Etätyö
Kovasti on etätyömahdollisuuksia kehuttu. Joidenkin mielestä työn tekeminen kotoa käsin on tehokasta. En tiedä sitten kustannustehokkuudesta, koska toimistolla kuitenkin on edelleen tilaa kaikille, jotka siellä ennen pandemiaakin työpäivänsä tekivät.
Suuri osa väestöstä ei voi edelleenkään tehdä töitään etänä. En katso niitä töitä tarpeelliseksi tässä edes luetella.
Olen kuitenkin hämmästyneen hämmentynyt siitä, että ne samat, jotka vielä muutama vuosi sitten olivat täysin kykeneviä pendelöimään kotinsa ja työpaikkansa välillä päivittäin, kokevat suurta harmia siitä, että työtehtävänsä saattavatkin vaatia useampia toimistopäiviä.
Jos on etäyhteydet vaikkapa katkenneet ja sen myötä olisi pitänyt kesken päivää siirtyä toimistolle, niin vaikeutena toimistolle siirtymiseen on saattanut olla juuri käynnissä oleva pesukone, tiineenä olevan koiran lähestyvä synnytys, uunissa kypsyvä ruoka, juuri hankitun koiranpennun yksinään jättäminen, koiran ulkoilutusaika, lapsen vieminen urheiluharrastuspaikalle iltapäivällä, tilatun ruokaverkkokaupan toimituksen saapuminen, sähköputkimiehen kanssa kotiin sovittu tarkastuskäynti jne. vain muutaman mainitakseni.
Omalla työpaikallani tällaiset on kuitenkin saatu hyvinkin sovittua, jos vaikkapa yhteydet katkeavat niin työntekijä voi järjestelmässä, vaikkapa jälkikäteen, leimata itsensä ulos työpaikalta, jolloin järjestelmä ei kerrytä henkilön työaikaa.
Vaan moniko näin rehellisesti sitten toimii. Ennen etätöitä kukin hoiteli omaan taloudenpitoonsa kuuluvat asiat vapaa-ajallaan. Itse päivittäin toimistolla käyvänä saatan itsekin työajallani maksaa verkkopankkilaskuni tai varata itselleni hammaslääkärille vastaanottoajan.
Jotkut työnantajat tosiaan ovat niin joustavia, että eivät vahtaa henkilöstönsä tekemisiä, kunhan vaaditut työt tulevat tehdyiksi. Samalla tässä on sellainenkin vaara, että kyseinen henkilö jo paikalla olleeksi itsensä rekisteröityään kerryttää itselleen itselleen aiheettomia työtunteja, koska kukaan ei kykene valvomaan sitä, ovatko nuo tunnit käytetty tehokkaasti työtehtävien hoitamiseen.
Eipä tässä liene muuta vaaraa, kuin se, että nuo ansiottomasti itselle kerrytetyt työtunnit kuitataan sitten vapaalle rekisteröitymällä työaikajärjestelmässä.
Tämmöisiä mietteitä päivittäin toimistolla kävijältä. Ja sielläkin saatan kuitenkin paperitöitäni tehdä omaan tahtiini. Kaikilla kun ei edes sitä mahdollisuutta ole vaan tehdään töitä akuutisti ja kiireellä.
Joten tuo harmitukseni tuli siitä, kun kuuntelin, sitä, että pitäisi tulla jopa toiseen kertaan samalla viikolla toimistolle....auts!
Siinä kohtaa ajattelin tosiaan, että joidenkin ihmisten pitäisi todella joutua "oikeisiin töihin".
Kommentit (71)
Omat etätyöpäivät on aikamoista sluibailua. Työni on jakautunut hyvin epätasaisesti. Kuukaudessa on reilu viikko, jolloin on pitkiä työpäiviä, mutta sitten pari viikkoa, jolloin lähinnä liikutan hiirtä ettei kone mene nukkumaan. En tiedä miten selvisin ennen toimistolla 5 päivää viikossa.
