Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi muuttamassa yllättäen omilleen, hankimme hänen toiveestaan vähän aikaa sitten ison koiran
09.11.2023 |
Eli hankimme vähän aikaa sitten isokokoisen koiran. Tämä oli poikamme toive ja silloin teimme pelisäännöt selviksi. Eli niin, että koiran hoito ei ole minun vastuulla, vaan ulkoilutuksista ainakin puolet olisivat pojan hoidettavina.
Nyt ehkä vähän yllättäen poika suunnittelee muuttavansa omilleen. Alunperin oli tarkoituksena ja hänen toiveena, että hän muuttaisi johonkin lapsuudenkodin lähelle. Näin hän pystyisi olemaan helposti apuna ja muutoinkin. Mutta nyt suunnittelee muuttoa kauemmaksi, jolloin koiran hoito jäisi täysin minun vastuulleni. Koira tarvitsee liikuntaa päivittäin muutaman tunnin verran. Se on aika paljon se.Koira on hyvin rakas, mutta tämä meni nyt vähän toisin kuin silloin kun se hankittiin. Onko kenelläkään ollut vastaavaa tilannetta ja miten asia on ratkaistu
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin, miten tässä käy. Ihan luonnollista.
Poika ottaa koiran mukaansa. Te lupaudutte hoitamaan sitä tarvittaessa. Sitä hoitamista tarvitaan paljon. Poika on nuori ja hänellä on paljon menoja.
Ja lopulta koira jää teidän hoitoonne kokonaan.
Ja sitten et enää antaisikaan sitä pois. Tilanne kääntyy sellaiseksi, että koira on teillä ja poika ottaa sen hoitoonsa tarvittaessa.
Te kaikki voitatte, sinä, poika ja koira. Koiran ulkoiluttamiseen tottuu, siinä saa raitista ilmaa ja liikuntaa.
Oli tilanne mikä tahansa silloin, kun koira hankittiin, nyt se on siinä ja elää kanssanne. Se on perheenjäsen ja ihana. Nämä vihaiset mölinät täällä piikille viemisistä jätä omaan arvoonsa.
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi muuta kotoa yllättäen. Hän tulee tiettyyn ikään ja sitten se on heipparallaa. Jotkut toki jäävät peräkammariin mutta se on enemmän poikkeus kuin sääntö.
Kyllä lapsi voi muuttaa kotoa yllättäen. Esimerkiksi vaikka siinä vaiheessa, kun on lukio vielä kesken ja on ollut aikeissa asua sen loppuun asti kotona. Jos olettaa (ja lapsi on näin puhunut), että lapsi muuttaa pois kotoa ehkä 19-20 -vuotiaana ja lapsi lähteekin jo 18-vuotiaana niin onhan se yllättävää.
Yllättävyys ei tule siitä aspektista, että lapsi muuttaa vaan ajankohdasta, milloin lapsi muuttaa.
ohis.
Ei tuossakaan ole niin monenvuoden vaihtelua että olisi järkevää ottaa lemmikki joka voi elää vaikka 15v. Meillä on 16v teini ja olen sanonut että mitään vuosien lemmikkiä ei meille tule vaikka haluaisi. Saa miettiä ja omassa kodissaan hankkia jos haluaa. On se lähtö kuitenkin sen verran lähellä enkä tahdo meille koiraa jos ei sitten voisikaan tai haluaisi mukaan ottaa. Aina lemmikki on kuitenkin aikuisten vastuulla vaikka lapselle hankittaisiin. Meillä on ollut lyhytikäisempiä joiden hoito oli ok minullekin.
Jos lapsi on aikuistumisiässä, ei poismuutto tai suunnitelmien muuttuminen ole missään olosuhteissa voinut tulla yllätyksenä, ellette sitten ihan täysiä tampioita ole.
Kenen nimissä koira on? Jos sinun, niin miksi? Jos mun aikuinen lapsi haluaisi hommata koiran vielä täällä asuessa, niin ilman muuta hän ostaisi sen itse omiin nimiin ja koira lähtisi sitten hänen mukanaan uuteen kotiin, kun sen aika tulee. Se olisi se ehto millä koiran saisi.
