Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde vessasta alas ilman syytä
10.11.2023 |
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Hirveä jankkaaja tämä ap. Ei mitenkään normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä erikoista, että tämä jankkaamis-syyttely jatkuu.
Selatkaapa 37 sivua ja yli 700 viestiä tätä keskustelua läpi, niin tulette huomaamaan minun oikeastaan vain melkein kokonaan vastanneen eri kysymyksiin ja väitteisiin.
Interaktiivinen keskustelu ei ole jankkaamista.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä erikoista, että tämä jankkaamis-syyttely jatkuu.
Selatkaapa 37 sivua ja yli 700 viestiä tätä keskustelua läpi, niin tulette huomaamaan minun oikeastaan vain melkein kokonaan vastanneen eri kysymyksiin ja väitteisiin.
Interaktiivinen keskustelu ei ole jankkaamista.
En todellakaan viitsisi lukea samaa jankkaustasi 700 eri tavalla kerrottuna.
Ei vessa vissiin vedä kun tää paskapökäle vieläkin täällä pyörii, tänhän piti mennä alas jo.
Jankuti jankuti. Nainen väisti tosiaan luodin, hyvä hänelle. Kaikista ei vaan ole parisuhteeseen. Jos pelkää noin sairaasti jätetyksi tulemista, ei pysty mihinkään oikeaan suhteeseen. Jotenkin allumainen jankutus, vaikka ei Allua kukaan katso puolta vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhut ex-naisestasi kuin jostain käsittämättömästä avaruusoliosta. Autisminkirjolaisellakin on mahdollisuus oppia ymmärtämään erilaisia ihmisiä, mutta monet (varsinkin miehet) jäävät omasta tahdostaan tälle jankkaustasolle.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä erikoista, että tämä jankkaamis-syyttely jatkuu.
Selatkaapa 37 sivua ja yli 700 viestiä tätä keskustelua läpi, niin tulette huomaamaan minun oikeastaan vain melkein kokonaan vastanneen eri kysymyksiin ja väitteisiin.
Interaktiivinen keskustelu ei ole jankkaamista.
Niin, jankkaat 37 sivua, jotta saisit mielellesi rauhan ja selitettyä sen parhain päin, että reagoit kuten reagoit. Asia ei nyt enää muutu vaikka kuinka selität.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä erikoista, että tämä jankkaamis-syyttely jatkuu.
Selatkaapa 37 sivua ja yli 700 viestiä tätä keskustelua läpi, niin tulette huomaamaan minun oikeastaan vain melkein kokonaan vastanneen eri kysymyksiin ja väitteisiin.
Interaktiivinen keskustelu ei ole jankkaamista.
Niin, jankkaat 37 sivua, jotta saisit mielellesi rauhan ja selitettyä sen parhain päin, että reagoit kuten reagoit. Asia ei nyt enää muutu vaikka kuinka selität.
Ehei, vaan päinvastoin. Minun puolestani tämä viestiketju voi kuolla nyt, ellei enää kukaan suoranaisesti kysy mitään tms. Minä sain jo tälle kaikelle tarvitsemani päätöksen.
Joillekin se on normaalia, että toinen pitää mykkäkoulua monta viikkoa, mutta minulle se ei ole ja en halua olla suhteessa sellaisen ihmisen kanssa kenen mielestä se on. Case closed.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Useinkin erot ja haastavat suhdekuviot juontaa juurensa lapsuuden ongelmista. Esim ap:n kohdalla selkeästi hänellä on kiintymyssuhdeongelma ja jos sitä ei selvitä tai pura paremmaksi, niin hän tu
Tässä on vaan surullista se, että suhteen henkisesti terveempi osapuoli on se, jota kehotetaan terapiaan ja se sairaampi jatkaa kulkuaan. On täysin normaalia odottaa normaaleja käytöstapoja toisilta. Ei sen kuulu johtaa terapiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko ahdistava tuollainen ihminen, joka ei yhtään anna toiselle tilaa suhteessa. Joka aamu ja ilta viestit ja pitää yhdessä harrastaa ja olla iloisena kuningatarkohtelusta. Ja puolentoista viikon kiireisen työkauden ja hiljemmän parisuhdekauden jälkeen laittaa suhteen poikki. Aikamoinen draamakuningas, jolle parisuhde ei sovi.
Korjaan jälleen.
Mykkäkoulua tai sen esimuotoa kesti todellisuudessa monen viikon ajan ja minä pistin sen työpaineiden piikkiin, koska sitä hänellä oli läpi suhteemme ja se ei ollut mitään uutta. Annoin hänelle tilaa.
Noin kahden viikon jälkeen seurasi tämä traaginen puolentoista viikon täydellinen radiohiljaisuus ja vasta sitten reagoin.
