Krooninen sairaus ja työelämä - taistella vaiko luovuttaa?

En oikein tiedä mitä tällä aloituksella haen, vertaistukea tai ajatuksia kenties. Sairastan endometrioosia, joka on päässyt pahaksi eli minut operoitiin viime kesänä. Leikkausta ennen oli lukuisia lääkekokeiluja, mikään ei auttanut. Endometrioosi on levinnyt palleaan, vatsakalvolle, kohtuun, kohdun taakse, virtsarakkoon ja munasarjoihin. Pidin kaksi viikkoa leikkauksen jälkeen sairaslomaa ja palasin sitten normaaliin työaikaan. Siitä asti minulla on ollut päivittäisiä kipukohtauksia. Kipuja oli, vaikka lääkityksenä käytin hormoneita ja hermokipulääkkeitä. Käytössä ollut mm. Gabrion ja Panacod. Buranaa minulla menee melkein 10 päivässä. Kipu on polttavaa, iskiasmaista, viiltävää, puuduttavaa, painon tunnetta.. Yleensä sellaista, että tuntuu kuin puukolla veistettäisiin vatsaa.

Tänä syksynä olen lopettanut lääkkeet, koska yritän tulla raskaaksi, mikä on ollut lääkärin suositus (olenhan jo 28-vuotias). No arvannette, että kivut ovat yltyneet vielä entisestään. Olen joutunut lähtemään töistä monta kertaa kesken päivän kotiin, koska kivut ovat niin voimakkaita, että tunnen kaatuvani kun vatsa kramppaa. Häpeän poissaolojani uudessa työpaikassa ja joudun aina kertomaan niistä työkavereille. Työ sisältää seisomista tuntien ajan ja se pahentaa kipuja entisestään. Kokoaikatyön lisäksi minulla on vielä opiskelupaikka. Yritänkin tienata parhaillaan rahaa, jotta voisin suorittaa tutkinnon loppuun. Työ uuvuttaa (varhaiskasvatus), sairaus uuvuttaa ja pelkään, mitä tämä kaikki tekee henkiselle puolelle ja parisuhteelle.

Olen menossa tapaamaan endometrioosiin erikoistunutta gynekologia ja aion kertoa tilanteesta hänelle. Mutta miten? Olen sijainen töissä eli en ole kuulemma oikeutettu työterveyshuoltoon. Olen pohtinut esim. lyhennetyn työajan mahdollisuutta, mutta miten tällainen järjestyy? Mitä tekisit tilanteessani? En pysty enää ajattelemaan järkevästi. Nukun, mutta olen väsynyt. Lähden kivuissa joka aamu töihin. Poissaolot tuntuvat ns. hassuilta, koska minulla on koko ajan kipua.

Kiitos