Missä voisi tavata mukavia keski-ikäisiä naisia?

Vierailija kirjoitti:

Koti, työpaikka, ruokakauppa, kirjasto, kauppahalli, kesällä tori, huoltoasema, uimahalli, konserttisali tai kirkko, luontopolku, laavu näin käytännön esimerkiksi.

(Jos olisin äiti, näihin tulisi varmaan lisäksi päiväkodin aula tai koulun juhlat.)

Ei koskaan mikään seuranhakusovellus, ei yöelämä eikä baari - en käytä alkoholia enkä muutenkaan tarvitse miestä niin paljon.

Minusta olisi hyvä, että yhä uskaltaisimme jutella toinen toisillemme. Vieläkin mies saa jutella naiselle asiallisesti ja ystävällisesti.

Tänään viimeksi juttelin hetken oikein charmikkaan vanhemman miehen kanssa, joka oikein hakeutui luokseni tikusta asiaa-tyyliin. Huomasin kiinnostuksen mutta samalla käyttäytyi hyvin herrasmiesmäisesti.

Olisin minä hänelle antanut numeroni, mutta ei kysynyt. Ehkä meni pupu pöksyyn kun ei sitä asiaa oikein ollut. Harmi, pidän (joistakin) itseäni (reilustikin) vanhemmista, kuten hän oli.

Kiitos kannustuksesta. Tarkennuksena en ole Ap. Mutta ilahduttaa, että joku saattaisi olla vielä ehkä joskus kiinnostunut, jos julkisella paikalla uskalytaudun yrittämään onneani ja kokeilemaan saattaisiko itseäni puoleensa vetävä nainen innostua ja kiinnostua seurastani.

Tältä palstalta olen saanut sen käsityksen. että vaikka sanonta sanoo, että oman rakkaansa voi löytää ja kohdata missä vain niin elley ole erityisen charmantti ja omaa keskivertoa parempaa supliikkia, niin ne paikat, joissa oikeasti on lupa yrttää lähestyä ja osoittaa kiinnostusta toista kohtaan ovat ainakin osan mielestä todella ahtaat ja rajalliset Suomessa.

- Esimerkiksi moni on nostanut esille, että miehen pitäsi tietää tavalla tai toisella nainen ja nsien mies entuudestaan jostain, kuten samalta työpaikalta, samasta kaveri/ ystäväpiiristä tai olla kaverin kaveri, jolloin kaveri saattaa toimia esiliinana

Luvallisia kasvokkain tapahtuvia lähestymisiä paikkoja ovat lähinnä baarit ja yökerhoit ja muut paikat joissa on alkoholi enemmän ja vähemmän läsnä ja usein myös enempi hämä kuin erityisen valoisaa. Ajankohta mieluummin  ilta/ yö kuin päivä saati aamu.

Jos et hlua  laittta itsesäi likoon someen kuten tinderiin tai neti deitti palvelimille niin onko oikeastaan enää ihme., että niin moni on sikkuna kuin on kun vielä huomioidaan se, että -luokan kiitos-hyvin harvalla on mikään erityinen pakko -kuten taloutensa turvaaminen- jonka vuoksi tulsi pyrkiä ns. pariutumaan hinnalla millä hyvänsä,

Toisaalta samanaikaisesti ei voi kuin ihmetellä kuinka esim 90 päivää morssiammessa olevat henkilöt ovat olleet halukkaita lähtemään rakkauden perässä vaikka ja minne ja sitten yllättyvät kun kaikki ei menekään kuin strömsössä. - Ja onhan tuossa sarjssa ollut jo ensimmäinen suomalainen,.

- Pitäsikö itsekin kokeilla? Kun en voi kumppanin kaipuutani pelksätään järkisyilläkään perustella, edes itselleni

Koulujen vanhmpainilloista ja vanhempaintoimikunnista. Yleisöstä ylppäri ym. juhlissa. 

