Koulun käyminen yhtä helvettiä

Mitä pitäisi tehdä? No mennä sinne kouluun. Olin itse samanlainen sun ikäisenä. Lopetin monta koulua kesken sen takia. Koskaan en saanut hyvää koulutusta tai työtä. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin teen paskatyötä huonolla palkalla. Ja voin kertoa, että joka päivä vituttaa ja ahdistaa paljon enemmän kuin se kouluun meno ikinä silloin teininä. 

Hakeudu terapiaan ja esim. Ohjaamoon jossa on nuorille tarjolla monenlaista tukea. Tärkeintä on selvittää mikä sinua kiinnostaa ja lähteä siitä eteenpäin. On hyvä selvittää mistä viha ja ahdistuneisuus koulunkäyntiä kohtaan johtuu. Tsemppiä!

Kokemuksesta voin kertoa, ihan mitä tahansa sulla sitten onkaan, niin oo opinto-ohjaajaan yhteydessä. Keksikää open ja hänen kanssaan sulle sopiva järjestely, että saisit ees jonkun ammatin suoritettua, koska valitettavasti ilman papereita ei saa oikein mitään töitä ja joka tapauksessa sut voidaan laittaa joku ammatti suorittamaan, niin ois kurjaa aloittaa sitte alusta. :(

Ja suosittelisin, että kävisit jonkun luona juttelemassa, koska asioiden kanssa ei tarvii jäädä yksin. 

Toivottavasti löydätte jonkun ratkaisun ja se helpottaisi sun oloa :) 

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä? No mennä sinne kouluun. Olin itse samanlainen sun ikäisenä. Lopetin monta koulua kesken sen takia. Koskaan en saanut hyvää koulutusta tai työtä. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin teen paskatyötä huonolla palkalla. Ja voin kertoa, että joka päivä vituttaa ja ahdistaa paljon enemmän kuin se kouluun meno ikinä silloin teininä. 

No niin, mutta ap taitaa nyt tarvita muutakin apua kuin se, että "mee kouluun" ja ei se palkan paremmuus auta, jos mieli on maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä? No mennä sinne kouluun. Olin itse samanlainen sun ikäisenä. Lopetin monta koulua kesken sen takia. Koskaan en saanut hyvää koulutusta tai työtä. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin teen paskatyötä huonolla palkalla. Ja voin kertoa, että joka päivä vituttaa ja ahdistaa paljon enemmän kuin se kouluun meno ikinä silloin teininä. 

Sama mutta ei ole koulutusta eikä töitä. Ap, hae apua <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä pitäisi tehdä? No mennä sinne kouluun. Olin itse samanlainen sun ikäisenä. Lopetin monta koulua kesken sen takia. Koskaan en saanut hyvää koulutusta tai työtä. Nyt yli 20 vuotta myöhemmin teen paskatyötä huonolla palkalla. Ja voin kertoa, että joka päivä vituttaa ja ahdistaa paljon enemmän kuin se kouluun meno ikinä silloin teininä. 

No niin, mutta ap taitaa nyt tarvita muutakin apua kuin se, että "mee kouluun" ja ei se palkan paremmuus auta, jos mieli on maassa. 

Kyllä se hyvä toimeentulo auttaa paljonkin mielialaan. Ja keskustella voi toki joo, mutta lopulta ainoa ratkaisu on kohdata se ahdistus ja mennä sinne kouluun. 

Oliko se TUVA missä voi miettiä koulutietä js yleensä elämän suuntaa, jos oikeesti koet että nykyinen opintoala ei oo sua varten. Käy juttelemassa kuraattorille tai opolle.

Mitä ikinä teetkin, älä ainakaan jää kotiin! Hae apua ja yritä, yritä ja vielä kerran yritä. Älä koskaan luovuta niin kuin minä tein. Kodin turvassa oli aivan liian helpottavaa ja hyvä olla. Mutta se on ansa. Siihen kun antaa itsensä tottua liian pitkäksi aikaa, niin sitten jossain vaiheessa ei mihinkään muuhun enää pystykään tai pääsekään. Minä salailin ja pakenin ongelmiani, joten en niihin saanut apua tarpeeksi ajoissa. Nyt kohtaloni lienee ikuinen työttömyys. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ikinä teetkin, älä ainakaan jää kotiin! Hae apua ja yritä, yritä ja vielä kerran yritä. Älä koskaan luovuta niin kuin minä tein. Kodin turvassa oli aivan liian helpottavaa ja hyvä olla. Mutta se on ansa. Siihen kun antaa itsensä tottua liian pitkäksi aikaa, niin sitten jossain vaiheessa ei mihinkään muuhun enää pystykään tai pääsekään. Minä salailin ja pakenin ongelmiani, joten en niihin saanut apua tarpeeksi ajoissa. Nyt kohtaloni lienee ikuinen työttömyys. 

Juuri näin! Tätä ajoin takaa, kun kirjoitin alussa, että olin itse samanlainen ja ratkaisu on mennä kouluun. Ongelma nimittäin vaan pahenee koko ajan, ellei sitä kohtaa. Muita vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan ole kuin tehdä ja mennä vaikka kuinka ahdistaisi. Oma tilanteeni oli yhdessä vaiheessa niin paha, etten pystynyt poistumaan kotiovesta, vastaamaan puhelimeen tai tapaamaan ketään. Sieltä onkin sitten jo todella vaikea päästä pois. Älä ajaudu niin syvälle, ap. 

Miksi et halua mennä? Onko kiusaamista? Olet vielä nuori. Kannattaa nyt käydä joku ammatti, mikä vähääkään tuntuu mielenkiintoiselta ja ruveta tienaamaan. Ehdit kouluttautua vielä monta kertaa.

Koulut ovat aika ahdistavia paikkoja, siellä on paljon ihmisiä ja se on hermostollisesti raskasta. Kukin selviytyy siellä omalla tavallaan. Helpottaa paljon jos sieltä saa kaverin tai useampia. Tai jos joku aine kiinnostaa itseä erityisen paljon, niin on helpompi käydä. Toisilla kestää tosi kauan vain tottua siellä olemiseen ja ajan kanssa helpottaa, vaikka aluksi on vaikeaa.

Tai sitten on vaan pakko yrittää järkeillä, että tämä on hyödyllistä minulle, vaikka tämä on vaikeaa, ja todella yrittää pitää kiinni siitä että kävi mitä kävi, kadun valtavasti kun olen aikuisena työtön ja syrjäytynyt, sillä se on monessa tapauksessa karu totuus jos luovuttaa tuossa alkuvaiheessa. Mutta kärsivällisyyttä, tärkeintä on päästä alkupuoliskon hankaluuksia yli ja sietää epämukavuutta, siihenkin tottuu lopulta kun on ollut siellä tarpeeksi paljon. Jostain voi saada hyviä käytännön vinkkejä siihen, miten hallita akuuttia ahdistustaan ja keinoja rauhoittaa itsensä. Itselläni suurin hyöty on ollut kuitenkin saada kaveri, se vähentää ahdistusta valtavan paljon.