2007 yrityksen aloittavat!!!

Ollaan juuri muutettu tänne (olen täältä kyllä kotoisin joten kaupunki ei ole uusi) minun töiden perässä, vakituista paikkaa ei ole mutta äippälomalle ei jännitä minun alalla jäädä vaikka vakkaria en ole (olen terveydenhoidon puolella töissä), työt ei tekemällä lopu :) Viime kesästä asti olen vauvaa jo kuumeillut mutta vasta nyt kun sain " aikuisten töitä" (=kokopäiväisen työn) on meillä varaa ajatella lasta.



Perheeseen kuuluu minun ja miehen lisäksi 1v. iso koira ja 7kk kissa, vähän on ajatuksia herännyt jopa siitä että miten nuo elikot tulee sitten reagoimaan mahdolliseen uuteen tulokkaaseen, kissaa ei varmaan voisi vähempää kiinnostaa mutta koira on niin osallistuva että vähän hirvittää :) No, aika näyttää saadaanko sitä nyyttiä ja miten sitten menee.



Olen tosiaan kesästä asti haavellut ihan tosissaan vauvasta, nyt kun päätös on tehty että yritetään niin iski pienoinen paniikki... Olenko liian nuori, onko minusta äidiksi, osaanko käsitellä vauvaa, miten synnytys... Olen ehkä hieman neuroottinen joissain asioissa ja onhan se selvä että eihän sitä voi vauvoista mitään tietää kun edellinen kosketus vauvoihin on ollut silloin kun olen itse ollut vauva :)



Olisi mukava kuulla miten muilla, onko pelkoja, kummastuksia ja jännityksiä?



-Doodels

me asustetaan Oulun pohjoispuolella ja mulla on menossa 9:säs vuosi kotiäitinä :o)

Olen 26 ja mieheni 28v.

Lisäksi perheeseen kuuluu 3 kissaa ja iso akvaario. Asustetaan tällaista -70 luvun loppupuolen omakotitaloa.

DOODELS? (meniköhän oikein?) kuinka vanha olet? Itse sain esikoisen 17 vuotiaana kuukausi ennen 18 vuotis synttäreitä. Ihan suunniteltu raskaus oli se ja 9 kk yrityksen vaati ennen tärppiä.

Nyt meillä neljä lasta ja viidettä toivotaan joka toinen päivä enemmän ja toisina päivinä vähemmän :o)

Esikoista odottaessa valmistuin ammattiin kuukausi ennen synnytystä ja kun kuntani lehti haastatteli minua niin olivat niin fiksuja että kysyivät tulevaisuuden suunnitelmia! eipä voinut kuin taputella mahaa ja sanoa mitäs luulette?? ;o)

Nyt hiukka jännittää tulevaisuus jos meille ei plussaa tule tämän vuoden puolella niin joudun katselemaan töitä ja se ei täällä pohjoisessa ole niin kamalan helppoa varsinkaan kun taustana on 9 vuoden kotiäitiys ;o)



Niiloakseli kp24/22-39->



KOTIÄITIYDEN PUOLESTA vuodesta 1998 :o)

Se ehkä jännittää että kun olen 21 vuotias että olenko liian nuori mutta taas ajattelen se niin että nuorena sitä jaksaa paremmin valvoa ja touhuta lapsen kanssa...! Ja se jännittää myös että riittääkö rahat yms..! Se on tietenkin hyvä että meillä on molemmilla vakituiset työpaikat. En ehkä muuten vauvaa suunnittelisikaan = )

Ihan oikein meni :)



Minä olen 24 ja mies on 30, yhdessä ollaan oltu 2vuotta ja naimisissa 6kk, tuntuu että ollaan oltu ikuisesti yhdessä eikä ketään muuta ole ennen häntä ollutkaan (näin teiniromantisoidusti :)). Ja nyt tosiaan ollaan vauvan " hankinnassa" samalla sivulla, kuume on kova molemmilla.



Näitä minun pelkoja suurentaa/kehittää vielä sekin että työskentelen sairaalassa laboratoriossa (joku saattaa tunnistaa minut mutta samapa tuo :)) ja näen päivittäin todella sairaita lapsia. Oikein sydämeen pistää kun heidän kanssaan joudun työskentelemään... Nyt olen päässyt itseni kanssa jo siitä sopuun että ei se maailma siihen kaadu vaikka lapsi olisikin sairas, hän on minun lapseni ja yhtä täydellinen kuin tervekin, minun mielestäni!



