Lue keskustelun säännöt.
Olen vanhemmuudessa vasta puolivälissä ja aivan loppu
11.11.2023 |
Puolivälissä tarkoitan sitä, että nuorin on vasta 9-vuotias, eli vähintään toinen 9v vielä edessä ennenkuin lapset lentää pesästä.
Ja olen aivan loppu. Tuntuu että minut on imetty kuiviin niin emotionaalisesti, fyysisesti kuin taloudellisesti. Lapset ovat molemmat omalla tavallaan haastavia ja tuntuu että molempien haastavat vaiheet vain vuorottelevat. Kun yhden kasvukivuista, kehitysvaiheesta tai haasteista päästään eteenpäin niin toisella alkaa joku. En todellakaan tiedä miten jaksan.. teinivuodet vielä edessä ja pitäis jaksaa. Lasten isä on heidän elämässä mukana, mutta olemme eronneet ja yhteisvanhemmuus ei toimi kovin hyvin koska näkemykset vanhemmuudesta on niin erilaiset ja tuntuu, että minulle edelleen jää se päävastuun kanto ja kasvatustyö.
Rakastan lapsiani. Mutta olen aivan loppu. Miten te muut jaksatte tätä?
Kommentit (50)
Soita sossuun. Pyydä tukiperhe. Isät on joskus täyspaskoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koittakaa nyt vain jaksaa niitä omia lapsianne. Lastensuojelusta voi pyytää apua. :)
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmuus kestää loppuiän.
No siinä teille kestämistä elämäänne. Et usko tuohon itsekään mutta hyvät äidit ja isät kyllä oikeasti ovat kiinnostuneita lapsistansa aina. Sellaista se rakkaus on.
Onko terveytesi ja kuntosi hyvä? Unta, terveellistä ruokaa ja kivaa liikuntaa riittävästi? Juominen no-no, samoin tupakkatuotteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan; meillä lapset on saaneet vain pakolliset rokotukset (eli olkaa huoleti, MPR-rokote on otettu), joten ei ole tullut rokotteista johtuvia haasteita ja neurologisia ongelmia.
Sori nyt vain mutta rokotusohjelma on turvallinen. Tosin nykysysteemi on mielestäni liian tiheä syntymästä lähtien. Se oli järkytys toisen lapsen kohdalla. Entinen väljempi rokottaminen tuntui turvallisemmalta. Kaikkeen ei tarvisi yrittää kehittää rokotuksia.
Minkä rokotteilla estettävän sairauden haluat omalle lapsellesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnustan; meillä lapset on saaneet vain pakolliset rokotukset (eli olkaa huoleti, MPR-rokote on otettu), joten ei ole tullut rokotteista johtuvia haasteita ja neurologisia ongelmia.
MPR on ollut huonoksi havaittu enkä koe sitä tarpeelliseksi. Liika on liikaa, se ei myöskään mielestäni ole perusteltu eikä pakollinen onneksi.
Toivotko lapsellesi tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia? Mitä etua nämä antavat verrattuna rokotukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä tiukempi kuri niille? "Kasvukipu" tai "kehitysvaihe" ei ole mikään tekosyy huonolle käytökselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko terveytesi ja kuntosi hyvä? Unta, terveellistä ruokaa ja kivaa liikuntaa riittävästi? Juominen no-no, samoin tupakkatuotteet.
No ei ole, koska olen koko ajan aivan jaksamisen äärirajoilla ja uupunut. Minkäs teet, pakko se on silti työt ja kotielämä suorittaa.
En juo ikinä enkä käytä tupakkatuotteita.
Vierailija kirjoitti:
Pidä tiukempi kuri niille? "Kasvukipu" tai "kehitysvaihe" ei ole mikään tekosyy huonolle käytökselle.
Tiukempi kuri miten? Tuntuu etten muuta teekään enää kuin koita pitää kuria..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös nuorin 9, joten sama 9 vuotta jäljellä. Toisaalta vanhin jo 19, eli ollaan eletty lapsiperhe-elämää jo 19 vuotta, enää 9/19 jäljellä ja sitten kaikki lapset täysi-ikäisiä. Mutta en ajattele kyllä yhtään näin. Toki vuosi vuodelta helpottaa, kun lapset kasvaa, mutta meilläkin koko ajan kolme teiniä talossa erilaisine vaiheineen, joten ei tämä helppoa ole. Kun nuorin on 18, olen itse jo 56. Yritän nauttia näistä vuosista niin hyvin kuin osaan. Meidän elämästä valtaosa menee näiden lasten kanssa ja se oli meidän haavekin.