Ei ollut puolentoista viikon radiohiljaisuutta. Itse kirjoitit aloituksessa ja useassa viestissä että nainen perui ja siirsi sovittuja tapaamisia tuona aikana. Se ei ole radiohiljaisuutta. Koetas nyt pysyä tarinassasi.
Sitä voisi lähteä miettimään sen jätetyn ja hiljaisen näkökulmasta, esim miten itse reagoisi eri skenaarioissa. Jos itse olisin etääntymässä ja miettimässä haluanko jatkaa jonkun kanssa, miten reagoisin vaatimuksiin seltyksestä ja tapaamisista, varsinkin jos tuo aika olisi lyhyt. Ei se tekisi sitä ihmistä mielenkiintoisemmaksi ja tuskin vaakakuppi kääntyisi jatkamiseen, vaan kertoisin itse että tämä oli tässä. Hänhän tarjoilisi minulle loistavan tilaisuuden lopettaa suhde ja lopettaa miettiminen.
Jos kyse olisi vain työkiireistä tai muusta kuormituksesta, ärsyyntyisin, että mikä ihmeen hätä ja kiire tuolla on, eikö kestä normaalia elämää ja sen haasteita. Hyvin hyvin pieni mahdollisuus sille, että huolestuisin siitä hädästä, joka on ilman syytä, ja lähtisin väkipakolla raivaamaan aikaa tapaamiselle rauhoittelua varten.
Eli jos mieleni tekisi tentata vetäytyjää, mietin minkälaisen reaktion sellainen aiheuttaisi minussa, enkä lähtisi siihen hommaan. Jokainen on toki yksilö eivätkä minun reaktioni ainoita maailmassa. Koittaisin vaan vähän astua sen toisenkin saappaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melko ahdistava tuollainen ihminen, joka ei yhtään anna toiselle tilaa suhteessa. Joka aamu ja ilta viestit ja pitää yhdessä harrastaa ja olla iloisena kuningatarkohtelusta. Ja puolentoista viikon kiireisen työkauden ja hiljemmän parisuhdekauden jälkeen laittaa suhteen poikki. Aikamoinen draamakuningas, jolle parisuhde ei sovi.
Korjaan jälleen.
Mykkäkoulua tai sen esimuotoa kesti todellisuudessa monen viikon ajan ja minä pistin sen työpaineiden piikkiin, koska sitä hänellä oli läpi suhteemme ja se ei ollut mitään uutta. Annoin hänelle tilaa.
Noin kahden viikon jälkeen seurasi tämä traaginen puolentoista viikon täydellinen radiohiljaisuus ja vasta sitten reagoin.
Ei ollut puolentoista viikon radiohiljaisuutta. Itse kirjoitit aloituksessa ja useassa viestissä että nainen perui ja sii
Radiohiljaisuus on vissiin tulkittava termi. Eikös se tarkoita sitä, että ei lähetä eikä vastaa yhteenkään yhteydenottoon, eli kuin katoaa maan päältä. Jollekin ap:lle se on sitten sitä, että peruu tapaamisia, haluaa olla liikuntaharrastuksessaan yksin eikä spontaanisti lähettele hyvänyönviestejä.
Onkohan alkukertomus kumminkin taas röllipojan muunnelma siitä, kun on ollut joskus treffeillä, parilla nuoren tytön kanssa, joka ei sitten halunnut olla edes kaveri? No, ei tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, alkaa koko juttu kuulostaa sadulta. Jos itsellä olisi jotakin ikävää tapahtunut ja siinä toinen vaan ahdistaa ja ahdistaa, olisin jättänyt. Mutta en tekstarilla, olisin sentään odottanut että toisella on aikaa/energiaa.
Kriiseissä oppii sen toisen luonteesta parhaiten, ap reputti itsekkyydessään ja kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan.
Eikä se tätä jankkaisi, ellei se jättäminen häntä kaduttaisi, olisi jo mennyt eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä on nyt pari viikkoa aikaa kun kysyin suhteen tilannetta enkä ole vastausta saanut. En halua toista rueta tilille laittamaan. Se ei muuta asiaa miksikään. En itsekkään haluaisi jatkaa suhdetta jossa toinen voi kadota ilman selitystä. Ihmetyttää vaan tämä nykyajan toiminta kuinka toisia kohdellaan. Mekin jo neljäkymppisiä niin kyllä tässä iässä pitäisi pystyä sanomaan että ei enää kiinnosta, annetaan olla.
Neuvoni edelleen sinulle on, että määrittele itse millaisen käytöksen hyväksyt kumppaniltasi ja vedä raja johonkin.
Sinulla on täysi oikeus saada tietää missä mennään ennemmin tai myöhemmin.