Taloudellisesti meillä on vakaa tilanne, miehelle riittä töitä enemmän kuin ehtii tehdä, se teki melkein koko joulukuun töitä, niin viikot kuin viikonloput. Ja minun alalla on todellinen pula, saan varmasti olla töissä mammaloman alkuun ja varmasti pääsen heti takaisin kun vaan niin tahdon.

kiva että löytyi toinen suurperheellinen*vilkuttaa NIILOAKSELILLE*



me asustellaan tampereella ja minä olen 28-vee vielä muutaman kuukauden,mies 31.

kotiäitinä olen ollut vuodesta-98,sitä ennen ravintolassa töissä.

mies on esimies ravintola-alalla edelleen.

pojat ovat syntyneet -98 ja-00 ,tytöt -01 ja -05.

nyt viidettä kuumeillaan.haaveeni on kuusi lasta,saa nähdä toteutuuko..



plussaonnea minäkin toivottelen kaikille!!! ++++++



-nasuli

Joo me asustellaan Vantaalla ja siis viisi lasta -93, -95, -02, -04 ja -06 ja kuudes haaveissa :)

Olen ollut kotiäitinä iät ja ajat ja nautin täysin siemauksin siitä!!

annis: Rahat kyllä saa riittämään jos ei elämältä mitään luksusta halua. Sehän ainakin suurissa perheissä on joskus ongelma ettei harrastuksiin riitä varoja yms. Mutta kyllä minä olen valmis tinkimään omista ostoista jotta meidän esikko saa ratsastaa ja kun muut kasvaa niin kyllä heillekkin pyritään antamaan mahdollisuus harrastaa.

Vaatteet kiertää samoin kuin sukset,luistimet,pyörät yms. Ja aina ostetaan mahdollisimman laadukasta koska se takaa kestävyyden vielä useille lapsille :o)



Itseäni nyt hirvittää se kun pitäisi töitä etsiä ja juuri kun löysin jotain mitä oisin voinut hakea niin pikainen laskutoimitus päivähoitomaksuista yms. niin ei kannata,miinukselle menee monta sataa. Täytyy odottaa että yksi ainakin menee vielä kouluun. Meillä siis kolme alle kouluikäistä ja yksi koulussa. pienemmällä lapsikatraalla töihin menokin olisi helpompaa.

Mutta mulla ei kiire töihin ole,olen kotona enemmän kuin mielelläni. Taloudelliset syyt painostaa etsimään töitä vuoden loppuun mennessä jolloin kuopus täyttää 3v.

Itse nyt jälkeenpäin harmitellut sitä kun esikko syntyi ettei mulla ollut mitään kokemusta lapsista yms. imetyksestä en tiennyt yhtään mitään jne. tiedonpuute siis ylipäätään harmittaa. Sillä hetkellä tein parhaani vaikka jälkikäteen olisin voinut monta asiaa tehdä toisin.

Ikä ja kokemus on kasvattanut ja nyt osaan ja uskallan tehdä asiat omalla tavallani enkä koe että neuvola/sairaala henkilökunta on minua viisaampaa vaan tiedän itse mitä haluan ja miten haluan lastani hoidettavan.

Vaikkakin sillä suututin kolmosen synnyttyä osaston henkilökuntaa :o)

Tulipa tilitys...

Toivon kaikille esikoista yrittäville rohkeutta hoitaa lasta oman tunteen mukaan eikä kirjoihin/oppeihin nojaamalla.Kannattaa hankkia tietoa eri tavoista hoitaa vauvaa niin sieltä löytää sen mikä itselle sopii.



Niiloakseli (taaperoimettäjä,kestovaipattaja,liinailija,tutin kieltäjä hörhö) ;o)

Vihdoin löysin minulle oikean pinon, ihanaa että täällä on jo näin paljon väkeä.



Meille kovasti toivotaan esikoista vuoden 2007 aikana. Minä olen 24 v. ja mieheni täyttää parin kuukauden päästä 30. Asustellaan Lahden seudulla. Me ollaan kitkuteltu jo pitkään vauvakuumeen kourissa ja nyt vihdoin päätettiin antaa periksi. Vuoden verran pitkitimme yrittämisen aloitusta siinä toivossa että minullekin löytyisi vakituinen työpaikka, mutta turhaan. Ja nyt ei enään odoteta yhtään pidempään. Ensimmäinen yk menossa ja jännittää kovasti. Välillä tuntuu että ajattelen ihan liikaa koko juttua, pelkään jo etukäteen niitä pettymyksiä joita joudumme kokemaan ennen kuin tärppää. Minun luonteelleni kun ei odottelu meinaa sopia vaan kaikki pitäisi onnistua samantien. Kuulostaako kenestäkään tutulta? Olisiko konkareilla vinkkejä suurimman hössötyksen hillitsemiseksi?



Kovasti plussatuulia kaikille!

