Lue keskustelun säännöt.
Psyykkausta äidille, jonka 1v5kk lapsi ei puhu
01.01.2007 |
Tiedän, että vielä ei ole aika olla huolissaan, ja tiedän että tämä on ihan normaalia, mutta masentaa tämä ikuinen vertailu muihin lapsiin.
Asumme aluella, jossa paljon pikkulapsia, ja me vanhemmat olemme hyvänpäivän tuttuja keskenämme. Eilen olimme koko tienoo katsomassa alkuillan raketteja yhdessä, paikalla siis kymmenkunta perhettä.
Täällä ilmeisesti on kaikkien lapset osanneet jo laskea ja lukeakin vuoden täytettyään, ja minkälaisen yleisen " huloestuneisuuden" saikaan meidän tytär aikaan kun mammat yhteistuumin ihmettelivät ettei tyttö vielä puhu. Ei auttanut vaikka kerroin että ymmärtää puhetta todella hyvin, ja pälpättää omia juttujaan (äänen tuotossa ei siis ole vikaa), jotakuinkin kukin vuorollaan kävi tytön vieressä tavaamassa -" katso, RA-KET-TI" tai jotain muuta yhtä järkevää. Joopa joo, mehän ei miehen kanssa olla ollenkaan tytölle puhuttu, hyvä että muut osaa opettaa tuon lahjan...
Kyllä jäi paska fiilis! En tiedä arvostelevatko muut äitiyttäni sen takia että olen täällä nuorin (kuitenkin jo 25v) vai että kyseessä on esikoinen, vai tekeekö raskaushoroonimylläkkä tepposet ja kuvittelinko sittenkin kaiken??
Ja kertokaa te, joiden lapset oppineet myöhään puhumaan, jotain valaisevaa ja lohduttavaa, välillä meinaa usko loppua kun neiti ei edes yritä toistaa äänteitä (mikä minusta olisi jo merkki siitä että sanojakin voisi joskus tulla).
-Turhasta huolissaan oleva äiti, motoorisesti lahjakas puhumaton tyttö ja masuvauva-
Kommentit (33)
eikä 1v ;)
Vierailija:
esikoinen alkoi puhumaan kun oli 1v6kk. Puhuikin heti yhtä hyvin muutkin samanikäiset ja sanavarasto kasvoi aivan huippuvauhtia.
Jätti kokonaan väliin 1-sanaisen kommunikoinnin.
1-v-neuvolassa herätti ihmetystä kun puhui 5 sanan lauseita sujuvasti =)Nyt kun poika on 3 v huomaa hänessä selvää kielellistä lahjakkuutta (isältään perinyt).
Älä ap välitä naapurin mammoista. Taitavat olla vähän yksinkertaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poika 1 v 3 kk eikä ole mieleenikään tullut, että olisi jotenkin epänormaalia, ettei sanoja vielä tule! :) Aloitti kyllä puhumisen parilla sanalla jo ennen kuin oppi kävelemään 10,5kk vanhana, mutta " astui sitten kielensä päälle" .
rupesi puhumaan vasta kaksivuotta täytettyään. Nyt viisi vuotiaana on hyvinkin selkeäsanainen. Veljensä ovat oppineet puhumaan paljon aiemmin.
Itkiskö vai nauraisko vai heitteliskö naapurien ikkunoihin pieniä kiviä??!!
Oltiin äsken läheisessä puistossa leikkimässä, ja naapurin rouvat tulivat kertomaan kuinka ovat keksineet syyn lapsemme puhumattomuuteen: Lapsella ei ole tarpeeksi virikkeitä, joista puhetta voisi oppia.
Jaaha. Olen siis kotona lapsen kanssa, aika viimeisilläni raskaana ja päivittäisiin rutiineihin kuuluu ulkoilu puistossa, jossa usein myös muita lapsia, plus normaalit kyläilyt muiden lapsekkaiden ystävien kesken, kerran pari viikossa. Plus normaalia perhe-elämää jossa isi sekä äiti keskustelevat normaalisti lapsen kanssa. Mutta se ei nyt ole riittävästi.
