Lue keskustelun säännöt.
Psyykkausta äidille, jonka 1v5kk lapsi ei puhu
01.01.2007 |
Tiedän, että vielä ei ole aika olla huolissaan, ja tiedän että tämä on ihan normaalia, mutta masentaa tämä ikuinen vertailu muihin lapsiin.
Asumme aluella, jossa paljon pikkulapsia, ja me vanhemmat olemme hyvänpäivän tuttuja keskenämme. Eilen olimme koko tienoo katsomassa alkuillan raketteja yhdessä, paikalla siis kymmenkunta perhettä.
Täällä ilmeisesti on kaikkien lapset osanneet jo laskea ja lukeakin vuoden täytettyään, ja minkälaisen yleisen " huloestuneisuuden" saikaan meidän tytär aikaan kun mammat yhteistuumin ihmettelivät ettei tyttö vielä puhu. Ei auttanut vaikka kerroin että ymmärtää puhetta todella hyvin, ja pälpättää omia juttujaan (äänen tuotossa ei siis ole vikaa), jotakuinkin kukin vuorollaan kävi tytön vieressä tavaamassa -" katso, RA-KET-TI" tai jotain muuta yhtä järkevää. Joopa joo, mehän ei miehen kanssa olla ollenkaan tytölle puhuttu, hyvä että muut osaa opettaa tuon lahjan...
Kyllä jäi paska fiilis! En tiedä arvostelevatko muut äitiyttäni sen takia että olen täällä nuorin (kuitenkin jo 25v) vai että kyseessä on esikoinen, vai tekeekö raskaushoroonimylläkkä tepposet ja kuvittelinko sittenkin kaiken??
Ja kertokaa te, joiden lapset oppineet myöhään puhumaan, jotain valaisevaa ja lohduttavaa, välillä meinaa usko loppua kun neiti ei edes yritä toistaa äänteitä (mikä minusta olisi jo merkki siitä että sanojakin voisi joskus tulla).
-Turhasta huolissaan oleva äiti, motoorisesti lahjakas puhumaton tyttö ja masuvauva-
Kommentit (33)
nyt on 3 ja puhuu koko ajan. Välillä toivoo että olis hiljaa;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtää kaiken puhutun.
Ja meillä taas saman ikäinen, joka puhua pälpättää...Mutta on niin yksilöllistä
...kolmen aiemman lapsen kokemuksella voin sanoa ettei syytä huoleen.
Ensimmäinen lapsista osasi jo tuon ikäisenä kolme sanaisia lauseita. Muut on oppineet kukin ajallaan, mutta suunnilleen kahden vuoden ikäisenä.
Vauvojahan puolitoista vuotiaat vielä melkein ovat ;) ei niiden tartte vielä puhua eikä pottailla!
Minun poikani alkoi puhua oikeastaan vasta kolmevuotiaana. Aloitti noin vuoden ikäisenä lyhyiden tavujen hokemisen (kaikki oli " ka" , osoitti sormella ja hoki tuota sanaa) mutta kokonaisia sanoja ei meinannut tulla.
Pojalla oli " veltto suu" , eli saimme ohjeeksi harjoitella hänen kanssaan puhaltamista, imemistä, erilaisia äänteitä. Äänteitä alkoi tullakin joskus kahden ikävuoden maissa, mutta kokonaisia sanoja ei juurikaan. Silti oli sellainen olo, että se puhe on ihan tuloillaan, joku laukaisu vaan puuttui.
Pikkusiskon ensimmäiset höpötykset kiihottivat pojan puhehalua ja kuin itsestään juttua alkoi tulla todellakin vasta pojan 3-vuotispäivän kynnyksellä. Mihinkään terapiaan en halunnut häntä missään vaiheessa viedä, koska näytti sille että puhe edistyy, mutta pojan omaan tahtiin.
Jos yritystä edes riittää niin tyydy siihen, kyllä sitä juttua alkaa tulla. Mutta neuolastahan annetaan hyviä ohjeita, jos yhä huolestuttaa.
Hänen oma poikansa puhui hyvin ikäisekseen mutta oli niiiiin jäljessä motorisesta kehityksestä ikäisiään kun vaan voi olla. Oma tyttöni oli kuin ketterä apina tähän kömpelöön poikaan verrattuna. Oli pakko mainita kun pojan äiti kehui taas kuinka poika puhuu niin hyvin että oma tyttöni liikkui 1 vuotiaanakin paremmin kun poikasi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran jokelteli, ettei huolestuttu. Oli reilu 1v8kk, kun ihan yhtäkkiä alkoi jutella. Muutamassa viikossa ekoista sanoista puhui jo 3-4 sanan lauseita ja parivuotiaana puhui paremmin kuin moni ikäisensä. Mutta 1v-1v8kk siis ei juuri mitään, joskus jokin yksittäinen, merkityksetön tavu... Eikä poika ollut edes motorisesti mitenkään superlahjakas (vrt. puhe jäi kävelyn alle), oppi kävelemäänkin vasta reilusti yli vuoden vanhana.
