Te, joilla ei ole mitään allergioita tai yliherkkyyksiä, minkälaisissa olosuhteissa elitte varhaislapsuutenne?

Siistissä kodissa, tavallinen ruokavalio, koira. 

Vastaan vaikka on aisti- ja tuoksuyliherkkyys.  Möyrimme hiekassa, savessa, mullassa, metsässä.  Eläimiäkin oli.  Luultu on hienoksi, en voi allekirjoittaa, korkeintaan ehkä paremmat tapakäsitykset.

Elin lapsuuteni lastensuojelun asiakkuudessa, meillä oli aivan liikaa eläimiä, jätöksiä ja multaa sisällä. Oli niin likaista, että huoneesta toiseen kulki polut. Kun äiti alkoi dokata, elin paljon lähimetsässä ja tulin vain yöksi kotiin nukkumaan. Söin paljon pilaantunutta ruokaa. Ei allergioita, eikä mitään sairauksia. Olen nyt 40v. ja käynyt lääkärissä sairauden tai vaivan takia viimeksi 21 vuotta sitten. Hammaslääkärissä nyt useammin.

Maalla. Olin paljon ulkona, metsässä, tallilla ja navetalla. Eläimiä oli meillä myös joka sorttia. Varsinkin kesäisin sisällä käytiin lähinnä nukkumassa.

Nykyään ihmiset ovat sisätiloissa ihan liikaa, en usko sen olevan hyvästä, kuten ei liika hygieniakaan. 

Minulla ei ole mitään allergioita ja olen ollut muutenkin hyvin terve. Kotonani oli maatila. Yksi lempileikeistä lapsena oli piilosillaolo navetassa, myös tunkio kuului piilopaikkoihin. Olin usein vanhempien mukana iltanavetassa ja saatoin ottaa nokoset heinäkasan päällä. Ihaninta oli taputella lehmiä ja vasikoita, joiden karhean kielen lipaisun voin vieläkin aistia poskellani. Kesäisin tehtäviini kuului kitkeä rikkaruohoja kasvimaalta. Ja hieman vanhempana heinänteko muiden mukana. 

Ihan tavallisessa perheessä. Sukulaisissa oli navetta ja eläimiä. Meillekin tuli lemmikkejä, kun oli 5-6 v. Tuli syötyä pienenä mukulana hiekkaa ja lunta ja juotua kuravettä. Möyrittyä maassa ja metsässä jne.

Miksi ap kysyy? Sehän on ihan tutkittua, että liian steriilissä ympäristössä allergiat ym lisääntyy. Uusien päiväkotien pihojakin on kritisoitu juuri tästä syystä, että lasten puolustuskyky kärsii, kun maassa ei ole enää oikeaa hiekkaa ja nurmea ym missä temmeltää. Lapsen kehittyvä puolustuskyky jää liian heikoksi, kun se ei saa tarpeeksi vastusta harjoittaakseen itseään vahvemmaksi.

Maalla viisi henkeä pienessä maatalossa. Me kakarat kuljimme metsissä, pelloilla, ladoissa, riihissä, navetoissa. Peuhasimme kuralätäköissä, heinäkasoissa, pölyisissä hylätyissä rakennuksissa.

Hoidimme, silittelimme, taputtelimme kaikenlaisia eläimiä. Lehmiä, hevosia, sikoja, lampaita, kissoja, koiria. Kannoimme sylissämme kanoja, kuolleita variksia ja ketunraatoja. Taskuistamme löytyi koppakuoriaisia, sammakoita, kuolleita kaloja, jäniksenpapanoita.

Teimme töitä heinäpelloilla, perunamailla, metsänperkauksissa, halonhakkuissa voimiemme mukaan.

Ruokana oli perunaa, ruskeaa kastiketta, puuroja, piimää ja maitoa, omasta lehmästä.

Emme olleet ikinä kuulleet sanoja "laktoosi-toleranssi, keliakia, glukoosi". Allergia -sanan kuulin joskus teini-ikäisenä, kun joku oli saanut farkunnapista ihottumaa.

Väljästi rakennetulla omakotitaloalueella. Oli metsää, peltoa, lehmiä ympärillä. Kotona lemmikkejä.

Lemmikkitaloudessa samoin kuin lapseni, eikä heilläkään ole minkäänlaista allgergiaa yliherkkyyttä jne.

Maatilalla.

Samoin kolme lastani kasvavat maatilalla, eikä heillä kenelläkään ole allergioita tai yliherkkyyksiä.