Toki meillä asustaa aina vähintään yksi koira, niin lapsillakin on realistinen kuva koiran hoidosta. Mutta en tähän sakkiin ottaisi yhtään lisää, jos en itse sitä haluaisi. Siksi koiran omistajan täytyy olla velvollinen ottamaan oma koiransa mukaan, kun muutto tulee. Ethän sinä itsekään osta koiraa ja hetken päästä totea, että no enhän mä nyt jaksakaan tätä hoitaa. Tämä on nuorenkin ymmärrettävä koiraa kinutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on aikuistumisiässä, ei poismuutto tai suunnitelmien muuttuminen ole missään olosuhteissa voinut tulla yllätyksenä, ellette sitten ihan täysiä tampioita ole.
No se tulee yllätyksenä, että hän haluaakin muuttaa kauemmaksi. On itse jo pitkän aikaa puhunut ja suunnitellut muuttavansa lähelle. Ihan on ollut hänen oma toiveensa eikä äidin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira jätkälle matkaan omaan kämppään, onko tässä jotain epäselvyyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on aikuistumisiässä, ei poismuutto tai suunnitelmien muuttuminen ole missään olosuhteissa voinut tulla yllätyksenä, ellette sitten ihan täysiä tampioita ole.
No se tulee yllätyksenä, että hän haluaakin muuttaa kauemmaksi. On itse jo pitkän aikaa puhunut ja suunnitellut muuttavansa lähelle. Ihan on ollut hänen oma toiveensa eikä äidin.
Ap
Nuorilla suunnitelmat usein muuttuvat. Hakevat paikkaansa maailmassa eivätkä läheskään aina tiedä suoralta kädeltä mitä haluavat tai tiedä edes kaikkia mahdollisuuksia. Lapsesi olisi voinut esimerkiksi lähteä opiskelemaan ulkomaille. Siinäkään ei pitäisi olla mitään yllättävää.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä ison koiran ole kiva olla esim pienessä opiskelijakämpässä ja nuori paljon omissa menoissaan. Ei ole kiva koiralle eikä nuorelle. Ihmisillä elämäntilanteet muuttuvat. Koiran voi antaa kodinvaihtajaksi. Ei kukaan kai elämäänsä järjestä koiran ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi on aikuistumisiässä, ei poismuutto tai suunnitelmien muuttuminen ole missään olosuhteissa voinut tulla yllätyksenä, ellette sitten ihan täysiä tampioita ole.
No se tulee yllätyksenä, että hän haluaakin muuttaa kauemmaksi. On itse jo pitkän aikaa puhunut ja suunnitellut muuttavansa lähelle. Ihan on ollut hänen oma toiveensa eikä äidin.
Ap
Silti teitte vähemmän viisaan ratkaisun ja hankitte koiran vain puheiden perusteella. Eihän kotoa lähtevä voi satavarmasti tietää etukäteen minne elämä viekään. Mun opiskeleva on puhunut myös varmasta suunnitelmastaan joka on jo muuttunut vaikka asuu kotona vielä. Kuka tietää mikä se tilanne on kun sitten joskus muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ap ei vastaa siihen kysymykseen että miksei lapsi ota koiraa joukkoonsa?
Onko ap provo, vai voiko joku oikeasti olla noin ääliö?
Suomen yleisin koirarotu: Tyttären koira.
Eikö ole täysin ennalta selvää, että nuori ihminen tietyssä iässä muuttaa pois lapsuudenkodistaan, omilleen? Ellei muuta, siinä on joku vika. Näitä sanotaan peräkammarinpojiksi. Oletan että kyse ei ole nyt siitä diagnoosista.
Eikö ole täysin ennalta selvää, että se junnu ei ota sitä koiraa vaivoikseen uuteen kämppään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuliko yllätyksenä, että lapset muuttaa pois kotoa?
Vierailija kirjoitti:
Tiedät itsekin, miten tässä käy. Ihan luonnollista.
Poika ottaa koiran mukaansa. Te lupaudutte hoitamaan sitä tarvittaessa. Sitä hoitamista tarvitaan paljon. Poika on nuori ja hänellä on paljon menoja.
Ja lopulta koira jää teidän hoitoonne kokonaan.
Ja sitten et enää antaisikaan sitä pois. Tilanne kääntyy sellaiseksi, että koira on teillä ja poika ottaa sen hoitoonsa tarvittaessa.
