Miksi ei puhuta hoitoalalla työskentelyn aiheuttamasta kognitiivisesta kuormituksesta?

Vierailija kirjoitti:

Koodatkaakin parempi Apotti...

Niin siinäpä meille sotealan ihmisille on luotu läpipaskajärjestelmä. Toinen on sarastia. Kiitos näistä kuuluu tietenkin it-alan kovapalkkaisille neroille.

Vierailija kirjoitti:

Jaa ei työ vaan mädät työyhteisöt ja huono johto. Jos kiusataan, johto kuulee asiasta ensimmistä kertaa tai on kuulevinaan.

TÄMÄ

Pashaa se on

Vierailija kirjoitti:

Koska se kuormitus ei ole useinkaan varsinaisesti kognitiivista - tiedätköhän, mitä sillä termillä tarkoitetaan.

KYS

Vierailija kirjoitti:

"Työ sisältää valtavasti tiedonkäsittelyä, tarkkaavaisuutta ja sen ylläpitoa, muistin käyttämistä ja uuden sisäistämistä."

Ohhoh, ihanko totta. Joutuuko myös siirtymään paikasta A paikkaan B ja päättämään, pitääkö tehdä ensin asia X vai Y? Kyllä kymppitonnin ansaitsisitte.

Ehkä kuule työelämä on vaan rikki, kaikki samaa eri paketissa. Eihän nykyään paljon muusta kuin HOITOALAN ongelmista puhutakaan, vaikka ongelmia on muillakin. Pois lukien joku pelikoodaaja värikkäässä pehmustetussa huoneessa cola-hanan vieressä

Minkä takia koit tarpeelliseksi tulla messuamaan HOITOALAA käsittelevään ketjuun? Ole hyvä ja perusta oman työsi raskautta puiva aloitus, mikäli haluat. Kukaan ei ole mitätöitynyt sinun alaasi, sinä sen sijaan puhut alentuvasti niin hoito- kuin pelialallakin työskenteleville mitätöiden heidän kokemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Teille tekisi kyllä tosi hyvää päästä kokeilemaan muiden alojen arkea. Just aukesi muun muassa yx tilaustenkäsittelijän paikka tehtaalla, palkka 11€ tunti. Ja joku it-firma haki aspaa 2200 € brutto. Haittaax, että niissäkin täytyy käyttää tietskarijärjestelmiä ja aivokapasiteettia, mutta et voi vaikuttaa omilla ylitöilläs palkkaasi? Nyyh.

Tervetuloa vain hoitoalalle, jos tämä näyttäytyy paratiisina. (Allergiat tai tuki- ja liikuntaelimistön tai muut sairaudet eivät ole este tällä alalla työskentelyyn).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä!!! Ei se fyysinen kuormitus ole niin paha mutta henkinen!! 

 

Tuntee olevansa orja, joka vaihtaa toimintakykynsä rahaan 😭

Yhyy vain hoitoala yhyy yhyy yhyy. Vaihda alaa yhyyy. Tule kilpailemaan pskoista palkoista sadan muun hakijan kanssa ja odota yt:tä. PS. Muillakin aloilla tehdään töitä ja käytetään aivoja.

No mutta, tervetuloa hoitoalalle, niin ei tarvitse katkerana kilpailla työpaikoista. Tännehän pääsee tunnetusti apinakin, kunhan osaa nimensä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kukaan tekisi ylitöitä joista ei makseta?

Meillä Paremmilla aloilla sitä kutsutaan joustavuudeksi ja liukumaksi (jos et ehdi sitä koskaan käyttää). Sillä tavalla työnantaja k*see työntekijöitä silmään, ei tarvitse palkata lisää työvoimaa, kun jengi paikkaa omasta selkänahastaan.

Mutta tämähän on h-alalle ennenkuulumatonta. Tee pari pyhävuoroa tai ylitöitä niin tienaat matkassan<<3

Tervetuloa hoitoalalle sitten nauttimaan näistä, sanoisinko jopa, ruhtinaallisista korvauksista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ainakaan itse mieti työasioita vapaalla eikä siihen ole kukaan edes pakottanut.

