Yksinasujat, eikö teitä pelota ruokaan tukehtuminen?

Viimeksi eilen kävi mielessä nielaistessa juomat väärään kurkkuun. On myös tapaturmaa ja sairauskohtauksia sattunut kotona. Mt-ongelmaisenakaan en ole silti kulutellut päivystysresursseja, kun joku sitäkin jo murehti. Kotonahan on hyvä vetää se viimeinen henkäisy, joka joskus on edessä.

Kyllä tuo ja monet muutkin onnettomuusasiat on käynyt mielessä. Pureskelen ruokani aika hyvin, mutta usein röhnötän tässä sohvalla ja joskus olen vetänyt henkeä jotenkin huonolla hetkellä ja saanut jotain väärään kurkkuun. Olen ajatellut, että nopeasti sitten ulos ja naapurien ovikelloja rimputtamaan/ovea hakkaamaan, vaikka olenkin tyypillisesti sellainen, että menisin seurassakin yksin vessaan yskimään ja tukehtumaan :). Ja jos käy yksin mökillä, se on sitten ehkä siinä, jokaisella meistä on kohtalomme ja luultavasti sitä omaansa ei osaa etukäteen pelätä. 

Ei pelota, mutta pelkään sitä, että sokeudun yllättäen esim.yön aikana. 

Miksi ihmisen anatomia on tehty tällaiseksi? 

Ei pelota. Yksin ollessa pelottaa se, että joku ma mu tunkeutuu kotiini. Tarkistan aina yksin ollessa, että ovet ovat lukossa. Myös puukko on lähettyvillä.

Tämän lisäksi olen pelännyt ihan kitumista kuten kuolemaakin. Tärkeä aihe.

Ei pelota. Tukehtuminen oli lähellä, kun jokin sulki syödessäni henkitorven. Kun tajunta alkoi hävitä hapenpuutteen takia, mietin, että lyhyt ja kivuton, tosin epämielyttävä kuolema. Ei paha. Laskin pään lattiaa kohti, jolloin este poistui.