Mulla meni ihan jauhot suuhun, kuinka paljon tuon ikäinen muka tarvitsee " virikkeitä" ?? Ja jos veisin lapseni nyt päivähoitoon (ei, en ole viemässä), ei sekään varmaan oilisi suotavaa, ovathan naapurit hoitaneet omansa aina kotona, joten mitähän helvetin virikkeitä ne oikein tarkoitti???
Mä en kohat enää halua mennä saamaan niitä vähiäkään virikkeitä lapselle, kun alkaa mittari olla punaisella niiden lasten vanhempien kanssa.
Nyt kaikki hyvät sloganit, millä saan ne akat hiljaiseksi, tänne, järkipuhe ei tehoa.
HERMO MENEE!!
Kiukkuinen ap
Mitä tuollaisille pässeille nyt voisi vastata? Kertoa niinkuin asiat on; " kyllä meillä satuja luetaan ja lapselle kovasti jutellaan."
Koita kestää.
Meidän tyttö oppi puhumaan melkein kolmevuotiaana. Siihen asti oli aika hiljaa tai vain " önähteli" . Nyt hän on kolme ja puoli ja puhua pälättää kokoajan! Otti vain aikansa avautua se sanainen arkku.
Sun naapureilla ei taida olla kaikki hyvin kun pitää noin ihmetellä ja pohdiskella alle parivuotiaan puhumattomuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sanoi ensimmäiset sanansa joskus vuoden ikäisenä, mutta nekin hävisivät. Kyselin täälläkin hermostuneena, milloin ja miten voi tietää, onko lapsessa jotain vikaa kun ei puhu. Minäkin sain silloin tietysti niitä vastauksia, että loruttele ja puhu lapselle enemmän jne. Mutta kun puhuin ja loruttelin ja lauloin jo!! Lapsi on nyt 1,9 kk ikäisenä yhtäkkiä alkanut puhua ja sanoja tulee joka päivä lisää. Kyllä se puhe siis tulee aikanaan, älä huoli ollenkaan. Varsinkin kun tiedät, että lapsi ymmärtää ja voit kommunikoida hänen kanssaan ilman sanojakin. Meillä lapsi muuten alkoi puhua joululoman aikana, jolloin olin kotona lapsen kanssa melkein kaksi viikkoa. Joten eipä tuokaan niiden ulkopuolisten virikkeiden voimasta todista - lapsi on siis päivähoidossa.
Kierrä tuollaiset kaistapäät kaukaa ja jos mahdollista ulkoilkaa jossain toisessa puistossa.
Mitenköhän lapset muuten oppii maalla puhumaan, siis esim. lapset, jotka kasvaa maatilalla, jossa lähimmät naapurit saattaa olla kilometrinkin päässä? Ne ei varmaan opi puhumaan ikinä. Täytyykin ottaa tämä puheeksi siskon kanssa, joka kasvattaa esikoistaan lehmätilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tytöistä tulee isona lehmiä. Siksipä minä asunkin kaupungissa!!
Vierailija:
Mitenköhän lapset muuten oppii maalla puhumaan, siis esim. lapset, jotka kasvaa maatilalla, jossa lähimmät naapurit saattaa olla kilometrinkin päässä? Ne ei varmaan opi puhumaan ikinä. Täytyykin ottaa tämä puheeksi siskon kanssa, joka kasvattaa esikoistaan lehmätilalla.
Tai jotenkin ylentää itsensä jos sattuu että lapsi puhuukin jo hyvin nuorena, että " olenkin aina lukenut ja puhunut paljon" , kun ei se todellakaan ole siitä kiinni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kun alkoi sormella näyttää asioita niin mummotkin kyseli että eikö se tarvi hoitoa. Enkä ole nuorikaan enää.
Kun se puhe siitä tuli 2-vuotiaana, niin loppua ei ole sen jälkeen tullut. Päiväkodissa sanovat että poikkeuksellisen verbaali, ja laaja sanavarasto ikäisekseen.