Se on yksi uupumuksen merkki jos työasiat ei jää työpaikalle. Onnittelut, et ole uupunut.

En tiedä kannattaako siitä onnitella. Tietoinen valinta se on että kotona on muita asioita, jopa työ joka ei liity mitenkään hoitoalaan. Omasta jaksamisesta kannattaa huolehtia oli ala mikä tahansa.

Jaksamis ongelma on toki myös silloin kun töihin ei mene yhtä mielellään kuin ennen ja miettii kaiken aikaa muita vaihtoehtoja. Sen huomaan lisääntyneen niin itselläni kuin työkavereilla ikinä.

Itse enimmäkseen onnistun tekemään ja ajattelemaan muuta työpäivän jälkeen, mutta näenkin sitten unta töistä, potilaista jne. Heräilen ja yritän nukahtaa uudelleen vain herätäkseni taas kohta työasiat mielessä.

Olen ihan varma että tämä hoitoalaa jatkuvasti samalla tyylillä dissaava on joko syrjäytynyt peräkammarinpoika, joka on katkeroitunut siitä että sote-alalla on töitä, tai joku joka on hakenut sote-alalla pääsemättä tai huonoja kokemuksia sote-alalla esim. suljetulta osastolta jossa kokee tulleensa huonosti kohdelluksi. Mahdollisesti kaikkia kolmea :)

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vammaisalalla, ikääntyneiden palveluissa, sosiaalitoimistossa, projekteissa ja vähän aikaa päiväkodissa.

Kaikkialla on turhaa työtä. Tehdään tilastoja milloin mistäkin. Vaihdetaan toimivia ohjelmistoja uusiin, sitten kouluttaudutaan ja autetaan korjaamaan niiden virheet, kunnes taas vaihdetaan. On hankkeita, joiden päätyttyä palataan samaan missä oltiin. Valitettavasti olen itsekin ollut hankkeessa, jossa kehitettiin uutta toimintaa. Kun hanke loppui, kirjoitin kuukauden raporttia ja kiersin esittelemässä tuloksia. Toiminnalle ei löytynyt rahoitusta, joten se ei jatkunut. Näiden hankkeiden rahoitus on pääasiassa ulkopuolista hankerahaa. Hyöty on lyhytaikainen.

Kaikenlainen kirjaaminen on lisääntynyt valtavasti, mikä vie työaikaa asiakkaiden kohtaamiselta. Jos jotain sattuu, pitää olla joka risaus dokumentoitu. Hulluinta on, etteivät ne näe kirjattuja tietoja, joiden kuuluisi nähdä. Sitten tehdään koosteita ja joutavia

RAI on järkyttävän typerä keksintö tai ainakin se tapa, millä sitä sovelletaan. Ympärivuorokautisessa hoivassa käytetään kotihoidon RAI:ta, mikä on jo lähtökohtaisesti ongelmallista. Ympärivuorokautisessa hoivassa olevat ovat siellä nimenomaan siksi, etteivät enää pärjää kotona edes maksimaalisen kotihoidon turvin.

Miksi sitten näitä pitää kuitenkin arvioida kotihoidon arviointiapparaatilla? Eikö se anna kehäpäätelmäisesti jo sellaista  vääristävää vaikutelmaa, että ympärivuorokautisessa hoivassa olevat ovat muka parempikuntoisia, mitä he todellisuudessa ovat?  Esimerkiksi kotihoidon RAI:ssa on kysymyksiä koskien autolla ajamista, kodin ulkopuolella asioimisesta tai raha-asioiden hoidosta... 

