Koiranpentu ahdistaa/kaduttaa
Muutaman viikon ollut. Varmaan ihan normi koiranpennun käytöstä, mutta ahdistaa ja turhauttaa, kun se tekee ei-toivottuja asioita, enkä meinaa millään saada sitä käyttäytymään oikein. Kaipaan elämää ennen koiraa, ahdistaa kun on koko ajan sidottu pentuun. Tietyt mielenterveyden ongelmat vielä tekee tilanteesta raskaamman, luulin että olisin tarpeeksi valmis, mutta ehkä en olekaan. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle, olisi pitänyt uskoa heitä jotka sanoivat, ettei yksinasuvan kannata ottaa koiraa. Melkein tuntuu siltä, että kaduttaa koiran hankkiminen. Taisin tehdä virheen ja ahdistaa.
Kommentit (57)
Mulla oli sama kissan kanssa ja välillä en olisi millään halunnut tulla kaupasta kotiin sen luo. Rakastan kissoja ja asuin lapsuuden kissan kanssa. Tuo alkuahdistus menee kyllä ohi. 3kk kohdalla olette jo kuin paita ja peppu. 6kk kohdalla itkisit silmät päästäsi monta päivää, jos pentu otettaisiin pois.
Vierailija kirjoitti:
No sittenpä annat sen pois rakastavaan kotiin jossa se on toivottu. Et ahdistuksessasi ole ehkä paras koiran pitäjä, ajattelen vain koiran parasta. Mutta jotta ahdistus ei enää palaisi, älä ota enää koiraa. Ja vaikka tämä olisikin provo, tämänlaisia ihmisiä valitettavasti on olemassa.
Joo anna pois +2000e koiranpentu. Varmaan sulle kelpais kun ilmaiseksi saat ja "tarjoat rakastavan kodin" :D
Kuule ap, jos saat rahat takaisin 100% niin sitten palauta jos olet varma asuasta. Muuten ei. Tuo tunne on ihan normaali joten älä tee hätiköityjä päätöksiä.
Vaikka et saisi koirasta mitään takaisin, säästät tonneja, jos voit palauttaa koiran kasvattajalle, verrattuna siihen, paljonko koiraan uppoaa rahaa, jos pidät sen.
Raha on kuitenkin sivuseikka.
Jos et tunne lainkaan mielihyvää tai kiintymystä, ja jos sinulla ei ole turvaverkkoa koiran hoitoon, se tulisi palauttaa tai etsiä sille uusi, rakastava koti. Koira ansaitsee kiintymystä ja rakkautta.
naiset tekevät aina vääriä valintoja
Oliko ap kuitenkin palstan ahdistushullu, kun ei kuulu mitään?
No huh huh! Olikos jo viikonloppujuomingit alkaneet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhteys kasvattajaan! Häneltä voi saada neuvoja (tuntee rodun) ja hyvällä tuurilla apua ajatusten selvittelyyn, ja jos ei muu auta niin vastuullinen kasvattaja tosiaan ottaa pennun takaisin. Hyvin pidetty ja kasvatettu koira voi hyvin kotiutua uuteen perheeseen vielä aikuisiälläkin, meillä 3-v. kodinvaihtaja ilman ongelmia.
Ymmärrän mielenterveyshaasteet ja koiranpennun raskauden, itse toivun burn outista ja vakavasta masennuksesta, pentukoiraa en jaksaisi millään nyt.
On myös totta se että pennulla on luovutusiän jälkeen hankalia ikävaiheita, jolloin tekisi mieli tehdä koko otuksesta lähinnä rukkaset. Jos kyse on tällaisesta, ehkä helpottaa tieto että se menee ohi kohtuullisessa ajassa, kunhan jaksat olla johdonmukainen ja kärsivällinen - edes pääosin, ei kukaan koiranomistaja ole koko ajan täydellinen ja hoida jokaista tilannetta aina kuin oppikirjoissa eikä se koiraa riko jos sille
Ei ikinä enää koiraa. Ensin se on pentu ja pisua ja sotkua on joka paikassa. Elämä on pelkkää kouluttamista. Sitten tulee teiniajat, koira alkaa haastaa tai säikkyä, taas kaikki aika kiinni koirassa. Sen jälkeen se ehkä osaa käyttäytyä, mutta elämä on pelkkää lenkitystä, kuraa ja likaa, koiranoksennusta, pas kaa lattialla, anaalirauhasongelmia ja eläinlääkärimaksuja.
Palauta se piski kun vielä voit!
Yritin siis kommentoida tuota yllä näkyvää asiallista kommenttia vastaan hyökännyttä kommenttia, mutta nyt sitten kyseinen kommentti ei näy tuossa ollenkaan, vain se alkuperäinen asiallinen! Mitä tän palstan asettelulle on tapahtunut?
T. 49
Tunget vain jätesäkkiin ja jonnekin levähdysalueelle. Kuten kissat ja kanit. Semmoista se vain on, kun ei jaksa (kantaa vastuuta mistään)..
Mulla oli kissan kanssa. Ajatuksissani myin sen otuksen monta kertaa jonnekin parempaan kotiin. Pureva pikku rääpäle.. nyt meno on parempaa ja ei ole hassumpi kotikissa.
Mitä ei-toivottuja asioita pentu tekee? Opeta sille sana ei. Napakka ei aina samalla kun yllätät sen tekevän jotain ei-toivottua. Kyllä se siitä.
Vierailija kirjoitti:
No sittenpä annat sen pois rakastavaan kotiin jossa se on toivottu. Et ahdistuksessasi ole ehkä paras koiran pitäjä, ajattelen vain koiran parasta. Mutta jotta ahdistus ei enää palaisi, älä ota enää koiraa. Ja vaikka tämä olisikin provo, tämänlaisia ihmisiä valitettavasti on olemassa.
Onpa tylsä kommentti. Varmasti aika moni jakaa nämä vaihtelevat fiilikset koiranpennusta alussa, kun kaikki on mullin mallin, väsyttää ja tuntuu, että olisi kiva saada otuksesta vähän lomaa. Silti koiraa voi rakastaa ja hoitaa hyvin ja tilanne tasoittuu ajan myötä.
Jos voimavarasi ovat vähissä niin luovu koirasta. Tulee syksy ja talvi, koiraa pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä. Ja jos koira vielä sairastelee, tulee sen pito todella kalliiksi rokotusten lisäksi. Ja pitääkö vielä trimmata? On viisautta kuunnella itseään ja vointiaan/ jaksamistaan. Ei ole häpeä myöntää tehneensä virhettä. Ota rohkeasti yhteyttä koiran myyneeseen henkilöön. Neuvottele asiasta rehellisesti. Kaikkea hyvää elämääsi.
Vanha ketju, mitenhän tässä kävi.
Itse vain kävelin saappaat jalassa tuon ajan. Nopeasti se ohi menee. En eristäisi pientä pentua - suunnilleen pahin mahdollinen rangaistus koiralle, joka on laumaeläin.