Edelleen on motorisesti aika varovainen, mutta taitava ja puhua pälättää ihan valtavasti ;)
Toinen poika, nyt kolmevuotias, ei myöskään sanonut sanoja ennen kuin yli 1v6kk. Hän kyllä höpötti omaa kieltään koko ajan. Toisaalta hänellä puheenkehitys ei ollut yhtä vauhdikasta alkuun päästyään vaan vielä parivuotiaana jätti monista sanoista ekan tai vikan tavun pois jne. Nyt kolmevuotiaana ei mitään ongelmia!
Älä stressaa!!! Moni sellainen, jolla on nyt vaikka 4-vuotias, muistelee ilomielin, kuinka hänen lapsensa oppi puhumaan jo 10kuisena, vaikka kukaan muu kuin äiti ei saanut lapsen " puheesta" mitään selvää alla parivuotiaana ;) (noin niin kuin kärjistetysti...)
Kommunikaatio kyllä pelasi äidin ja lapsen välillä. Lapsi osoitteli ja sanoi omia sanojaan jotka äiti ymmärsi mitä lapsi tarkoitti. Itse en ymmärtänyt tätä " salakoodia" ollenkaan. Äiti sitten suomensi mitä lapsi tarkoitti. Vuoden päästä näin poikaa uudelleen kun muuttivat siinä välissä pois ja voi sitä puheen ja pulputuksen määrää mitä pojasta lähti ja hyvin puhui! Tuntuivat olevan monet " huolissaan" , sanoin aina että älä sure kun ymmärtää mitä hänelle puhutaan ja toimii puheen mukaisesti " tule tänne, anna äidille, mennään vessaan jne." niin puhe tulee ihan varmasti.
Oma mies alkoi puhumaan 3 vuotiaana ja melkoinen supliikki mies on nykyään... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt puhuu kaiken aikaa ja lauseitakin. (ikä nyt 2v 5kk)
Eli ei syytä huoleen. Minulle sanottiin neuvolassa että se on hyvä kun lapsi puhuu ns. omaa kieltä. Se olisi huolestuttavaa jos ei tulisi kuin ääntelyä tai olisi hiljaa vaan.
Tsemppiä! :)
Itse en ole huolissani mutta neuvolan kehoituksesta aloitimme puheterapeutilla käynnit. Itse olen myös kokenut ajoittain raskaana kun poikaamme vertaillaan muihin lapsiin, anoppini yksi pahimmista vertailijoista.
Olen saannut kannustusta leikkikentällä muilta myöhään puhumaan oppineiden lasten äideiltä. Eivät kaikki lapset puhu lauseita vuosikkaana vaikka vanhemmat niin mielellään väittävät.
Totta on, että ne lapset oppivat puhumaan ennemmin tai myöhemmin mutta kyllä niitä sanoja kovasti odottaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenen papereissa lukee opin lukemaan sinä ja sinä vuonna. ENpä tiedä ketään joka ei olisi oppinut puhumaan. Säälittäviä nämä jotkut täydelliset mammat jotka vertaa ja vertaa.
huomioon ja sinä alat tekemään pitkälle vietyjä johtopäätöksiä nuoresta iästäsi...
Ota kunnolla selvää puheen kehityksestä, niin voit vastata nasevasti ja asiantuntevasti " lapsellani on jo useita sanahahmoja ja se riittää vallan mainiosti tämän ikäiselle, mielestäni on tärkeää antaa lapsen kehittyä omassa tahdissaan koska se on hyväksi hänen kokonaiskehitykselleen ja onnellisuudelleen" tjsp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja normaalisti en siis ole ollenkaan huolissan tästä puhumattomuudesta, kun tyttö kuitenkin ymmärtää puhetta hienosti (osaa tuoda pyydetyt esineet, viedä tavarat sinne minne pyydän ja muutenkin toimii melko hyvin ohjeiden mukaan, mitä nyt tuon ikäiseltä voi odottaa) mutta kun tulee näitä tilanteita joissa vertaillaan lapsia, ja laumallinen muita ihmisiä on holisaan, saa se oman olonkin epävarmaksi.
