Lapsi muuttamassa yllättäen omilleen, hankimme hänen toiveestaan vähän aikaa sitten ison koiran

Enissäkään, tossa tilanteessa se koira otetaan VAIN jos on itse valmis sen hoitamaan yksin, kun 

nuori muuttaa pois. Jos on sen ikäinen nuori, joka todennäköisesti muuttaa pois muutaman vuoden kuluessa NIIN 

tollaisa idari soppareita ei tehdä. Koirat elää 5-18v rodusta riippuen.  Koiran ensisijainen koti on se mihin se on otettu. 

Vierailija kirjoitti:

Onhan taas piskistä ongelma, no setä auttaa

1. piski pojan mukaan, kun sen kerta on.

2. jos ei 1 onnistu, kiertoon

3. jos ei 1 tai 2 onnistu, piikille

 

Näin helppoa, seuraava!

Todella brutaalisti laitettu. My way tai no way, äärimmäisesti. Jessus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin

Ap

 

Käytännössä se vaan on niin, että on joko hyväksyttävä tuo vastuu koirasta kokonaan, tai sitten koira pitää myydä tai antaa pois. Ei toiselle paikkakunnalle muuttavaa nuorta mitenkään voi pakottaa olemaan osavastuussa koirasta. Eikä edes samalla paikkakunnalla asuvaa.

Nuoret on tunnetusti hyvin tuuliviirejä siinä mitä haluavat, jos nuori haluaa koiran tai muun eläimen, pitäisi vanhempien ymmärtää, että todennäköistä on että koira jää heidän vastuulle ja suostua koiran hankintaan ainoastaan jos tämä on ok. Itse kasvattajana kun juttelen ostajaehdokkaan kanssa, pyrinkin varmistamaan tämän, että jos 10-18-vuotiaalle hankitaan koiraa, että vanhemmat ymmärtävät että koira

Kyllä minä tiedän monia, jotka on nuorena muuttaneet koira mukanaan opiskelemaan. Ihan mahdollista se on. Toki monilla se koira myös jäi sinne lapsuudenkotiin, se on ihan sovittavissa oleva asia. Ihmettelen miten koira on otettu lapsen ollessa teini-ikäinen miettimättä ollenkaan mitä sitten kun lapsi muuttaa kauemmas? Kyllä kai nyt pitäisi olla aivan selvää että koiran elinaikana tällainen tilanne on tulossa vastaan. 

Entä, jos koiran lahjoittaa lähialueelle perheeseen, joka toivoo koiraa ja sovitte, että sinä ulkoilutat sitä sen verran kuin haluat?

Onko muuttava lapsi siis alle 10-vuotias, kun ette ennakoineet tätä tilannetta koiraa ottaessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin

Ap

 

Onhan se sitten aikakin osittainen riesa, siinä kun ei ole ON/OFF kytkintä, mistä saa sen pois päältä, kun olisi muuta menoa. Mutta nyt järki käteen, ei elämää kannata yhden piskin takia pilata. Jos ei kukaan huoli, niin lopettaa sen. Koira se vaan on.

Empatiakyvyttömyys ei ole sellainen meriitti, millä kannattaa itseään julkisesti mainostaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi muuta kotoa yllättäen. Hän tulee tiettyyn ikään ja sitten se on heipparallaa. Jotkut toki jäävät peräkammariin mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Ja normaali vanhempi on iloinen kun lapsi kehittyy normaalisti ja itsenäistyy, eikä yritä sitoa lasta itseensä tuolla tavoin. Ap nyt hoitaa vaan koiran, jos ei lapsi sitä ota mukaansa. 

Mitä sinä asialla märehdit, en ymmärrä millä perusteella se koira olisi sinulle jäämässä. Kuulostaa aivan itsestään selvältä että se lähtee pojan mukaan. Näin itse ainakin toimisin enkä edes antaisi muita vaihtoehtoja. 

No kun kavereillakin on, varmaan vielä joku "muoti" tappaja koira.

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi muuta kotoa yllättäen. Hän tulee tiettyyn ikään ja sitten se on heipparallaa. Jotkut toki jäävät peräkammariin mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kyllä lapsi voi muuttaa kotoa yllättäen. Esimerkiksi vaikka siinä vaiheessa, kun on lukio vielä kesken ja on ollut aikeissa asua sen loppuun asti kotona. Jos olettaa (ja lapsi on näin puhunut), että lapsi muuttaa pois kotoa ehkä 19-20 -vuotiaana ja lapsi lähteekin jo 18-vuotiaana niin onhan se yllättävää.

Yllättävyys ei tule siitä aspektista, että lapsi muuttaa vaan ajankohdasta, milloin lapsi muuttaa.

ohis.

Koira lapsen mukaan ja välillä teille hoitoon. Tai toisinpäin, että koira jää sinulle, mutta lapsi ottaa sen säännöllisesti itselleen viikoksi-pariksi, viikonloppuisin jne.

Lähelle muuttamista ei kannata surkutella, ihan normaalia kun nuorilla ei ole vielä elämä vakiintunut että suunnitelmat muuttuu ja muualle vetää koulu, työt, seurustelu, harrastus, kaverit, uteliaisuus tai tyhmyys. Olisi hullua vaatia lapsia jäämään omille kylille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi muuta kotoa yllättäen. Hän tulee tiettyyn ikään ja sitten se on heipparallaa. Jotkut toki jäävät peräkammariin mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kyllä lapsi voi muuttaa kotoa yllättäen. Esimerkiksi vaikka siinä vaiheessa, kun on lukio vielä kesken ja on ollut aikeissa asua sen loppuun asti kotona. Jos olettaa (ja lapsi on näin puhunut), että lapsi muuttaa pois kotoa ehkä 19-20 -vuotiaana ja lapsi lähteekin jo 18-vuotiaana niin onhan se yllättävää.

