osaavat ja jaksavat sitä yhdessä ylläpitää.

Puhut katkeruudestasi käsin. Jos sosiaalinen piirisi rajoittuu eronneisiin tai muuten poikkeaviin niin kyllähän sitä alkaa vihaamaan keskitien kulkijoita joilla onni syntyy muistakin asioista kuin keinotekoista hattaraa olevista vaihtuvista suhteista.

 

En, vaan tilastoista, faktoista ja kokemuksesta käsin. Miksi pitäisi olla katke

Vaikka kuinka olis tasapainoinen lapsuusperhe, voi oma suhde olla vaikea, tai ei välttämättä löydä ikinä suhdetta.

Nainen saa onnellisen ydinperheen tekemällä aloitteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin lähipiirissäni on katkeruutta havaittavissa niillä jotka ovat jääneet huonoon suhteeseen. Syynä omaisuus, lapset, yritykset ym. Ei rakkautta, ei yhteen hiileen puhaltamista eikä tukea toiselta, vain taistelua siitä kumpi on oikeassa tai väärässä. Eikä tarvi olla edes vanha, tunnen muutamia katkeria nelikymppisiä jotka ovat rakkaudettomissa suhteissa.

Nelikymppinen tosin on jo melko vanha jos on nainen. Ulkoisesti sellainen ei ole enää kovin rakastettava.

Ja kaksikymppiset ovat usein jo hyvin katkeroituneelta, vihaisia ja monet myös ulkoisesti vähemmän rakastettavia, koska se sisäinen paha olo näkyy kauas.