Jaksa vaan ja anna mennä ohi.
Hirveesti höpöttelee, eikä ole ollenkaan hiljaa,, mutta selkeitä sanoja kovin montaa tule.
Ainoat sanat mitä sanoo on " äitti" , " vauva" , " hauva" ja " anna" . Ja nykyisin kaikki on " anna" , haluaa esim. keinusta pois niin sanoo " anna" :). Kaikki rattaissa istuvat lapset on vauvoja.
Tytön isällä on keskivaikea dysfasia, joka tietysti saattaa periytyä, mutta en jaksa vielä olla huolissani. Juttua tulee kuitenkin koko aika ja eiköhän ne höpinät pikkuhiljaa muotoudu sanoiksi. Tytön serkkukin oli kahden kieppeillä kun sanoja alkoi tulemaan, joten odotellaan, odotellaan.
Ja meidän neiti ollut jo melkein puoli vuotta päiväkodissa. On myöskin motorisesti hirmu lahjakas, kävelemään lähti vajaa 10-kuisena. Sitten olisin huolissani jos ei kävelisi, eikä puhuisi :).
Yritähän jaksaa, anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Tosin sekin on helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä oli mukana tasan 1v6kk tyttö joka sanoi tasan tarkkaan äiti. Äiti tarkoitti äidin lisäksi myös isää, isosiskoa ja että tahtoo syliin. Sanoi siis sanan äiti useaan kertaan reilun vuorokauden aikana kun näin heitä.
Meillä taas on poika 1v2kk jolla on nyt sanoja (viikonloppuna laskettu) noin kolmekymmentä. Sanat ovat tulleet ihan vasta, joulun jälkeen.
Ookko neuvolassa jutellu asiasta? Entä onko suvussa vaikka lukihäiriötä?
Meillä lapsi ei oikein muutamaa sanaa enempää jutellu ton ikäsenä. Ymmärsin kyllä itse mitä halusi muutamalla ininällä " to" tai " ka" ..
Mutta lasta se ei auta kamalasti jos menee tarhaan niinkuin meidän lapsi alle 2- vuotiaana ja koittaa kommunikoida samoin. Meillä lasta ei ymmärtänyt tarhassa hoitajat tai lapset alkuun. Ja leikeissä lapsi sitten hermostuu kun yhdessä vaikka autoradalla koittaa leikkiä eikä lapset ymmärrä. :(
Me ollaan käyty puheterapeutilla. Eniten hiottavaa tällä hetkellä on mm. sanojen loput: ankka ja sen loppu että ank-KA tulee kunnolla mukaan. Ennen poika sanoi " ka" , nyt kaakka, kuukku.. Miten nyt sattuu.
Isällään on keskivaikea lukihäiriö ja tämä saattaa olla yhteydessä puheeseen.
Me siis tavallaan tavutetaan lauseita. Tai oikeastaan painotetaan. Valitaan helpompia sanoja; ei lehmä vaan ammu. Ja kun lapsi seuraa jotain niin siitä sitten jutellaan mitä katsoo.
Näin ollaan tehty aina muutenkin, mutta nyt ollaan jotenkin skarpimpia kun tiedetään enempi missä mennään.
Meillä poika täytti 2 kun varattiin neuvolan kautta puheterapeutille aika. Ja nyt 2,5- vuotiaana on seuraava aika.
Tärkeetä on että tiedetään lapsen kuulevan ja ymmärtävän. Ja että lasta ymmärretään.
Meille on tärkeetä auttaa lasta. Voisi sitä aina odottaa vuoden tai pari. Mutta meistä on vaan hyvä, että me voidaan jotain tehdä auttaaksemme. Voi olla että tää kaikki on turhaa, että lapsi oppisi itsekseenkin, mutta me koetaan tää tärkeäksi.
Ei pelkästään siksi että voitaisiin puistossa kehua miten lahjakkaasti poika juttelee vaan ihan sillä pahimmallakin: jos onkin vaikka lukihäiriö? Saa apua aikasemmin, ei myöhemmin.