Sitä se teettää, kun voimaantunut ja eronnut äiti-ihminen koittaa yksin selvitä kasvatustehtävästä, huonolla menestyksellä.
Veikkaan teidän "näkemykset vanhemmuudesta" eroavan lasten isän kanssa niin, että sinun pumpuli-paapominen on tuottanut lapsille noita "kasvukipuja ja kehityshaasteita".
Nauti vanhemmuutesi ja kasvatustyösi hedelmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä se teettää, kun voimaantunut ja eronnut äiti-ihminen koittaa yksin selvitä kasvatustehtävästä, huonolla menestyksellä.
Veikkaan teidän "näkemykset vanhemmuudesta" eroavan lasten isän kanssa niin, että sinun pumpuli-paapominen on tuottanut lapsille noita "kasvukipuja ja kehityshaasteita".
Nauti vanhemmuutesi ja kasvatustyösi hedelmistä.
Eiköhän tuossa nyt ole ihan vain sun omista miesvoimaantumis-fantasioista kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidä tiukempi kuri niille? "Kasvukipu" tai "kehitysvaihe" ei ole mikään tekosyy huonolle käytökselle.
Tiukempi kuri miten? Tuntuu etten muuta teekään enää kuin koita pitää kuria..
Nopeampi puuttuminen kiellettyyn käytökseen? Esim. vain yksi varoitus ja sitten tulee heti rangaistus tai muu seuraus jos siitä varoituksesta ei oteta onkeen.
Kovemmat tai erilaiset rangaistukset/seuraukset?
Nollatoleranssi eli ei asioiden sormien välistä katsomista?
Selkeämmät säännöt, eli esim. kirjalliset sellaiset?
Auktoriteetin vahvistaminen esim. puuttumalla tiukasti kaikkeen epäkunnioittavaan asenteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se teettää, kun voimaantunut ja eronnut äiti-ihminen koittaa yksin selvitä kasvatustehtävästä, huonolla menestyksellä.
Veikkaan teidän "näkemykset vanhemmuudesta" eroavan lasten isän kanssa niin, että sinun pumpuli-paapominen on tuottanut lapsille noita "kasvukipuja ja kehityshaasteita".
Nauti vanhemmuutesi ja kasvatustyösi hedelmistä.
Eiköhän tuossa nyt ole ihan vain sun omista miesvoimaantumis-fantasioista kyse.
Ai siinä, että ap on vanhemmuudessaan aivan loppu?
Jokin on mennyt raskaasti pieleen ja esitin yhden mahdollisen skenaarion.
Itsereflektio ja -kriittisyys ei ole mammojen vahvuus, mutta suosittelen sitä, myös ap:lle. Jos siis haluaa muutosta parempaan.
Ai sittenkö se vamhemmuus loppuu, kun lapsi täyttää 18v?
Puolivälissä?
AP siis tietää koska sen lapset kuolee, vanhemmuus ei lopu siihen kun Lapset muuttaa kotoaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä se teettää, kun voimaantunut ja eronnut äiti-ihminen koittaa yksin selvitä kasvatustehtävästä, huonolla menestyksellä.
Veikkaan teidän "näkemykset vanhemmuudesta" eroavan lasten isän kanssa niin, että sinun pumpuli-paapominen on tuottanut lapsille noita "kasvukipuja ja kehityshaasteita".
Nauti vanhemmuutesi ja kasvatustyösi hedelmistä.
Eiköhän tuossa nyt ole ihan vain sun omista miesvoimaantumis-fantasioista kyse.
Juuri näin. Vaikka vaimo jättää, ei se tarkoita, että ei tartte tehdä sen oman isyyden eteen pakollista minimiä enempää.
Itse olen eronnut ja lapset jo aikuistuneet. Oli se yhtä helvettiä välillä, kun exälle oli lasten hyvinvointia tärkeämpää se, etten minä hyödy hänestä taloudellisesti. Kaiken jätti mun hoidettavaksi, vaikka itse halusi yhteishuoltajuuden. Haukkua tuli lähes päivittäin ym ym.
Jotenkin selvisin, mutta raskasta se oli. Yritin myös sossua sovittelemaan meidän tulehtuneita välejä, koska ymmärsin, että lapsille toimiva yhteishuoltajuus on hyväksi. Sossu vaan ylisti exän joka elettä pitää yhteyttä lapsiin. Mitä siitä, että saivat käytännössä vain pöydältä tippuvia muruja (kuten esim. isä toi työmatkalta tuliaisiksi kassakuitin - en valehtele).
Ollaan ydinperhe ja vain yksi lapsi, 15v teini. Hyvin tätä jaksaa.