Kirjoittelin tossa alkupuolella. Eli olemme 34 vuotiaita ja asumme pohjanmaalla. Meillä on 3 lapsi toiveessa. 02/00 ja 12/02 ovat lapsemme syntyneet. Sain km 11/06 joten nyt on yritys aloitettu uudelleen.

Ammatiltani olen lähihoitaja ja sain vakituisen paikan pari kuukautta sitten joten työrintamalla on kaikki hyvin.

Kaikille teille jotka murehditte oikeaa ikää lapsen saamiseen. Ei sellaista olekkaan. Olet oikean ikäinen jos kerran itse tunnet olevasi valmis. Ja sittenhän se opettelu vasta alkaa kun lapsi syntyy. yhdessä opettelette arjen touhuja ja varmasti pärjäätte. Kaikilla on oma tapansa hoitaa ja sitä kaikki kunnioittakoon.



Tsemmiä kaikille vauva touhuihin!!!

Jopas on pino kasvanut työpäivän aikana :-O Kiva kuitenkin että näin monta saatiin tänne yhdessä jännäilemään.



Me ollaan siis pariskunta Turusta, minä 31 ja mies 30. Minä työskentelen sisustusmyyjänä, mies on eräänlainen projektin vetäjä...



Esikoinen on siis kovasti haaveissa, pahoin pelkään että kevään mittaan täälläkin mittaillaan lämpöjä ja puputellaan kello kädessä ;-)



Samalla tässä kevään aikana alkaa omakotitalon rakentaminen ja jos hyvin käy niin talo ja vauva on yhtäaikaa valmiita =D

Mammuliz huomasin että sä asut lahdessa missäs päin lahtea? Itse nimittäin asustelen täällä lahdessa launeella.. olisi kiva alkaa kirjoitella sähköpostitse jos sua kiinnostaa? Itse siis olen 21 vuotias ja avopuoliso saman ikäinen!

Sumunen kirjoittelee Tampereen seudulta, ja kolmen lapsen kotiäiti olen. Koulutusta löytyy kyllä niin opisto- kuin yliopistotasolta, mutta työelämässä en ole juuri keikkahommia pidempään ollut. Nyt luon uraa kotiäitinä :) ja myöhemmin sitten jossain muualla.

Itse halusin ehdottomasti äidiksi jo opiskeluaikana, ei tullut kuuloonkaan (minäkö malttamaton??) että olsimme ruvenneet valmistumisia ja vakipaikkoja odottelemaan. Olemme olleet sen verran onnekkaita, että nyt molemmat olemme valmistuneet, ja mies on saanut alaltaan mukavan vakipaikankin. Toisaalta mikään ei nykyaikana ole niin varmaa kuin epävarma...

Ovis lähestynee (toivottavasti), nyt kp 8/28. Nähtäväksi jää, saanko hillittyä itseni pelkkään

tjottailuun

, kun ei ole määrä vielä hiki hatussa

yrittää

... Tässä pikkulapsihulinassa (4v, 3v ja 1v) kieltämättä herättää epäilyksiä, jos ykskaks vonkaan miestä pupuilemaan joka päivä tai edes joka toinen päivä. >:)

Mutta apua, nyt on pakko mennä nukkumaan!

Sannis85: Me asutaan itse asiassa Nastolan puolella ja tarkemmin Villähteellä. Olisi kiva kirjotella lähemmin, mun maili on mammuliz@yahoo.com. Ihanaa saada juttuseuraa " kohtalotoverista" . No joo mutta lisää sitten meileissä.



Tänään on kp 11/?, en tiedä tuota kierron pituutta kun on ensimmäinen luomukierto menossa 8 vuoden pillereiden popsimisen jälkeen. Muistelisin että mulla on ihan normi kierto n. 28 päivää joten merkkejä ovulaatiosta odotellaan kiivaasti. Kyllä tämä on jännää. Täytyy vaan toivoa että oma hormoonitoiminta ei ole mennyt ihan sekaisin. Minkälaisia kokemuksia teillä on pillereiden pois jätöstä?

alkoi nyt. Kierukan kävin poistamassa joulukuun puolissa välissä. Silloin oli jo kierron loppuvaihe joten nyt vasta ensimmäinen yrityskierto päällä.

Minä olen 28v,mies 25 ja poika 2v.

Opiskelen tällä hetkellä ja opinnot vasta alkaneet, mutta kun alkaa " ikääkin" olemaan :) niin haluan tehdä toisen nyt. Enkä haluaisi ihan hirveän isoa ikäeroa lasten välille. Jos siis luoja suo!!

kp taitaa olla 7/29-32

Mammuliz kyseli pillereiden lopettamisesta.