Etätöissä parasta on se, ettei tarvitse esittää että olisi töitä. Tsekkailen päivän mittaan onko meilejä tullut tai kukaan kaipaillut Teamsissä. Muuten katselen leffoja, käyn kaupassa ja lenkillä, teen ruokaa ja siivoan. Teen hyvin kaikki työt mitä on, mutta en ala keksimällä keksimään tekemistä. Ja palkkakin on huono, joten senkään takia ei tarvitse tsempata.
Nautinko tästä tilanteesta? En. Haluaisin sellaisen työn, jossa töitä olisi koko ajan tasaisesti. Ensi vuonna olen ajatellut tehdä asialle jotain ja etsiä uuden duunin. Tässä firmassa ei vaan ole motivaatiota. En erityisemmin pidä alasta enkä oikein työkavereistakaan. Enkä usko että palkankorotuskaan saisi minua ruotuun. Olisin ehkä kaksi viikkoa ahkera, ja sitten palaisin vanhaan.
Mielenkiintoinen aihe. Mun työhyvinvointi on parantunut huomattavasti kun pääsin työhön, jossa saa tehdä etänä. Aiemmissa ei ole saanut. Ihanaa kun ei tarvitse mennä leikkimään sosiaalisia leikkejä. Hirveetä kyräilyä ja selän takana puhumista saanutkin sietää työ'kavereiden' toimesta. En jaksa sitä. Haluan keskittyä töihin ja kotona siihen on mahdollisuus. Oon vielä sen verran tunnollinen, että mun lounas kestää tasan puoli tuntia, ei yhtään enempää. Eikä muita taukoja ole, mitä nyt vessassa käyn. Joo, välillä selaan puhelinta, mutta kuka nyt ei? Ei tarvitse kuluttaa aikaa työmatkoihin tai muuhun turhaan sosialisointiin. Elämä on helpompaa. Ei mulla silti ole mitään sitä vastaan jos joku haluaa edelleen mennä toimistolle.
Minä käyn toimistolla keskimäärin 1-2 päivänä kuukaudessa. Yleensä niinä päivinä käyn kiertelemässä protopajalla ja juttelemassa kasvokkain suunnittelijoiden kanssa. Kahvilla tulee istuttua juoruamassa ainakin 2 tuntia.
Välillä teen enemmän Kiinan ja Puolan toimistojen projekteja. Silloin kaikki pitää tehdä joka tapauksessa kokonaan etänä. Niidenkin projektien aikana käyn kyllä välillä toimistolla. Mutta ne ovat silloin ihan puhtaasti juoruamispäiviä.
Varsinaisen työn teen kotitoimistolla.
Ihmeellistä, että lähityö toimistolla on niiiin tärkeätä, kun pankissa ei enää edes pääse käymään, vaikka pankin pitäisi "tuntea asiakkaitaan". Aika kiusalliselta näyttää; päälliköt haluavat kytätä alaisiaan, mutta kukaan ei halua nähdä asiakkaita. Häpeällistä.
Jos toimistolle siirtyminen aiheuttaa tunteita, niin aika paljon tuntuu myös tunteita aiheuttavan toisten toimistolle siirtymättömyys.
Mitä jos annettaisiin kaikkien vaan toimia parhaaksi katsomallaan tavalla? Toisille sopii toimisto, toisille koti. Työhyvinvointia ja tuottavuutta lisää mm. kun on mahdollisuus vaikuttaa omiin työskentelytapoihinsa.
"Lähityövaatimuksia ei tulla tiukentamaan, kertoo enemmistö suuryrityksistä"
https://www.op-media.fi/yrittajyys/lahityovaatimuksien-tiukentamista-ei…
"Osaajapulan keskellä hybridityön mahdollistaminen on yleistyvä kilpailuvaltti ja sitouttamisen keino yritysten keskuudessa"
Työnantajaa kiinnostaa vain ja ainoastaan työntekijän suorittama työmäärä. Mikään muu ei kuulu työnantajalle. Kaava on hyvin yksinkertainen. Työn tuottavuus versus maksettava korvaus. Työnantaja kykenee vertailemaan helposti työpaikalla suoritettavan ja etätyönä suoritettavan työn tuottavuutta joten ainoa ongelma tässäkin asiassa tuntuu olevan kateus.
