Lue keskustelun säännöt.
Koiranpentu ahdistaa/kaduttaa
10.11.2023 |
Muutaman viikon ollut. Varmaan ihan normi koiranpennun käytöstä, mutta ahdistaa ja turhauttaa, kun se tekee ei-toivottuja asioita, enkä meinaa millään saada sitä käyttäytymään oikein. Kaipaan elämää ennen koiraa, ahdistaa kun on koko ajan sidottu pentuun. Tietyt mielenterveyden ongelmat vielä tekee tilanteesta raskaamman, luulin että olisin tarpeeksi valmis, mutta ehkä en olekaan. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle, olisi pitänyt uskoa heitä jotka sanoivat, ettei yksinasuvan kannata ottaa koiraa. Melkein tuntuu siltä, että kaduttaa koiran hankkiminen. Taisin tehdä virheen ja ahdistaa.
Kommentit (57)
No, se pentuikä kestää n 2vuotiaaksi ja siihen mennessä se pitää kouluttaa. Pentu on koiravauva, kaikki pitää opettaa oikein ja samantien aloittas kun kotiin tulee. Pissalle opetukset ensin, joskus jopa tunnin välein, ulkona käyttämiset, kynsien leikkuut, harjaamiset, hihnaopettelut, ulosviennit monta kertaa päivässä olu ilma mikä hyvänsä, yksin ei saa jättää.. Jos et kykene huolehtimaan niin palauta kasvattajalle HETI ennenkun oppii huonoja tapoja, niistä on hankala opettaa pois mitä kauemmin menee aikaa. Hyvä on se että itse huomasit asian eikä pentu kärsi turhaan. Koiranpennun kanssa eläminen käy työstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palauta se, pentu saa sopivamman kodin. Ota kissa? Paljon itsenäisempi ja vaivattomampi, mutta sulle seuralainen ja voitte ulkoilla kun kivalta tuntuu. Kissaa ei ole pakko lähteä aamulla räntäsateessa viemään ulos.
Yhteys kasvattajaan! Häneltä voi saada neuvoja (tuntee rodun) ja hyvällä tuurilla apua ajatusten selvittelyyn, ja jos ei muu auta niin vastuullinen kasvattaja tosiaan ottaa pennun takaisin. Hyvin pidetty ja kasvatettu koira voi hyvin kotiutua uuteen perheeseen vielä aikuisiälläkin, meillä 3-v. kodinvaihtaja ilman ongelmia.
Ymmärrän mielenterveyshaasteet ja koiranpennun raskauden, itse toivun burn outista ja vakavasta masennuksesta, pentukoiraa en jaksaisi millään nyt.
On myös totta se että pennulla on luovutusiän jälkeen hankalia ikävaiheita, jolloin tekisi mieli tehdä koko otuksesta lähinnä rukkaset. Jos kyse on tällaisesta, ehkä helpottaa tieto että se menee ohi kohtuullisessa ajassa, kunhan jaksat olla johdonmukainen ja kärsivällinen - edes pääosin, ei kukaan koiranomistaja ole koko ajan täydellinen ja hoida jokaista tilannetta aina kuin oppikirjoissa eikä se koiraa riko jos sille joskus ärähtää tai se pääsee villiintymään, kunhan se ei ole jatkuvaa.
Tsemppiä!
Eikö 14 päivän aikana voi palauttaa lemmikin kauppaan?
Koira on pentu vain hetken. Kohta haikeudella katsot kuvia kun se oli pentu ja ihmettelet mihin se pentuaika oikein meni.
Tietenkin jos oikeasti kadut niin parempi antaa uuteen rakastavaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ole ystävällinen ja ota yhteyttä pennun kasvattajaan ja kerro että olet muuttanut mielesi pennun pitämisen suhteen.
Ja kuvittelet, että myyjä olisi jotenkin velvollinen purkamaan kaupan tai ylipäätään ottamaan koiraa takaisin ?
Ihmettelen tässä ainoastaan sitä , että jo koiraa ostaessa tämä tyyppi on tiennyt koiran elävän sen kymmenen vuotta ja tietoisuudestaan huolimatta on koiran ostanut. Tässä oikea malliesimerkki vastuuttomasta ihmisestä jonka kaltaisille ei ikinä saisi luovuttaa minkään valtakunnan luontokappaletta. Ei edes lasta kasvatettavaksi vaan vahingon sattuessa joko abortoitava tai jos myöhäistä , niin välittömästi heti synnytyksen jälkeen huostaanotto.