Avokonttöorissa. ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että naisella on kokonaisvaltaisesti elämänhallinta kunnossa?

Hoikkuutta ja urheilullisuutta.

Toivon, että tää oli vitsi. Eiköhän kokonaisvaltainen elämänhallinta ole aika paljon muutakin, kun kiva tiimalasikroppa ja ohjatussa jumpassa käyminen pari kertaa viikossa.

Tai jos joskus näkee asian näin, niin sitten en pistä enää yhtään pahakseni, jos ihmiskunnan sukupuutto tapahtuisi nopeutetulla aikataululla.

Ei se tietenkään ole kuin pieni siivu kokonaisuutta, mutta kyllä minustakin se että ei syö-, eikä juo liikaa on oleellinen osa elämänhallintaa.

Tässä on esitetty kauppoja, harrastuksia, lähes kaikkea mahdollista deittisovellusten ulkopuolisia paikkoja, mutta hyvin harvoin ne käytännössä toimii. Jos sinä näet ventovieraan ihmisen esimerkiksi kaupassa, hyvin harvoin vaihdat sanaakaan, saati jäät keskustelemaan pidemmäksi aikaa ja sopimaan uutta keskusteluhetkeä toiseen aikaan ja paikkaan. Nopea katseiden vaihto, ja asia on jo unohdettu 2 sekunnissa. Näin se asia vaan on.

Ap.

Itse tapasin oman mukavan ja keski-ikäisen naisystäväni Tinderissä. Mutta pieni varoituksen sana: osa niistä Tinder naisista on täysin hulluja.

Mutta riittävän kauan kun etsii, niin sitä saattaa löytää kaatopaikalta timantin. Näin itse koen tehneeni :)

M43

Tinder on hyvä vaihtoehto, jos osaa kovettaa itsensä pettymyksille, eikä odota sieltä mitään. Siellä kannattaa selkeästi ilmoittaa profiilissa mitä hakee. Naiset, jotka etsii yhden illan tai lyhyempää juttua ovat isommalla todennäköisyydellä niitä joista probleemaa löytyy... 

Kirjoittelun sijaan kannattaa nähdä nopeasti esim lyhyen kävelylenkin merkeissä.

Samaa itsekin, N47, mietin. Olen mielestäni niin normaali ja asiat niin kunnossa kuin voi olla, mutta en ole löytänyt elämääni ns kunnollista miestä.

Olen eronnut pari vuotta sitten pitkästä liitosta ja lapset juuri muuttanee omilleen. Aikaa siis olisi. Teen pääsääntöisesti etätöitä eli työpaikalla en voi löytää miestä (käyn toimistolla satunnaisesti). Olen akateeminen, jopa ihan hyvin ansaitseva. Talous kunnossa, ei pikavippi yms rahaongelmia. Ei mt- ongelmia. Olen introvertti enkä käy baareissa enkä käytä alkoholia. Viihdyn kotona ja harrastuksissani. Harrastukseni ovat suurimmaksi osaksi yksilölajeja. Laskettelen, mutta ikinä ei ole kukaan mies tullut kanssani hissiin tai rinnekahvilassa lähestynyt.

Olen normaalipainoinen ja ihan normaalin näköinen. Työkaverit kuvailevat minua iloiseksi ja että olen rauhallinen sekä pitkähermoinen ihminen. Ex-mies kertoi yhdeksi avioron syyksi sen, että olen liian rauhallinen ja tasainen ihminen, eli kai se voi olla huonokin juttu? Inhoan riitelyä ja draamaa.

Olen parisuhteessa 100% uskollinen sekä yksiavoinen eli ei myöskään mitään polyjuttuja ja samaa edellytän kumppanilta.

Olen deittiapeissa, mutta ei sieltä tunnut mitään löytyvän. Yleensä keski-ikäiset miehet kertovat siellä hakevansa joko fwb tai sitten vaan yhden yön juttuja.

