Pitääkö työpaikalla kertoa omasta siviilisäädystä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aloittamassa uutta työtä niin työnantaja kysyy yhteystietoja onnettomuuden varalle lähiomaisesta, joka voi olla puoliso, sisko tai joku henkilö, johon ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Miten jos ei ole lähiomaisia?

Jos sinulla ei ole ilmoittaa ketään kontaktiksi, niin et ilmoita. Ei tästä mitään suurempaa ongelmaa tarvitse tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että tuollaista pitäis salailla, mutta eihän perheestään tartte mitään kertoa jos ei halua.

Kaikki eivät halua olla avoimia kirjoja ja kertoa työpaikalla omasta yksityiselämästään.

Naisvaltaisilla työpaikoilla nämä asiat kyllä selvitetään, halusit tai et. Vauva piti käydä näyttämässä työpaikalla. Hyvä ettei mieskin.

Koskaan ei ole kukaan tuonut vauvaansa näytille, 40-vuoden ura takana ja naisvalta-ala. Jonkun miehen olen pikkujouluissa nähnyt. 

Ei pidä, mutta jos työpaikallasi on naisia ja olet itse nainen, se kannattaa kertoa. Muuten sinua vastaan klikkiydytään ja sinut savustetaan pikku hiljaa ulos. Sama koskee muita yksityisasioitasi.

Ainakin pikkujouluissa pitää huolehtia säädyttömyydestään .

Minulla ei ole ketään yhteyshenkilöä. Ei ole lähiomaisia, ei kauempiakaan sukulaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei lapsia. Jos minulle jotain sattuu ja makaan kuolleena kotona, niin siinähän selvittelevät työpaikalla, että missä viivyn. Siinä vaiheessa ei ole enää minun ongelma.  Omakotitalossa asun, niin ei rappukäytäväänkään käy kalman käry. Saan varmaan potkut viimeistään viikon sisällä, kun en ilmaannu paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otatko sormuksen pois nimettömästä jos vaikka kävisi flaksi?

Olen sinkku, mutta minulla on vasemmassa nimettömässä sormus, jotta saan olla rauhassa. En ole työpaikalla kertonut mitään yksityiselämästä. En ole ap.

Olet siis kertonut työpaikalla valheita omasta siviilisäädystäsi.

Sormuksilla ei ole mitään merkitystä, että käyttääkö niitä vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otatko sormuksen pois nimettömästä jos vaikka kävisi flaksi?

Olen sinkku, mutta minulla on vasemmassa nimettömässä sormus, jotta saan olla rauhassa. En ole työpaikalla kertonut mitään yksityiselämästä. En ole ap.

Olet siis kertonut työpaikalla valheita omasta siviilisäädystäsi.

En ole kertonut yhtikäs mitään, vaikka nimettömässäni kimaltelee sormus. En ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Otatko sormuksen pois nimettömästä jos vaikka kävisi flaksi?

Tuohan on varattujen pettäjien tekniikka.

Meillä ainakaan varattu nainen ei kertonut siviilisäätyään kuin vasta jälkikäteen 

Vierailija kirjoitti:

Mä en halunnut kertoa edes naimisiinmenosta,  vaikka olisi saanut vapaapäivän.  Yksityisasioita herran jestas kaikki nuo.  Ja niin yksityisiä, kun itse haluaa!  Jos joku sadisti tuosta innostuu urkkimaan asioita vielä enemmän,  se on voi voi.  Toivottavasti ei tee rikoksia urkkimisen lumossaan.  

Meillä on tosi mukava työporukka ja hyvä yhteishenki. Tuollaiset naimisiin menot oikein mielellään kertoo työkavereilleen. Lahjatkin ollaan aina ostettu. 

Kun minut vietiin työpaikalta tajuttomana ambulanssilla, pomo oli puolisolleni soittanut ja ilmoittanut, ei lanssi. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ketään yhteyshenkilöä. Ei ole lähiomaisia, ei kauempiakaan sukulaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei lapsia. Jos minulle jotain sattuu ja makaan kuolleena kotona, niin siinähän selvittelevät työpaikalla, että missä viivyn. Siinä vaiheessa ei ole enää minun ongelma.  Omakotitalossa asun, niin ei rappukäytäväänkään käy kalman käry. Saan varmaan potkut viimeistään viikon sisällä, kun en ilmaannu paikalle.

Aika outo työpaikka, jos viikon vaan odottavat ja sitten antavat potkut. 

