Lapsi muuttamassa yllättäen omilleen, hankimme hänen toiveestaan vähän aikaa sitten ison koiran
Eli hankimme vähän aikaa sitten isokokoisen koiran. Tämä oli poikamme toive ja silloin teimme pelisäännöt selviksi. Eli niin, että koiran hoito ei ole minun vastuulla, vaan ulkoilutuksista ainakin puolet olisivat pojan hoidettavina.
Nyt ehkä vähän yllättäen poika suunnittelee muuttavansa omilleen. Alunperin oli tarkoituksena ja hänen toiveena, että hän muuttaisi johonkin lapsuudenkodin lähelle. Näin hän pystyisi olemaan helposti apuna ja muutoinkin. Mutta nyt suunnittelee muuttoa kauemmaksi, jolloin koiran hoito jäisi täysin minun vastuulleni. Koira tarvitsee liikuntaa päivittäin muutaman tunnin verran. Se on aika paljon se.Koira on hyvin rakas, mutta tämä meni nyt vähän toisin kuin silloin kun se hankittiin. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten asia on ratkaistu
Kommentit (57)
Sanoin ihan suoraan että koira muuttaa hänen mukanaan tai sitten pistän sen myyntiin.
Koira lopulta muutti hänen mukanaan.
Mitä se lapsesi koira sinulle kuuluu? Toki se lähtee hänen mukaansa muutossa.
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsesi ei ota sitä mukaansa niin piikille vaan piski.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsesi ei ota sitä mukaansa niin piikille vaan piski.
Miksi?
Tää piikkihullu hekumoi koirien piikityksestä joka aiheessa jossa mainitaan koira.
Poikasi oli se, joka koiran halusi ja hän sen hoidosta myös vastatkoon. Sinänsä typerää jälkiviisastella mutta koiraa tai muuta lemmikkiä - saati sitten lasta - ei ikinä pitäisi hankkia silloin, jos vain yksi osapuoli mankuu sen perään. Liian usein käy sitten näin, että se lemmikkiä halunnut ei sitten syystä tai toisesta kannakaan vastuutaan niin, kuten oli sovittu.
Hankitte koiralle uuden kodin, koska kuulostaa siltä, ettei kumpikaan teistä pysty tai halua sitä hoitaa.
Vaikka poika muuttaisi lähelle, jäisit sinä silloinkin pääasialliseen vastuuseen koiran hoidosta. Tuskinpa hän joka päivä tulisi sinne lapsuudenkotiinsa kylään ja koiraa lenkittämään. Ette olleet ehkä miettineet asioita realistisesti, kun sovitte pelisäännöistä.
Onhan taas piskistä ongelma, no setä auttaa
1. piski pojan mukaan, kun sen kerta on.
2. jos ei 1 onnistu, kiertoon
3. jos ei 1 tai 2 onnistu, piikille
Näin helppoa, seuraava!
Jos lapsi on niin iso että voi noin vaan muuttaa omilleen, hiukan ihmettelen missä huushollissa on otettu koira noilla säännöillä ja lapsen toivomuksesta? Käytännössä aikuisen lapsen kanssa tietysti asia menee niin, että ota vaan koira mutta hoidat itse ja otat aikanaan mukaasi. Ja koiran hoitaminen sisältää residenssin imuroinnin kahdesti viikossa.
Ihmettelen myös tuota että alunperin pojan piti muutta lähelle ja önnönnöö. Jokainen normaali iminen tietää että nuorten suunnitelmat muuttuu koko ajan, joten niille ei kannata korvaansa lotkauttaa. Ja toisaalta, onhan sillä oikeus muuttaa mihin lystää koska lystää, jos on laillisessa iässä.
Älkää oikeasti ikinä ottako lemmikkiä ellei jokainen perheenjäsen ole valmis hoitamaan sitä täysin yksin. Ikinä ei tiedä, kenen niskaan se kaatuu. Sitäpaitsi on väärin eläintä kohtaan jos joku perheestä suhtautuu siihen pelkkänä riesana.