Muistan omat koiranpentuaikani sellaisina, että en nukkunut lainkaan ja hulluuden rajoilla riiputin pentua ulkona pissalla ja kakalla, jotta tarpeet tulisivat oikeaan paikkaan ja oppisi sisäsiistiksi. 4-5 kuukauden iässä vasta alkoi helpottamaan ja univelkaa oli paljon. Tämä viimeisin on ollut muutenkin aivan hullu energiapakkaus, joka on tarvinnut todella paljon toimintaa. Järkevät harrastukset, esim. agility eivät kuitenkaan ole sille kelvanneet. Aika helisemässä olen ollut ja on ollut todella kuluttavaa. Tietysti on saanut paljon seuraa, iloa, naurua ja tekemistä myös. Ei ole paljoa rauhoittunut vanhanakaan. Nukun varmaan 2 kuukautta putkeen, kun hän kupsahtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alle 1v ikäinen koira on vielä hepompaa sopeuttaa toiseen kotiin kuin täysin aikuiset. Myy / luovuta koira sellaiseen kotiin, missä on ollut aikaisemmin koiria ja osataan se homma.
Itselläni ei ole enää koiria kun edellisista aika jätti ja kaupunkiin muutin, mutta nuo pentuajat olivat sisäsiistyeyteen opettamista lukuunottamatta melkeinpä parasta aikaa ja menivät kuin siivellä. Eli jos jo tuossa vaiheessa tuntuu ylivoimaiselta, niin tuskin on sillioin koiraihminen.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 14 päivän aikana voi palauttaa lemmikin kauppaan?
Mihin kauppaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koiranpennuissa ei ole mitään raskasta. Ihmettelen millä hetken mielijohteella ihmiset oikein koiria ottaa. Ahdistutaan muutamassa viikossa. Koiranpentua käytetään vähän väliä pissalla, se pissii silti myös sisälle, saattaa tehdä tuhoja jne. Se pentuaika on muutenkin ihan älyttömän lyhyt, ohi silmänräpäyksessä. Miten ihmiset jaksaa lapsia ja vauva-aikaa jos ei koiranpentua kestä? Ihan oikeasti. Aidosti ihmettelen.
toki ihmiset on erilaisia ja on oikeus omiin tunteisiin, jos ap:ta aidosti kaduttaa ja kasvattaja on hyvä niin kasvattajan kautta uuteen rakastavaan kotiin.
No mun pentu ainakin roikkui mussa koko ajan ensimmäiset kuukaudet. Käveli kiinni jaloissani ja kokeili niihin hampaitaan. Näykkiminen oli aivan mahdotonta, pentu piti eristää välillä mutta siitä seurasi huutoa kun on jätetty yksin. Piti valita naskalit kiinni ihossa vai taukoamaton ulina. Pissat lattialla nyt oli pienin murhe. Koiriakin on erilaisia, yllätys...
Hyvä kasvattaja todellakin ottaa pennun takaisin itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö 14 päivän aikana voi palauttaa lemmikin kauppaan?
No ei todellakaan voi! Luuletko oikeasti että koiran ostajalla on joku 14 vrk palautusoikeus?? Nyt se korkki kiinni jo!!
Vierailija kirjoitti:
Koira on pentu vain hetken. Kohta haikeudella katsot kuvia kun se oli pentu ja ihmettelet mihin se pentuaika oikein meni.
Tietenkin jos oikeasti kadut niin parempi antaa uuteen rakastavaan kotiin.
Ja kun koira on 14 v. ja matkalla taivaan kotiin, niin ei voi uskoa miten lyhyt aika se 14 v. oli. Että nyt jo? Eikä ikinä ole siihen valmis, vaikka ottaessaan tietää, että jonain päivänä on luovuttava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koiranpennuissa ei ole mitään raskasta. Ihmettelen millä hetken mielijohteella ihmiset oikein koiria ottaa. Ahdistutaan muutamassa viikossa. Koiranpentua käytetään vähän väliä pissalla, se pissii silti myös sisälle, saattaa tehdä tuhoja jne. Se pentuaika on muutenkin ihan älyttömän lyhyt, ohi silmänräpäyksessä. Miten ihmiset jaksaa lapsia ja vauva-aikaa jos ei koiranpentua kestä? Ihan oikeasti. Aidosti ihmettelen.
toki ihmiset on erilaisia ja on oikeus omiin tunteisiin, jos ap:ta aidosti kaduttaa ja kasvattaja on hyvä niin kasvattajan kautta uuteen rakastavaan kotiin.