Ei pidä kertoa. Jos joku törppö sitä tiedustelee, voit vastata ettet halua kertoa. Mitä vähemmän työkaverit tietävät yksityiselämästä sen parempi. Käyttävät sitä tarvittaessa aseena sinua vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aloittamassa uutta työtä niin työnantaja kysyy yhteystietoja onnettomuuden varalle lähiomaisesta, joka voi olla puoliso, sisko tai joku henkilö, johon ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Onnettomuuden sattuessa yhteydenpidon omaisiin hoitaa joko poliisi tai terveydenhuoltohenkilöstö. 

 

Meillä annetaan yhteyshenkilö myös työpaikalle. Häneen otetaan yhteys ongelmatilanteissa. Yhteyshenkilöön voi ottaa vaikka yhteyttä, jos työntekijään ei saada mitään yhteyttä. Voin olla kuollut ja työpaikka soittaa puolisolleni, että missä mahdan olla ja puoliso lähtee käymään kotona ja toteaa, että minähän olenkin kuollut hänen töihin lähdön jälkeen. 

Jos olet äkillisesti kuollut niin tuskin se töihinmeno on se suurin kriisi. Ehkä jossain perhefirmassa nää omaisille soitot.

Meillä pitää nimetä ice-yhteyshenkilö sekä työn puolesta olevan henkivakuutuksen edunsaaja (mun tapauksessa omat vanhempani), mutta mitään velvoitetta siviilisäädyn kertomiseen ei ole. Ice-kontakti saa olla kuka hyvänsä, edunsaaja taitaa lain vuoksi olla joko puoliso, lapsi tai oma lähisukulainen.

Kerrottava vain jos ei ole heteronormatiivisessa perinteisessä ydinperhesuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet aloittamassa uutta työtä niin työnantaja kysyy yhteystietoja onnettomuuden varalle lähiomaisesta, joka voi olla puoliso, sisko tai joku henkilö, johon ottaa yhteyttä tarvittaessa.

Onnettomuuden sattuessa yhteydenpidon omaisiin hoitaa joko poliisi tai terveydenhuoltohenkilöstö. 

Jos työntekijä ei ilmesty työpaikalle eikä vastaa useista yrityksistä huolimatta puhelimeen, niin esimies soittaa varmasti lähiomaiselle.

Ei soita vaan toteaa, että tämä henkilö on syystä tai toisesta estynyt vastaamaan puhelimeen tai tulemaan töihin. Ei aikuisen ihmisen perään soitella.

No kyllä soitellaan. Ihan vaan sen vuoksi, että yritetään selvittää poissaolon

Entä jos ihmisellä ei ole lähiomaista? Tai ystävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hassua että tuollaista pitäis salailla, mutta eihän perheestään tartte mitään kertoa jos ei halua.

Kaikki eivät halua olla avoimia kirjoja ja kertoa työpaikalla omasta yksityiselämästään.

Naisvaltaisilla työpaikoilla nämä asiat kyllä selvitetään, halusit tai et. Vauva piti käydä näyttämässä työpaikalla. Hyvä ettei mieskin.

Miten ihmeessä nämä muka voitaisiin selvittää? Eikai kukaan työkaveri nyt kotio voi tunkea mukaan :D

Vierailija kirjoitti:

Meillä pitää nimetä ice-yhteyshenkilö sekä työn puolesta olevan henkivakuutuksen edunsaaja (mun tapauksessa omat vanhempani), mutta mitään velvoitetta siviilisäädyn kertomiseen ei ole. Ice-kontakti saa olla kuka hyvänsä, edunsaaja taitaa lain vuoksi olla joko puoliso, lapsi tai oma lähisukulainen.

Mutta jos ei ole ketään jota ilmoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla ei ole ketään yhteyshenkilöä. Ei ole lähiomaisia, ei kauempiakaan sukulaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei lapsia. Jos minulle jotain sattuu ja makaan kuolleena kotona, niin siinähän selvittelevät työpaikalla, että missä viivyn. Siinä vaiheessa ei ole enää minun ongelma.  Omakotitalossa asun, niin ei rappukäytäväänkään käy kalman käry. Saan varmaan potkut viimeistään viikon sisällä, kun en ilmaannu paikalle.

 

Aika outo työpaikka, jos viikon vaan odottavat ja sitten antavat potkut. 

Mitä sillä on merkitystä kuolleelle?