Tietenkään koiraa ei olisi tuossa vaiheessa pitänyt ottaa kun lähivuosien osalta tilanne epäselvä.
Koiran pitää mennä nuoren mukana ja tulla tarvittaessa hoitoon. Jos nuoresta ei ole pitämään huolta koirasta, uuden kodin etsintä on paras ratkaisu.
Itselläni on lähipiirissä tilanne, että korona- ajan lasten joululahja lähti kiertoon. Tilanne oli kyllä tosi surkea. Ihmettelen myös sitä, että kasvattaja ei ollut yhtään kiinnostunut uuden kodin etsinnästä ja yleensä koko tilanteesta. Omalla kohdalla kasvattajan kanssa sovittiin, että uuden kodin etsintä menee hänen kauttaan, jos jotain tulee. Ei tullut ja koira eli pitkän hyvän elämän meillä, vaikka välissä puolison kanssa erottiin ja ehdittiin kokea koiran kanssa muutama muuttokin. Tästä on kuitenkin aikaa jo 20 vuotta kun se koira otettiin ja silloin kasvattajat oli tiukkoja ja kiinnostuneita. Nyt vaan tuupataan pentu autoon ja ei välitetä sen jälkeen jatkosta yhtään.
Louskuleuka pitää olla, se otetaan hetken mielijohteesta, ketään se ei kiinnosta, ainakaa ekan viikon jälkeen. No kun se pitää olla ja saada ja kohta se on ongelma.
En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin
Ap
Joko hän ottaa koiran mukaansa - on ihan mahdollista pitää koiria myös esim. opiskelijana, minä jopa kasvatin pari pentuetta yliopisto-opiskelijana, tai sitten te pidätte sen jos teille on ok olla yksin vastuussa koirasta ja että se on käytännössä teidän, tai sitten koiralle uusi koti. Mitään "piikkejä" ei kannata miettiä jos kyseessä on terve koira, siitä voi olla vielä suurta iloa jollekin ihmiselle tai perheelle, ja sillä itsellään monia hyviä vuosia elämää.
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin
Ap
Käytännössä se vaan on niin, että on joko hyväksyttävä tuo vastuu koirasta kokonaan, tai sitten koira pitää myydä tai antaa pois. Ei toiselle paikkakunnalle muuttavaa nuorta mitenkään voi pakottaa olemaan osavastuussa koirasta. Eikä edes samalla paikkakunnalla asuvaa.
Nuoret on tunnetusti hyvin tuuliviirejä siinä mitä haluavat, jos nuori haluaa koiran tai muun eläimen, pitäisi vanhempien ymmärtää, että todennäköistä on että koira jää heidän vastuulle ja suostua koiran hankintaan ainoastaan jos tämä on ok. Itse kasvattajana kun juttelen ostajaehdokkaan kanssa, pyrinkin varmistamaan tämän, että jos 10-18-vuotiaalle hankitaan koiraa, että vanhemmat ymmärtävät että koira voi jäädä yksin heidän vastuulle, ja että tämä on heille ok. Jos ei ole, en myy pentua sinne.
Poika ottaa koiran tietysti mukaansa. En ymmärrä, mikä tässä nyt on ongelmana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos lapsesi ei ota sitä mukaansa niin piikille vaan piski.
Miksi?
No ettei jää vanhemman kontolle.
Koira muuttaa lapsen mukana ja tulee teille hoitoon kun on tarvetta.
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin
Ap
Onhan se sitten aikakin osittainen riesa, siinä kun ei ole ON/OFF kytkintä, mistä saa sen pois päältä, kun olisi muuta menoa. Mutta nyt järki käteen, ei elämää kannata yhden piskin takia pilata. Jos ei kukaan huoli, niin lopettaa sen. Koira se vaan on.
Ei lapsi muuta kotoa yllättäen. Hän tulee tiettyyn ikään ja sitten se on heipparallaa. Jotkut toki jäävät peräkammariin mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Eikös se sit ole lapsen koira? Toki ottaa sen mukaansa.