Tuo on niin totta, että jokainen määrittelee sen käytöksen, minkä kumppanilta hyväksyy. Joillain ne rajanvedot ovat laveampia, joillain hyvin tiukkoja. Tuo "on oikeus" on vähän hankala konsepti. Mihin kaikkeen on oikeus koskien kumppania? Onko kaikilla jokin sisäsyntyinen oikeus toiseen ihmissuhteissa ja mikä se on? Vanhempi voi katsoa oikeudekseen päsmäröidä aikuisen lapsensa elämää, aviopuoliso voi katsoa oikeudekseen saada seksiä ilman vastaväitöksiä milloin haluaa, tapailukumppani voi katsoa oikeudekseen puida suhteen tilaa. Kohteliasta olisi päättää suhde, jos niin haluaa. Olisikohan tuo ap:n nainen ollut päättämässä suhdetta, kun sanoi että tavataan ja keskustellaan. Ap vain ei jaksanut odottaa sinne asti. Eri
Noin törkeästi voi jättää huomiotta jonkun random-panon, josta ei ole pätkääkään kiinnostunut. Tässä on kuitenkin kyseessä ihmissuhde, jossa on suunniteltu yhteenmuuttoa ja yhteistä tulevaisuutta. Onhan tuo täysin luokatonta käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Noin törkeästi voi jättää huomiotta jonkun random-panon, josta ei ole pätkääkään kiinnostunut. Tässä on kuitenkin kyseessä ihmissuhde, jossa on suunniteltu yhteenmuuttoa ja yhteistä tulevaisuutta. Onhan tuo täysin luokatonta käytöstä.
Jos ap olikin tälle naiselle vain random-pano ja ap vain kuvitteli suunnittelevansa yhteenmuuttoa ja yhteistä tulevaisuutta. Ihastus joskus sokaisee, ei tajua, että se toinen ei ole niin messissä, vaan itse puskee niitä suunnitelmia ja pilvilinnoja ja sivuuttaa toisen täysin. Onhan näitä, sanoo selkeästi että ei, mutta toinen on sitä mieltä että kyllä, koska hän haluaa nähdä asian niin ja hänelle muuta todellisuutta ei voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin törkeästi voi jättää huomiotta jonkun random-panon, josta ei ole pätkääkään kiinnostunut. Tässä on kuitenkin kyseessä ihmissuhde, jossa on suunniteltu yhteenmuuttoa ja yhteistä tulevaisuutta. Onhan tuo täysin luokatonta käytöstä.
Jos ap olikin tälle naiselle vain random-pano ja ap vain kuvitteli suunnittelevansa yhteenmuuttoa ja yhteistä tulevaisuutta. Ihastus joskus sokaisee, ei tajua, että se toinen ei ole niin messissä, vaan itse puskee niitä suunnitelmia ja pilvilinnoja ja sivuuttaa toisen täysin. Onhan näitä, sanoo selkeästi että ei, mutta toinen on sitä mieltä että kyllä, koska hän haluaa nähdä asian niin ja hänelle muuta todellisuutta ei voi olla.
Minulla ei ole vaikeuksia tulkita henkilön kehon- tai puhekieltä eikä kirjoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Joo, alkaa koko juttu kuulostaa sadulta. Jos itsellä olisi jotakin ikävää tapahtunut ja siinä toinen vaan ahdistaa ja ahdistaa, olisin jättänyt. Mutta en tekstarilla, olisin sentään odottanut että toisella on aikaa/energiaa.
Kriiseissä oppii sen toisen luonteesta parhaiten, ap reputti itsekkyydessään ja kyvyttömyydessä asettua toisen asemaan.
Eikä se tätä jankkaisi, ellei se jättäminen häntä kaduttaisi, olisi jo mennyt eteenpäin.
Kriiseissä oppii toisesta eniten. Suhtautuuko toinen toisen kriisiin vaatimalla lisää huomiota ja näin kuormittamalla toista lisää. Ja sitten loukkaantuu, kun toisella ei ole voimavaroja siihen. Vai tukeeko toisen tarvitsemalla tavalla. Tuki voi olla keskustelua, hiljaa kädestä pitämistä tai rauhaan jättämistä. Sen tuen tarpeen päättää se, jolla se kriisi on, ei kumppani, joka ei kestä toisen kriisiä ja sysää oman pahan olonsa lievittämisen toiselle lisätaakaksi.
Mitä täällä jauhetaan? Ap on ratkaisuunsa tyytyväinen, nainen väisti luodin, loppu hyvin kaikki hyvin :)
Ja ei, en tasan selittäisi enää yhtään mitään tyypille, joka jättää tekstarilla heti kun jotakin pientä aavistusta ongelmasta on. Ei ole yhtään sitoutunut, parempi silloin jatkaa eri suuntiin.