Toisekseen kotihoidon kysymykset ovat harvinaisen monitulkintaisia. Moni arvioita tekevistä ei edes puhu suomea äidinkielenään eivätkä välttämättä ymmärrä kysymyksiä oikein. Kolmanneksi RAI:ta vaivaa myös se, että sen vastausohjeistukset väistämättä ohjaavat vastauksia tiettyyn suuntaan. Täysin naurettavia ovat kysymyksenasettelut joissa pitää arvioida kuinka paljon arvioitava henkilö on saanut sairaanhoitajan/lähihoitajan  suunnitelmallista hoitoa minuutin tarkkuudella  keskimäärin viimeisen 7 vuorokauden aikana. Näissä vastauksissa on taatusti hajontaa jo senkin vuoksi ettei ihmiset hahmota mitä kysytään ja ihan oikeasti - kukaan ei tällaiseen kysymykseen minuutin tarkkuudella edes osaa vastata. Ei välttämättä edes se kyseinen sh.

Saaduista tiedoista saadaan sitten mielenkiintoista dataa ja pylvästä kuvamaan jotain asiaa, joka ei ketään varsinaisesti kiinnosta eikä hyödytä. Keskiarvojen keskiarvoja. 

Mä oon kotihoidossa töissä ja toi on kyl totta. Tosin perusasiat pysyy päässä, uudet ja vanhat. Mitä asiakkaalla tehdään ei tarvii muistaa kun hoitosuunnitelman ja lääkelistan mukaan teen kuitenkin aina, joten en ota niistä paineita. Ihan kaiken muun kirjotan työpuhelimen muistioon värikoodeilla, jotta en unohda mitään. Jos jollain asiakaskäynnillä tarvii muistaa jotain kirjotan sen itelleni käyntiyhteenvetoon muistiin. Mut pelasti toi muistio, kaikki mitä siihen laittaa on mielestä pois kunnes palaan toimistolle ja teen ne. Suurimman osan esim hoitosuunnitelma muutoksista tai esim apteekki ja kauppatilauksista teen asiakaskäynnillä heti pois alta, jottei niitä tarvii myöhemmin muistella. Mun muistioon tulee joka päivä paljon ja siinä jo näkee iltapäivällä kuinka paljon on saanu päähän tilaa sillä, ettei tarvii muistaa kun se että rutiinilla seuraa sitä muistiotaan päivittäin. 

Olen erikoissairaanhoidossa sairaanhoitajana ja yksi eniten rasittava ( =tylsin) työtehtäväkokonaisuus ovat tehtävänsiirrot sihteereilta sairaanhoitajille ja lääkäreille: pitää varata huoneet, tehdä ajanvarauksia, kuitata toteutuneita käyntejä, lähettää erilaisia lomakkeita, tehdä työajanseurantaa, tilata takseja potilaille...eli mekaanista sihteerintyötä, jonka varsinainen sihteeri tekisi puolet nopeammin ja tehokkaammin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut vammaisalalla, ikääntyneiden palveluissa, sosiaalitoimistossa, projekteissa ja vähän aikaa päiväkodissa.

Kaikkialla on turhaa työtä. Tehdään tilastoja milloin mistäkin. Vaihdetaan toimivia ohjelmistoja uusiin, sitten kouluttaudutaan ja autetaan korjaamaan niiden virheet, kunnes taas vaihdetaan. On hankkeita, joiden päätyttyä palataan samaan missä oltiin. Valitettavasti olen itsekin ollut hankkeessa, jossa kehitettiin uutta toimintaa. Kun hanke loppui, kirjoitin kuukauden raporttia ja kiersin esittelemässä tuloksia. Toiminnalle ei löytynyt rahoitusta, joten se ei jatkunut. Näiden hankkeiden rahoitus on pääasiassa ulkopuolista hankerahaa. Hyöty on lyhytaikainen.

Kaikenlainen kirjaaminen on lisääntynyt valtavasti, mikä vie työaikaa asiakkaiden kohtaamiselta. Jos jotain sattuu, pitää olla joka risaus dokumentoitu. Hulluinta on, etteivät ne näe kirjattuja tietoja, joiden kuulu

Mä oon erimieltä RAIsta. Se mikä rain kanssa on ongelma on se, että jotkut ADLH, Maple, CPS jne kirjanyhdistelmät ei kerro suurimmalle hoitajista yhtään mitään ja ylipäätään suurinosa hoitajista ei ymmärrä miksi raita tehdään ja mihin tietoja käytetään. On totta, että osa tiedoista menee tilastoihin, mutta raista on hyötyä myös yksilölle jos hoitaja ymmärtää rain ja osaa hyödyntää sitä hoitotyössä. Ei oo hoitajien vika, että ymmärrys tähän puuttuu monesti. 