Ja varmasti tässäkin käy niin, kuin kävi liikkelle lähtöä odotellessa, että nyt toivoo ja odottaa, ja sitten kun homma sujuu niin se " hohto" asiasta katoaa ja miettii että miksi sitä itseään stressasi ja niin kovin odotti tätäkin kehitysvaihetta, kun se sieltä kuitenkin joskus tulee... nykyään kun tulee enemminkin toivottua että olisi edes hetken paikallaan :) Noh, ehkä sitä sitten tuon seuraavan kanssa osaa ottaa löysemmin rantein.
ap
noin puhutaan huonokuuloisille vanhuksille korkeintaan ei heillekään tarvi tavata!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toki siitä rakettien kovaäänisestä tavaamisesta olekaan mitään haittaa, vaan se asenne millä se tapahtuu (Ensin hämmästellään puhumatonta lasta ja sitten tavataan (kuka ylipäätään tavaa muiden lapsille??) sanoja niin että vanhemmat takuulla kuulee " minäpä näytän miten ne lapset opetetaan puhumaan" )
ap
esikoinen alkoi puhumaan kun oli 1v6kk. Puhuikin heti yhtä hyvin muutkin samanikäiset ja sanavarasto kasvoi aivan huippuvauhtia.
Jätti kokonaan väliin 1-sanaisen kommunikoinnin.
1-v-neuvolassa herätti ihmetystä kun puhui 5 sanan lauseita sujuvasti =)
Nyt kun poika on 3 v huomaa hänessä selvää kielellistä lahjakkuutta (isältään perinyt).
Älä ap välitä naapurin mammoista. Taitavat olla vähän yksinkertaisia.
Välillä sitä mietin ja pohdin, mutta koska lapsi kuitenkin ymmärtää puhetta ja toimii puheen mukaan (jos vain haluaa), niin en ole ollut huolissani. Eiköhän sieltä vielä puhettakin tule.=))
Isoveljellä tuli aikaisemmin jo puhetta, mutta yksilöitähän lapset on.
Ei kaikilla mene saman kaavan mukaan.
Meillä myös lähipiirissä näitä superaikaisin puhumaan oppineita. Meillä on lapsi osannut 1,5-vuoden iässä sanoa isi ja äittä, eikä mitään muuta järkevää. Puhunut on kyllä kuin papupata, mutta ei mitään, mistä ottais mitään tolkkua.
Nyt tyttö täyttää viikon päästä 2 vuotta ja on viimeisen kuukauden aikana aloittanut kunnolla sanomaan sanoja. Oikeastaan viikon sisällä on alkanut tulla hurja määrä sanoja ja jopa kahden sanan lauseita. Itse olin vielä puolivuotta sitten ihan varman, että tuo ei puhu ikinä :).
Jäitä hattuun ja pitkää pinnaa :).
mutta tuli vaan niin elävästi mieleen kun appiukko samantyylisesti opetti 2v poikaamme potalle.
Tuijottaa napitti minua kun poika istui hetken potalla ja selitti että pitää kehua NÄIN ja ylisti poikaa...
Joo, oltiin kyllä kaikki mahdolliset keinot kokeiltu mutta poika vaan ei vielä ollut kypsä potalle.
Sitten kun sen aika tuli niin poika oppi parissa päivässä aivan itse ilman ylimääräistä aikuisten hössöttämistä =)
Sama juttu se on puhumaan oppimisen ja muiden kehitysvaiheiden kanssa. Lapset oppii, toiset nopeammin ja toiset hitaammin.. ja aina löytyy joku joka hössöttää ja saa vanhemmille pahan mielen.
Vierailija:
Ei toki siitä rakettien kovaäänisestä tavaamisesta olekaan mitään haittaa, vaan se asenne millä se tapahtuu (Ensin hämmästellään puhumatonta lasta ja sitten tavataan (kuka ylipäätään tavaa muiden lapsille??) sanoja niin että vanhemmat takuulla kuulee " minäpä näytän miten ne lapset opetetaan puhumaan" )
ap
Enkä ole yhtään pätkää asiasta huolissani ollut. Lapset ovat nimittäin kukin yksilöitä ja oppivat asiat oman sisäisen kellonsa mukaan eli silloin kun ovat siihen kypsiä. Kyllä neuvolassa sitten ohjataan tutkimuksiin, jos on oikeasti jotain huolenaihetta. Tsemppiä vaan, varmaan tuntuu turhauttavalta jos ympärillä samanikäiset käyvät jo pitkiä henkeviä keskusteluja, mutta so what :-) t. Neljän äiti
Vanhemmat ei erityisemmin huolissaan!!!