Olen vanhemmuudessa vasta puolivälissä ja aivan loppu

Onko lapsilla harrastuksia? Joku joukkuelaji sääntöineen voisi tuoda kaivattua kuria niin, että he tottuisivat noudattamaan ohjeita. Sen ei tarvitse olla mitään liigatason futista. Tai jos isompi on jo niin iso, että voisi ensi kesäksi hakea jo kesätöitä, joista saisi omaa rahaa. 

Tarttet nyt kuitenkin omaa aikaa. Jos isä on muuten kunnollinen, anna hänen ottaa vastuuta, vaikka hänen tapansa hoitaaa asioita olisikin erilainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi ei ole pieni aikuinen, vaan tarvitsee ohjausta oppiakseen toimimaan oikein.

Kehuminen oikeissa kohdissa on todella tärkeää. Ilman ihmeempiä palkintojakin lapsille on usein tärkeää huomio ja positiivinen palaute sen sijaan, että kerrotaan vain mitä tällä kertaa teit väärin, ja muuten ei mitään palautetta.

Lapsi on ihminen jolla on oma tahto. Lisäksi lapsella ei ole edellytyksiä oppia sellaisia asioita joiden sisäistämiseen pitäisi olla enemmän ikää kuin mitä kyseisellä lapsella on.

Näistä syistä ei voida lähteä siitä, että lasta vain opetetaan eikä kuria tarvita.

Sanottiinko jossain, ettei kuria tarvita?

Ei, vaan muistuttiin myös sen positiivisen palautteen tärkeydestä. Ei tarvitse vetää aina mutkia suoriksi.

"Lasten isä on heidän elämässä mukana, mutta olemme eronneet ja yhteisvanhemmuus ei toimi kovin hyvin koska näkemykset vanhemmuudesta on niin erilaiset ja tuntuu, että minulle edelleen jää se päävastuun kanto ja kasvatustyö. "

Vastaus lukee tyissa. Sinä itse kirjoitus sen.

Höllää vähän. Anna isän hoitaa omalla tyylillään ja hyödynnä herranjumala se toinen vanhempi. 

Tai jatka sitten samallatavalla kuin tähänkin asti.

Äitiys ei ole mikään täydellinen suoritus.

Tää ei varmasti miellytä, mutta ongelma olet sinä. Mitä enemmän stressaat ja pingotat, sitä uupuneemmaksi tulet.  Hae apua ensisijaisesti itsellesi ja jätä lapsesi rauhaan. Pahimmassa tapauksessa traumatisoit lapsesi ja tuhoat välit heihin, kun alat vihaamaan heitä ja äitiyttä.

Lapsille tekee hyvää että on erilaisia kasvatustapoja ja erilaisia koteja. Tuntuu ett nostat itsesi nyt jalustalle ja sysäät isän syrjään. Koska isä ei ole niin tarkka perfektionisti kuin sinä?

Marttyyriäiti on pahinta mitä voi olla. Oma lapsuus oli munankuorilla kävelemistä, kun äiti oli niin uupunut ja ylpeys ei antanut periksi hakea apua. Nimenomaan omaan jaksamiseen. Lapset harvoin on syyllisiä, vaan ne jaksamisen pulmat täytyy selvittää. Etsiä syitä miksi uupuu.

Säälittää valmiiksi jo sun lapset.

Heidän on parempi olla iskän luona ja juoda limpparia vaikka viikon putkeen, kuin muuttua näkymättömäksi kotona, kuunnella jatkuvaa käskemistä, kenties huutamista.  Arvailla millä tuulella äiti on ym.. ym..

Hae apua ja juttele jollekin , vaikka tk hoitajalle tuosta tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Tää ei varmasti miellytä, mutta ongelma olet sinä. Mitä enemmän stressaat ja pingotat, sitä uupuneemmaksi tulet.  Hae apua ensisijaisesti itsellesi ja jätä lapsesi rauhaan. Pahimmassa tapauksessa traumatisoit lapsesi ja tuhoat välit heihin, kun alat vihaamaan heitä ja äitiyttä.

Jos stressi tulee siitä, että lapset eivät tottele niin ei se stressi helpota vaikka jättäisi lapset rauhaan. Eikä sellainen ole lapsille itselleenkään hyväksi. Sen sijaan pitää löytää toimivat keinot millä lapset saa tottelemaan.

Sulla saattaa olla ihan fysiologinen syy miksi olet noin väsynyt. Sitten se saattaa kääntyä lasten syyksi. Kun työ on niin raskasta. Elämä on raskasta.

Tarkoitus ei ole syyllistää vaan ehdottaa näkökulmia. Oletko käynyt lääkärissä? Voisiko olla jokin sairaus taustalla?

Kannattaa hoitaa oma terveys kuntoon.

Minulla alkoi vuosien väsymys väistymään kun ymmärsin jättää viljat pois ruokavaliostani, lisätyn sokerin ja syödä valtavat määrät vihreitä kasviksia ja yrttejä ( smoothie) , juureksia, hedelmiä. Kaikkea ravitsevaa.

Olin niin väsynyt että jouduin irtisanoutumaan töistä ja etsimään osa-aikaisen työn. Lääkärissä ei löytynyt mitään eikä verikokeissa ym. tutkimuksissa.

Ainoa mitä ei olla tutkittu on keliakia ja se taisi olla kohdallani syy miksi voimat vaan hupeni vuosi vuodelta.

Tämmöinen vaikuttaa kyllä koko elämään, perheeseen, parisuhteeseen ym. Ehkä saat tästä jotain ajattelun aihetta. Voimia syksyyn , toivottavasti saat avun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei varmasti miellytä, mutta ongelma olet sinä. Mitä enemmän stressaat ja pingotat, sitä uupuneemmaksi tulet.  Hae apua ensisijaisesti itsellesi ja jätä lapsesi rauhaan. Pahimmassa tapauksessa traumatisoit lapsesi ja tuhoat välit heihin, kun alat vihaamaan heitä ja äitiyttä.

Jos stressi tulee siitä, että lapset eivät tottele niin ei se stressi helpota vaikka jättäisi lapset rauhaan. Eikä sellainen ole lapsille itselleenkään hyväksi. Sen sijaan pitää löytää toimivat keinot millä lapset saa tottelemaan.

Lapset oireilee usein, jos vanhemmuus on syystä tai toisesta hukassa. Esimerkiksi vanhemman oma jaksaminen on heikentynyt. Lapset on herkkiä ja reagoi usein käytösongelmilla jos kotona ei ole hyvä olla tai kokoajan on stressaantunut ilmapiiri.

Tämä kannattaisi huomioida ihan ensimmäisenä, jos lapset oireilee.

Jospa pyydät lasten isältä, että auttaa ja ottaa päävastuun.