Yllättävyys ei tule siitä aspektista, että lapsi muuttaa vaan ajankohdasta, milloin lapsi muuttaa.

ohis.

Juu, mutta eihän se vuosi tai kaksi muuta tilannetta tuon koiran suhteen mitenkään. Ellei se nyt ole joku tosi vanha koira, joka tuossa ajassa kuolee pois, mutta ei tässä nyt sellaisesta tainnut olla kyse, vaan on koiraa ottaessa ollut tiedossa että lapsi tulee muuttamaan pois kotoa koiran elinaikana. Eikä se nyt vaan voi tulla yllätyksenä että lapsi ei haluakaan muuttaa äidin naapuriin... 

Se joka hankkii koiran, miettii etukäteen onko itsellä a) aikaa b) varaa c) kiinnostusta pitää koiraa seuraavat yli kymmenen vuotta.

Koiraa ei hankita lapsille, lasten hoidettavaksi tai johonkin akuuttiin tarpeeseen, esim. satunnaisen etätyöjakson seuraksi.

Koira on myös elävä ja tunteva olento, joten oman tyhmyyden tai laiskuuden takia vaihtoehto ei ole koiran pois antaminen, myyminen tai piikille vienti.

Ei ole mikään ihme, että lapsilla ja nuorilla on paljon mielenterveyshäiriöitä, kun tämä vastuuton ja empatiakyvytön sakki toimii myös lasten kasvattajina.

Jos nuori muuttaisikin vasta kolmen vuoden päästä, miten koira-asia muuttuisi?

Vastuullinen vanhempi ei koskaan edes hanki koiraa tai muutakaan eläintä lapselleen, ellei ota lemmikistä 100% vastuuta ja sitoudu siihen. Eläin ei ole mikään lelu. 

Ja miten lapsi edes voisi ottaa koiran mukaansa, jos muuttaa pois, kun suurimmassa osassa asunnoista lemmikkien pito on kielletty. 

Kyllä vastuu on aikuisilla, joka maksanut koiran ja ottanut sen kotiinsa. 

Tiedät itsekin, miten tässä käy.  Ihan luonnollista.

Poika ottaa koiran mukaansa.  Te lupaudutte hoitamaan sitä tarvittaessa.  Sitä hoitamista tarvitaan paljon.  Poika on nuori ja hänellä on paljon menoja.

Ja lopulta koira jää teidän hoitoonne kokonaan.  

Ja sitten et enää antaisikaan sitä pois.  Tilanne kääntyy sellaiseksi, että koira on teillä ja poika ottaa sen hoitoonsa tarvittaessa.  

Te kaikki voitatte, sinä, poika ja koira.  Koiran ulkoiluttamiseen tottuu, siinä saa raitista ilmaa ja liikuntaa.  

Oli tilanne mikä tahansa silloin, kun koira hankittiin, nyt se on siinä ja elää kanssanne.  Se on perheenjäsen ja ihana.  Nämä vihaiset mölinät täällä piikille viemisistä jätä omaan arvoonsa.  

Paras kun ei omista mitään lemmikkiä. Lemmikin hoito on iso riesa.

Jos sinä olet koiran hankkinut, olet aikuisena siitä vastuussa. Lapsille voi sanoa myös ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei lapsi muuta kotoa yllättäen. Hän tulee tiettyyn ikään ja sitten se on heipparallaa. Jotkut toki jäävät peräkammariin mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.

Kyllä lapsi voi muuttaa kotoa yllättäen. Esimerkiksi vaikka siinä vaiheessa, kun on lukio vielä kesken ja on ollut aikeissa asua sen loppuun asti kotona. Jos olettaa (ja lapsi on näin puhunut), että lapsi muuttaa pois kotoa ehkä 19-20 -vuotiaana ja lapsi lähteekin jo 18-vuotiaana niin onhan se yllättävää.

Yllättävyys ei tule siitä aspektista, että lapsi muuttaa vaan ajankohdasta, milloin lapsi muuttaa.

ohis.

Tuolla ei ole mitään merkitystä aloittajan tapauksen kanssa. Vuosi sinne tänne. Koiraongelma on sama ja ollut tiedossa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin

Ap

 

Onhan se sitten aikakin osittainen riesa, siinä kun ei ole ON/OFF kytkintä, mistä saa sen pois päältä, kun olisi muuta menoa. Mutta nyt järki käteen, ei elämää kannata yhden piskin takia pilata. Jos ei kukaan huoli, niin lopettaa sen. Koira se vaan on.

 

Empatiakyvyttömyys ei ole sellainen meriitti, millä kannattaa itseään julkisesti mainostaa.

En ole sama kuin kenelle kommentoit mutta onhan se nyt jo melkein sairasta miten ihmiset nykyään pitävät koiriaan ihan ihmisen veroisina tai välillä jopa ihmisiä tärkeämpinä. Koira on eläin. Se on rakas eläin mutta silti vain eläin. 

Juuri se että pidämme nykyään koiria kuin ihmisinä aiheuttaa myös todella paljon koirien käytösongelmia. Koiraa kun ei kuulu kohdella kuin ihmistä koska se ei sovi koiralle. Vaan koiraa pitää nimenomaan kohdella kuin eläintä koska sellainen sen koiran luonne on.