Ideaalimies olisi minun omaa ikäluokkaa. Talous hallussa ja ansaitsee elantonsa rehellisesti. Ei päihde- eikä mt- ongelmia. Ei kroonisia sairauksia, koska en halua omaishoitajaksi. Tupakoimaton, mielellään alkoton. Ei hyperekstrovertti vaan viihtyy myös kotona ja mökillä. Pitää ulkonäöstään huolta eli hiukset ja parta ajettuna, vaatteet ehjät, puhtaat ja ajantasaiset. Hyväksyy minut sellaisena kuin olen eikä yritä manipuloida ja muokata minusta jotain mitä en ole. On 100% uskollinen ja yksiavioinen. En halua naimisiin enkä välttämättä pitkään aikaan edes muuttaa yhteen. Kannatan perinteisiä arvoja, joten miehenkin pitää niitä kannattaa. Osaa ja myös käyttää imuria, tiskikonetta sekä pyykkikonetta. Onko mahdoton tehtävä löytää tällainen mies Suomesta? 

Puuttuisin ainoastaan tuohon, ettei keski-ikäisiä naisia tapaisi päiväkodin kulmilla, niin ainakin 50.vuotiaalla ystävälläni on vielä ihan päiväkoti -ikäiset lapset, 5v ja 2v. Tosin on kyllä mieskin, että ehkä ei sinällään ap:n kysymykseen vastaa. Jos itse olisin sinkku, minua tapaisi avantouintisaunalla talvisin, lenkkipolulla, kirjastossa, uimahallissa, keikoilla ja baarissakin välillä. Ja työpaikallani hoitotyössä.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on esitetty kauppoja, harrastuksia, lähes kaikkea mahdollista deittisovellusten ulkopuolisia paikkoja, mutta hyvin harvoin ne käytännössä toimii. Jos sinä näet ventovieraan ihmisen esimerkiksi kaupassa, hyvin harvoin vaihdat sanaakaan, saati jäät keskustelemaan pidemmäksi aikaa ja sopimaan uutta keskusteluhetkeä toiseen aikaan ja paikkaan. Nopea katseiden vaihto, ja asia on jo unohdettu 2 sekunnissa. Näin se asia vaan on.

Ap.

Totta mutta ainakin itseäni ilahduttanut, että on ikäänkuin saanut kannustusta siihen, että näissäkin paikoissa voi, ainakin joidenkin mielestä yrittää onneaan ja kokeilla saada seuraazq. Tietysti silloin on osattava ns. käyttäytyä. Hyvästä supliikista ja siististä olemuksesta (ei haise eiliseltä viinalta tai tupakalta) tuksin on haittaa. - Ei seuran tai mahd, kumppanin löytämien oikeasti voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa, koska ni-in moni on seuraa tai kumppanin onnistunut löytämään. Melkein yhtä moni olemaan sitä myös toiselle. - Mutta viimeistä aatellessa taas puskee mieleeni pieni kateus; miä ihme siinä on, ettei itse onnistu tai ole onnistunut? - No tilannehan voi muuttua. Ja on lohduttavaa lukea, ettei ole tämän asian kanssa kanssa yksin.

Nostan, jos tulisi lisää ideoita/ vinkkejä

Vierailija kirjoitti:

Mut löytää kotoa ja töistä parhaiten. 

Olen kyllä ovikelloja soitellut rappu kerrallaan.  Yleensä poliisit tulee ja vie putkaan, en ole vielä kotoaan naista löytänyt jonka kanssa alkaisi seurustelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kyllä mä ainakin olen tinderissä ja kyllä elämänhallinta on kunnossa. N46

Juuri, tuo Tinderissä olo varmistaa sen, että hallinnassa on ne 50 mulkkua vuodessa, joita tapailet.