Voin olla väärässä, mutta oon siinä uskossa, että rai arvio on aika samanlainen kaikilla eikä vaan kotihoidossa, eikä sitä ole luotu vaan kotihoitoon. 

Mutta siis! Kun rai tehdään hyvin, asiakkaan tai omaisten kanssa jos mahdollista (ja vaikka tulkin kanssa jos kielimuuri on esteenä!) Niin ensinnäkin saadaan heti asiakkaan näkemys omasta voinnista ja toiveista kuuluviin. Voi tulla esille paljonkin asioita, joita normaali hoitotyön lomassa ei ole tullut esille. Esim kuinka usein asiakkaan suunterveyttä yleensä pohditaan? Tai kuinka usein muuten asiakkaalta kysytään mitä toiveita hänellä on hoidolle? Toki esim pitkäaikais muistisairaat ei tähän voi usein vastata, mutta muistisairaankin ääni tulisi saada kuuluville jos vain mahdollista koska se on hänen oma näkemys hänen omasta itsestään ja elämästään. 

Kun rai arvio on tehty niin on tarkoitus tutkia mitä se meille kertoo. Usein jo rain teon aikana mieleen tulee asioita, joita hoitosuunnitelmalle voisi muuttaa tai lisätä. Rai on kuitenkin myös asiakkaan hoidon ja sen jatkon arviointia. Rai antaa tuloksissaan herätteitä, jotka kannattaa lukea ja miettiä nouseeko herätteeseen joku asia josta on huolta ja jota voitaisiin muuttaa. Rain maple pisteet antaa suuntaa sille, onko asiakas itselleen sopivassa hoidossa vai tarvitsisiko enemmän tai vähemmän tukevan hoivapaikan. 

Kun näitä on tutkittu niin ois tarkotus siirtää hoitosuunnitelmalle asiakkaan toiveet hoidon suhteen, mahdolliset herätteet jos ne vaikuttaa hoitoon, sekä kognitiivinen toimintakyky ja fyysiset kyvyt, mielellään myös bmi. Ja näitä ei kuulu laittaa vaan kirjainyhdistelminä, koska se ei kerro suurimmalle osalle mitään, vaan avata lausein. 

Eli kaiken kaikkiaan se rai on sitä asiakasta ja sen hoidon arviointia varten ja se kuuluu tehdä asiakaslähtöisesti. Harva asia on todellisuudessa turhaa työtä, vaan enemmän sitä, ettei tiedetä MIKSI me tätä tehdään. 

Kun laitoshoidossa olevalle tehdään kotihoidon Inter_RAI niin useassa kohdin aktivoituu laitoshoidon tarpeen heräte. Kierretään kehää siis. Otsalohkodementiasta kärsivä afaatikko ei pysty kertomaan minkäänlaisia näkemyksiä kognitiostaan tai hoidon tavoitteitaan RAI:ta tekevälle hoitajalle. 

Hoidettavat ovat usein niin huonokuntoisia, että perhanat menevät kuolemaan kesken arviointia. Eipä hätää. Hoitaja sulkee ja poistaa asiakkaan RAI:t tietokannasta. Ja taas aloitetaan alusta seuraavan kanssa.  Typeryyden ikiliikkuja on keksitty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille tekisi kyllä tosi hyvää päästä kokeilemaan muiden alojen arkea. Just aukesi muun muassa yx tilaustenkäsittelijän paikka tehtaalla, palkka 11€ tunti. Ja joku it-firma haki aspaa 2200 € brutto. Haittaax, että niissäkin täytyy käyttää tietskarijärjestelmiä ja aivokapasiteettia, mutta et voi vaikuttaa omilla ylitöilläs palkkaasi? Nyyh.