No mun pentu ainakin roikkui mussa koko ajan ensimmäiset kuukaudet. Käveli kiinni jaloissani ja kokeili niihin hampaitaan. Näykkiminen oli aivan mahdotonta, pentu piti eristää välillä mutta siitä seurasi huutoa kun on jätetty yksin. Piti valita naskalit kiinni ihossa vai t
mun molemmat pennut oli ihan samanlaisia, en silti kokenut raskaaksi. Tiesin, että se pentuaika on tuollaista koska olin etukäteen selvittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö 14 päivän aikana voi palauttaa lemmikin kauppaan?
Mihin kauppaan?
Zalandolla on ainakin 14 vrk palautusoikeus ja ilman postikuluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä koiranpennuissa ei ole mitään raskasta. Ihmettelen millä hetken mielijohteella ihmiset oikein koiria ottaa. Ahdistutaan muutamassa viikossa. Koiranpentua käytetään vähän väliä pissalla, se pissii silti myös sisälle, saattaa tehdä tuhoja jne. Se pentuaika on muutenkin ihan älyttömän lyhyt, ohi silmänräpäyksessä. Miten ihmiset jaksaa lapsia ja vauva-aikaa jos ei koiranpentua kestä? Ihan oikeasti. Aidosti ihmettelen.
toki ihmiset on erilaisia ja on oikeus omiin tunteisiin, jos ap:ta aidosti kaduttaa ja kasvattaja on hyvä niin kasvattajan kautta uuteen rakastavaan kotiin.
No mun pentu ainakin roikkui mussa koko ajan ensimmäiset kuukaudet. Käveli kiinni jaloissani ja kokeili niihin hampaitaan. Näykkiminen oli aivan mahdotonta, pentu piti eristää välillä mutta siitä seurasi huutoa kun on jätetty yksin. Piti valita naskalit kiinni ihossa vai t
Yksi tyhmimmistä neuvoista on, että älä välitä, jos pentu näykkii, käännä selkäsi, kyllä se lopettaa... Eipä meillä lopettanut, vaan puri myös pohkeet ja perseen :D
Aika äkkiä tuli vaihdettua koulutusopasta.
Monella taitaa tulla tämä puppy blues, varsinkin ensimmäisen koiran kohdalla. Itselläkin oli, mutta siitä selvittiin ja nyt koira on jo rakas 6-vuotias. Onko sinulla ollenkaan mitään ilonhetkiä koiran kanssa? Entä mitään tukijoukkoja, vai oletko ihan yksin vastuussa koirasta ja ulkoilutuksesta ja kaikesta? Silloin voi käydä liian raskaaksi ja koiran on parempi muualla. Mutta älä anna ihan mihin vain.
Mitä ikinä teetkin, niin opeta ainakin koiraa, niin että lähdet pois asunnosta rappukäytävään tai pihalle ensin pariksi minuutiksi ja sitten viideksi, ja vähitellen siedätät sen yksinoloon. Siis vain minuuteiksi. Kunnon palkinto sitten. Jos luovut koirasta, kun se on jo vanhempi, niin kukaan ei ota sitä, jos räkyttää, ulvoo ja hajottaa paikat yksin ollessaan.
Pentuaika on lyhyt, ja normaali terve pentu nukkuu ja syö, ei se ihan koko aikaa riehu. Paljon kiinnostavia leluja. Leikittäminen väsyttää, selkeät rutiinit, hyvä ravinto, paijausta ja rauhallinen ympäristö, hyvin se menee.
Turvaverkkoa pitää olla, että saa hoitoon, jos itse sairastuu.
Se on sun ja koiran asia. Puuhaile ja kerro kun riittää. Annatko ihmisten, jotka ilkeyttään haittaa sun elämää, tikahtua mitäsminäsanoinjutskaansa, ja myötäillä?
Hae kivoja tyyppejä elämään. Koirien ja lasten kuuluu leikkiä. Koskaan ei ole täydellisen valmis.
Maailma on täynnä sääntöihmisiä joiden elämä menee kertoessa kuinka sen kuuluu mennä.
Teit miten vain, maapallo pyörii.
Mun mielestä koiranpennuissa ei ole mitään raskasta. Ihmettelen millä hetken mielijohteella ihmiset oikein koiria ottaa. Ahdistutaan muutamassa viikossa. Koiranpentua käytetään vähän väliä pissalla, se pissii silti myös sisälle, saattaa tehdä tuhoja jne. Se pentuaika on muutenkin ihan älyttömän lyhyt, ohi silmänräpäyksessä. Miten ihmiset jaksaa lapsia ja vauva-aikaa jos ei koiranpentua kestä? Ihan oikeasti. Aidosti ihmettelen.
toki ihmiset on erilaisia ja on oikeus omiin tunteisiin, jos ap:ta aidosti kaduttaa ja kasvattaja on hyvä niin kasvattajan kautta uuteen rakastavaan kotiin.