No heh heh. enpä oo kenenkään Tinder-treffin kanssa vielä sänkyyn päätynyt. Harvoja matchaan, niistä jotkut matchaa takaisin, niistä joidenkin kanssa huomaa jo kirjoitteluvaiheessa, että ei ole samat arvot tai mielenkiinnon kohteet eli hyvin harvan kanssa sitä tapaa ja useimmiten on ihan kivaa ja tyypissä ei välttis mitään vikaa, mutta ei kemiaa tai ihastumista eli ei vuoteeseen päätymistä. Se vaan nyt on niin, että yleensäkin harvan kanssa 'natsaa' ja harvaan ihastuu - ei Tinder-treffit ole sitä kummempia eikä näitä voi tietää, ennenkuin tapaa. Eiköhän tämä ole sama niin naisilla kuin miehilläkin. Hankala olisi olla esim. Töissä miesvaltaisessa työpaikassa, jos koko ajan himoitsisi tai olisi ihastunut kaikkiin kollegoihin. Tinderissä on siis meitä keski-ikäisiä paljon ja ei siellä pelkkiä seksiseuran hakijoita ole.

Mukavaa, että on vielä keski-ikäisiä miehiä, jotka haluavat ikäistään, ei 20v nuorempaa, seuraa.

Hyviä paikkoja tutustua voisivat olla kirjasto, kuntosali, uimahalli, vaellusreitit, lenkkipolut ym. Koiraa taluttavan naisen kanssa voi aina mennä juttelemaan siitä koirasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on esitetty kauppoja, harrastuksia, lähes kaikkea mahdollista deittisovellusten ulkopuolisia paikkoja, mutta hyvin harvoin ne käytännössä toimii. Jos sinä näet ventovieraan ihmisen esimerkiksi kaupassa, hyvin harvoin vaihdat sanaakaan, saati jäät keskustelemaan pidemmäksi aikaa ja sopimaan uutta keskusteluhetkeä toiseen aikaan ja paikkaan. Nopea katseiden vaihto, ja asia on jo unohdettu 2 sekunnissa. Näin se asia vaan on.

Ap.

 

Totta mutta ainakin itseäni ilahduttanut, että on ikäänkuin saanut kannustusta siihen, että näissäkin paikoissa voi, ainakin joidenkin mielestä yrittää onneaan ja kokeilla saada seuraazq. Tietysti silloin on osattava ns. käyttäytyä. Hyvästä supliikista ja siististä olemuksesta (ei haise eiliseltä viinalta tai tupakalta) tuksin on haittaa. - Ei seuran tai mahd, kumppanin löytämien oikeasti voi olla ylitsepääsemättömä

Joo, mutta ei noissa arkielämän satunnaisista kohtaamisista, esim työtapaamisissa, ei tule tehtyä mitään sellaisia henkilökohtaisiin tapaamisiin viittaavia keskustelun avauksia. Itse myönnän olevani supliikki hyvin monessa muussa asiassa, mutta silloin kun pitäisi alkaa jatkamaan tarinaa ns kahden keskeisestä ja uudesta tapaamisesta, menee kumminkin se pupu pöksyyn ja ne tarinat jää aina niihin työasioihin, tai sitten vaan ne on just niitä näitä tarinoita, mutta ne seuraavat treffit jää sopimatta. Tapaan päivittäin työn merkeissä ihmisiä ja henkilökohtainen keskustelu on iso osa minun työtä. Vaikka joskus se käy mielessäkin että nyt tekisi jatkaa henkilökohtaisella tasolla keskustelua ja vähän eri tilanteessa ja paikassa. Teen usein myös tiettyjä havaintoja siitä vastapuolesta, esim sormukset, kehon kieli, liikkeet, ilmeet, yms. Enkä kumminkaan ja välttämättä huomaa tiettyjä asioita jotka saattaa myös olla jopa pieniä vihjeitä? En tiedä. Ja minultakin puuttuu se oma-aloitteisuus. Joskus mietin hiljaa mielessäni että onko ne "näkymättömät" vihjeet kumminkin väärin tulkittuja? Vaikea sanoa, koska en ole riittävän rohkea itse tekemään mitään aloitetta siihen suuntaan.