Tervetuloa vain hoitoalalle, jos tämä näyttäytyy paratiisina. (Allergiat tai tuki- ja liikuntaelimistön tai muut sairaudet eivät ole este tällä alalla työskentelyyn).

Ei se minään paratiisina näyttäydy, rankkaa ja tärkeää työtä teette. Joskus täällä jutuista vain tulee mielikuva, että hoitajille kaikki muut alat ovat paratiiseja. Kokeilkaa vaikka kuorma-autokuskin työtä: menette keskellä yötä (ei illalla tai varhain aamulla vaan yöllä) töihin, teette 15-tuntisen päivän, joka voi olla fyysisesti raskas (riippuu paljon paikoista missä käy) ja seuraavana yönä taas. Vapaapäivät menevät sielläkin ihan täysin toipumiseen ja seuraavasta päivästä murehtimiseen. Palkka on huonompi kuin hoitajan. Ja luulenpa, että muitakin rankkoja hommia on. 

Jotain yhteisrintamaa kyllä tarvittaisiin, että työelämä muuttuisi taas inhimillisemmäksi. Toisten haukkuminen tai oman työn tärkeyden ylikorostaminen ei nyt auta. Joku kiittää, kun duunarit on toistensa hiuksia repimässä.

eri

Opettele jättämään työasiat työpaikalle. Ihan tietoisesti. Jos asia tulee mieleen vapaa-ajalla, toteat itsellesi, että palaat asiaan, kun työaika alkaa. Jos ei onnistu, vaihda alaa. Hoitoala ei sovi niille, jotka kantavat työajan murheet kotiin.

Tuo ettei työtä saa katkeamaan työpäivän loputtua ja työt seuraavat kotiin ja yöuniinkin on tuttua monella muullakin kuin hoitoalalla. Tämä tilanne on monasti seurausta siitä, että töitä on määrätty tehtäväksi niin paljon ettei niitä ehdi suorittaa kunnolla loppuun siinä ajassa mikä niiden suorittamiseen on aikaa varattu. Tunnollisilla työntekijöillä tekemättömät ja liian vähälle huomiolle jääneet työt alkavat hallita elämää ympäri vuorokauden ja lomillakin alkuosa lomasta kuluu tekemättömien töiden tai omasta mielestä huonosti suoritettujen työtehtävien vatvomiseen ja sitten mieltä alkaakin jo painamaan se mitä loman jälkeen työpaikalla on taas odotettavissa. Sellaisella ihmisellä on työelämässä tunnollista työntekijää helpompaa, jolle riittää se jos työt on joten kuten suoritettu eikä työn jäljenkään tarvitse aina olla priimaa.

Kirjalliset työt, joita ovat potilastapahtumien ja potilastietojen kirjaaminen sähköisiin järjestelmiin vievät liian paljon hoitajien työajasta. Se on selvää ettei näitä potilastietoja voida jättää kirjaamatta ylös, mutta puhuminen on helpompaa ja  joutuisampaa kuin kirjoittaminen ja ihmettelen miksi terveydenhoitoalalla ei käytetä sähköisissä järjestelmissä sellaisia sovelluksia, jotka pystyvät muuttamaan puheen tekstiksi. 

Kiire on kuormittavaa, mutta kuormittavaa on myös työskentely hoivakodissa, jossa on huono ilmapiiri ja vallan sekä huomionhakuisia kiusaavia työkavereita. Sijaisia haukutaan niin, että inhottaa kuunnella ja opiskelijoiden kohtelu on ajoittain ala-arvoista. Vaikka ei ole kyse sen koulutetummista ihmisistä kuin lähihoitajista. Tosin luulen että koulutetummat ovat fiksumpia kuin nämä yläasteikäisten tasolle henkisessä kehityksessä jääneet. Tuo jälkimmäinen on hyvinkin kuormittavaa, joten mieluummin olen kokemusteni perusteella töissä kotihoidossa, jossa kuppikuntia ei ole niin paljon, vaikka kiire ja aikataulut painavat. Toki sielläkin on joitakin ihmisiä, jotka eivät pidä minua minään, mutta ei niiden kanssa pyöritä koko päivää samoilla käytävillä.