Itselläni ei tosiaan ole juurikaan ollut vaikutusta. Menkat tuli heti normaalisti. Kierto on kohtalaisen säännöllinen. Minä en silti ehtinyt syödä kuin vuoden pillereitä, kun päätettiin aloittaa kakkosen yritys. Ei sillä silti välttämättä ole merkitystä kuinka kauan niitä pillereitä on syönyt. Seksihalut on onneksi palanneet, kun lopetin. Pilleriaikaan sillä saralla oli lievästi sanottuna hiljaista ja sillä tyylillähän tunnetusti ei juurikaan lapsi tule ;)



Tänään pitäisi taas hieman heilutella peittoa... no kivaahan se vaan on. Toivottavasti esikoinen on suopealla päällä ja menee ajoissa nukkumaan. Alkaa itsekin olla illalla yhdentoista aikaan jo sen verran sippi, että mieluusti vetää peiton korville.



T:Lillis kp14/28 (hyvä yrityspäivä siis)

Pääsin viimeinkin palstailemaan, on ollut niin uskomaton kiirus töissä että ei ole edes lehtiä ehtinyt netissä selaamaan... sitä nuo pyhät teettää.



Meillä tässä odotellaan vasta pillereiden lopettamisen jälkeisi menkkoja eli tooodella alussa ollaan. Edellisen yön taas pyörin sängyssä ja murehdin tyhmyyksiä (rahaa ym.). Täytyy vaan osata olla ajattelematta sekä suunnittelematta ja nauttia tästä teko vaiheesta, ehtiihän sitä murehtia sitten kun se nyytti on käsivarsilla.



Onko kenelläkään ensikkoa tehdessä ollut pientä pelkoa siitä että miten muut reagoivat vauvauutiseen. Minua vähän jännittää omille vanhemmilleni kertominen (kerromme vasta sitten kun kaikki on selvää ja 3kk kriittinen raja ylitetty), heille kun olen se nuorimmainen joka on aina lapsi...



Nyt taytyy jatkella töitä että pääsee edes joskus kotiin :)

taustoja: Eli molemmat ollaan kolmekymmentä juuri täytetty, ja viime heinäkuussa mentiin naimisiin. Yhteistä leipää ollaan järsitty kolme vuotta. Minulla on siis edellisestä liitosta kolme tyttöä, jotka ovat 9, 7, ja 5. Asumme sellaista joustavaa uusperhe elämää, että tytöt ovat meillä paljon, mutta ovat kirjoilla isällänsä. Asumme lähekkäin, joten kouluun kuskaaminen ei ole ongelma! Mies on töissä vakuutusalalla ja minä hoito sekä liikunta.



Juuri nyt menossa kp.2 tai 7, ihan miten lasketaan, kun en vieläkään ole saanut vastausta mistään, että aletaanko kierto laskemaan tiputtelusta vai kunnon vuodosta, ÄRSYTTÄÄ!!!!! Tietääkö kukaan???

Kierto alkaa eli kp1 on se kun vuoto kunnolla alkaa. Tiputtelut kuuluu loppuvaan kiertoon. Ja se tiputtelu ei 9/10 tapauksessa tarkoita mitään vakavaa, tai vähentäisi raskautumismahdollisuuksia. Terv. nimim kokemusta on.

priscilla:

Juuri nyt menossa kp.2 tai 7, ihan miten lasketaan, kun en vieläkään ole saanut vastausta mistään, että aletaanko kierto laskemaan tiputtelusta vai kunnon vuodosta, ÄRSYTTÄÄ!!!!! Tietääkö kukaan???

Vähän samaa olen itsekin miettinyt mutta minun kohdalla menkat alkaa aina kunnon rysäyksellä joten ilmeisesti lasken siis ihan ensimmäisestä vuotopäivästä...tai jotain.

Minä olen syönyt kaksi vuotta Yasmineita ja nyt sitten mietiskelen miten ne menkat rupeaa tulemaan, ennen piltsuja oli kierto 28-32 päivää riippuen ja roikkuen stressistä. Saas nähdä kuinka käy :)

Meillä voi nousta aika moiseksi mahdollisuuksien tappajaksi työajat. Minä teen päivätyötä ja mies enimmäkseen iltaa joten näemme todella harvoin, ja kun miehen töissä on vielä pulaa työntekijöistä niin hän on viikonloppuisinkin usein töissä :(

Lopetin pillerit jouluna. Pillereitä ehdin syödä 1,5v. Jännittää palautuuko kierto heti normaaliksi. Nyt on menossa kp 8 . Aiemmin kieron pituus oli 28 pv. Nyt odotellaan siis ensimmäistä ovulaatiota :) Ovulaatiotestit on jo odottamassa. Ajattelin aloittaa tikuttelun kp 10.

Mut nyt lähden kauppareiisulle...



Kuulumisiin!