Vierailija kirjoitti:
Työnantajaa kiinnostaa vain ja ainoastaan työntekijän suorittama työmäärä. Mikään muu ei kuulu työnantajalle. Kaava on hyvin yksinkertainen. Työn tuottavuus versus maksettava korvaus. Työnantaja kykenee vertailemaan helposti työpaikalla suoritettavan ja etätyönä suoritettavan työn tuottavuutta joten ainoa ongelma tässäkin asiassa tuntuu olevan kateus.
Meillä pitää olla "sosiaalinen". Tämä "sosiaalisuus" tulee ykkösasiana ja työn tulokset ja laatu sen jälkeen, jos tulevat. En asu Suomessa ja tuntuu, että tähän on aika vaikeata sopeutua. Varsinkin kun se "sosiaalisuus" ei edes tarkoita sitä, että pitäisi olla ystävällinen ja huomioiva fyysisissä kohtaamisissa. Jotkut osaavat katsoa sujuvasti läpi tai ohi, eivätkä kuule mitään mitä sanon, tai se menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, vaikka kuinka oltaisiin fyysisesti lähekkäin. Tuntuu aika turhalta olla toimistossa, mutta kun päällikkö haluaa sitä "sosiaalisuutta".
Ei näitä etätyökeskusteluja saisi lukea ollenkaan. Ymmärrän hyvin, että boomerit ja erinäiset orjapiiskurit näkevät punaista, kun täälläkin lässytetään miten kivaa on hoitaa omia asioita ja kokkailla ja pyykätä etäpäivinä. Eihän toi kitinä puolla etätyötä yhtään. Karhunpalveluksia nämä lasten kuskailuselitykset oikein pahimmasta päästä. Ei työnantajaa kiinnosta yhtään mikään muu kuin saada hommat tehtyä mahdollisimman halvalla ja helposti.
Mun pointit etätyön puolesta ovat: 1) fyysiset toimistotilat ovat ahtaat, epäviihtyisät ja meluisat. Hiljaisia tiloja on aivan liian vähän 35 asiantuntijalle meidän maisemassa. Koppiin ei pääse koskaan. Omaa työpistettä ei ole. 2) salassapidettävät keskustelut on kivoja kuunnella - olen itse kuullut kun johtaja moittii tiettyä henkilöä ihan nimeltä puhelimessa kolmannelle. Toivottavasti mua ei ole haukuttu yhtä julkisesti. 3) uuvun aikaisiin ylösnousuihin. Kilpailu työpisteistä johtaa siihen, että toimistolla on oltava heti kahdeksan jälkeen. Kuudelta nouseminen ei ole mun keholle hyväksi, olen aivan poikki. Tärvään työmatkoihin n 2 tuntia päivässä. Tekisin mielelläni senkin aikaa töitä kotona. 4) Palaveriputkipäivinä ei ehdi syömään konttorilla. Eikä kollaboroimaan. Kotona pystyy haukkaamaan jotain palaverin ohessa. Ja osaan kyllä soittaa työkavereilleni etäpäivänäkin, jos on jotain aihetta.
Etätyöt näköjään puhuttaa eniten niitä jotka ei ole etätöissä
Niin, on myös niitä työpaikkoja, joissa tehdään asiantuntijatyötä ja halutaan saada se oma tontti valmiksi ja moitteettomaksi. Samalla hoidetaan kaiken maailman muita firman juoksevia asioita, asiakaspalvelua, vastaillaan puhelimeen ja sähköpostiin ja työn valmistuminen siirtyy aina kauemmas. Ja ylitöistä ei makseta. Ja työpaikalle pitäisi vääntäytyä nollapalavereihin tuhlaamaan aikaa.
Pomo harvoin ymmärtää työntekijän työn kokonaisuutta, vain tulos kiinnostaa.
Näissä tapauksissa otetaan työlaki tutkittavaksi, sieltä löytyy vastaus.