Te kaikki voitatte, sinä, poika ja koira. Koiran ulkoiluttamiseen tottuu, siinä saa raitista ilmaa ja liikuntaa.
Oli tilanne mikä tahansa silloin, kun koira hankittiin, nyt se on siinä ja elää kanssanne. Se on perheenjäsen ja ihana. Nämä vihaiset mölinät täällä piikille viemisistä jätä omaan arvoonsa.
Teillä ehkä kävi noin, meillä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä ainoana perheestä halusin koiran. Vanhemmat antoivat lopulta luvan, ja pentu tuli taloon, kun olin juuri ehtinyt täyttää 16. Koiran ollessa kaksivuotias sain luvan toiseen koiraan vanhempien todettua, että olin hoitanut koirani sovitusti aivan itse. Toki rahallista tukea sain, ja tarvittaessa autokyydin esim, eläinlääkäriin. Pois kotoa muuttaessani koirat tietenkin lähtivät minun mukaani. Onneksi kasvattajat nämä koirat minulle myivät! Nyt on samaa rotua minulla ollut yli puoli vuosisataa. Ja aika ylpeä olen vieläkin siitä teinin ensimmäisestä koirasta: Mm kaksinkertainen käyttövalio ja rotunsa ensimmäinen palveluskoirakokeitten Suomen Mestari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En suhtaudu koiraan pelkästään riesana, koira on rakas. Mutta haluaisin ehtiä tekemään muutakin kuin ulkoiluttaa sitä ja näin se oli alunperin tarkoituskin
Ap
Onhan se sitten aikakin osittainen riesa, siinä kun ei ole ON/OFF kytkintä, mistä saa sen pois päältä, kun olisi muuta menoa. Mutta nyt järki käteen, ei elämää kannata yhden piskin takia pilata. Jos ei kukaan huoli, niin lopettaa sen. Koira se vaan on.
Empatiakyvyttömyys ei ole sellainen meriitti, millä kannattaa itseään julkisesti mainostaa.
En ole sama kuin kenelle kommentoit mutta onhan se nyt jo melkein sairasta miten ihmiset nykyään pitävät koiriaan ihan ihmisen veroisina tai välillä jopa ihmisiä tärkeämpinä. Koira on e
Empatiakyky ei liity tähän mainitsemaasi asiaan mitenkään. Koira voi olla - ja onkin - monelle tärkeämpi kuin moni ihminen. Enkä ihmettele. Ja mitä se kenellekään kuuluu? Ainoa ongelma on siinä, että otetaan koira, jota ei osata kouluttaa ja kasvattaa ja koira on jopa vaaraksi tai ei muuten osaa käyttäytyä. Silloinkin ongelma löytyy aina sieltä hihnan toisesta päästä.
Kouluttamatonta koiraa vaarallisempi on kuitenkin empatiakyvytön ihminen. Siitä on esimerkkiä päivän uutisissa enemmän kuin tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko ap provo, vai voiko joku oikeasti olla noin ääliö?
Suomen yleisin koirarotu: Tyttären koira.
Eikö ole täysin ennalta selvää, että nuori ihminen tietyssä iässä muuttaa pois lapsuudenkodistaan, omilleen? Ellei muuta, siinä on joku vika. Näitä sanotaan peräkammarinpojiksi. Oletan että kyse ei ole nyt siitä diagnoosista.
Eikö ole täysin ennalta selvää, että se junnu ei ota sitä koiraa vaivoikseen uuteen kämppään?
Kaveri nainen, yh 2 tyttölapsen äiti, ensin muutti toinen omilleen, viikon päästä piti saada koira, meni 2 viikkoa ja koira olikin äidin. Sitten toinen muutti omilleen, tietysti ensimmäinen hankinta oli koira. nyttemin äidillä kaksi koiraa.
Alue: Aihe vapaa
Jos on mahdoton , muuttunut elämäntilanne, koiran voi antaa kodinvaihtajaksi. Pääasia, ettei koira koe olevansa kokoajan riesa, jolle annetaan vain pakollinen ruoka. Etsikää koti, johon koira on tervetullut ja odotettu. Monet haluavat aikuisen koiran ilman pentuvaihetta.