Sitoutumis kyvyttömyys vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa turvattomalta. Jos mietin omaa avioliittoani, niin parasta on se vakaus, kumpikaan ei uhkaile erolla tms.

Noin 15 yhteisen vuoden jälkeen vakauden tunne lisääntyi  ja luottamus puolisoon sekä (loppuelämän) yhteiseen tulevaisuuteen kasvoi.

Tämäpä juuri. Tämä suhde on nyt jumittanut vuosia siinä samassa pisteessä missä yleensä ollaan ensimmäinen vuosi. kun vasta tutustutaan ja mietitään onko tuo nyt se henkilö kenen kanssa haluan aikaani viettää.

Puheiden perusteella hänellä ei ole mitään syytä jumittaa suhdetta. Ennemminkin jos hänen puheensa pitäisivät paikkaansa hänen ainoa huolensa tässä maailmassa olisi se jätänkö minä hänet.i

Eivät kaikki halua muuttaa yhteen tai naimisiin, laittaa mitään yhteiseksi, vuoden jälkeen. Miksi suhde ei voi olla vain se ihmiss

Kirjoitat vuoteen. Me ollaan oltu yhdessä 4 ja asuttu koko aika saman katon alla..

Lukemisen ymmärtäminen on ilmeisesti haastavaa niin kertaan vielä.  Hän on itse kertonut haaveilevansa naimisiin menosta ja yhteisestä asunnosta... Minun mielestäni olisi hyvin luonnollista ihan jo säästö syistä muuttaa yhteiseen kotiin vs et asutaan ahtaasti minun kotona. 

Lisään vielä. Hän on käytännössä kokoajan selittänyt miten onnellinen on. Miten hän haluaa näitä asioita..

Ymmärrätkö nyt miksi minun on vaikeaa uskoa häneen enää?

Koska mitään konkreettista syytä ei tälle jumittamiselle ole. 

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä aloitus ja ketju vain astetta hienostuneempi versio aiheesta "naiset vaan tyytyy kilttimiehiin ajankuluksi ja odottavat sitä gigachadia. Siksi pakko päästä naimisiin, jotta gigachadiin vaihto olisi vaikeampaa. Minulla on huono itsetunto ja olen omistushaluinen."

Kirjoituksissa ja kirjoissa on se hieno puoli että jokainen voi luoda oman tulkintansa lukemastaan. Tämä on sinun tulkinta.

Myös vertauskuvat ovat hieno asia ne usein selventävät asioita.  

Minkälainen olotila sinulle tulisi jos Pekka on lainannut sinulta 4v sitten 3€. Luvannut maksaa sen takaisin muutaman päivän välein. Tiedät että Pekalla on rahaa maksaa. Mutta hän ei kuitenkaan maksa.

Olisiko sinun vaikeaa luottaa Pekkaan tämän jälkeen?

Vähemmän paha sitoutua normaaliin tahtiin ja nähdä miten paske lentää tuulettimeen neljässä vuodessa, kuin venyttää kaikki elämän merkkipaalut sinne 7-10 vuoden päähän, jos se paske lentää kuitenkin tuulettimeen. Jälkimmäisen kohdalla teillä kummallakin on huonommat lähtökohdat uuden elämän aloittamiseen. Etenkin jos kumpikaan haluaa perheen, etenkään nainen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä ettei rakennella mitään pilvilinnoja yhteisestä hautapaikasta vaan katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Kuka pystyy elämään tällaisessa "katellaan" suhteessa? Ei ainakaan itseäni kiinnosta, jos ei kumppani kykene sitoutumaan edes siihen mitä tehdään seuraavana juhannuksena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä aloitus ja ketju vain astetta hienostuneempi versio aiheesta "naiset vaan tyytyy kilttimiehiin ajankuluksi ja odottavat sitä gigachadia. Siksi pakko päästä naimisiin, jotta gigachadiin vaihto olisi vaikeampaa. Minulla on huono itsetunto ja olen omistushaluinen."

Kirjoituksissa ja kirjoissa on se hieno puoli että jokainen voi luoda oman tulkintansa lukemastaan. Tämä on sinun tulkinta.

 

Myös vertauskuvat ovat hieno asia ne usein selventävät asioita.  

Minkälainen olotila sinulle tulisi jos Pekka on lainannut sinulta 4v sitten 3€. Luvannut maksaa sen takaisin muutaman päivän välein. Tiedät että Pekalla on rahaa maksaa. Mutta hän ei kuitenkaan maksa.

 

Olisiko sinun vaikeaa luottaa Pekkaan tämän jälkeen?

Olisin laittanut välit täysin poikki Pekkaan jo parin kuukauden jälkeen jos kerran rahoja ei kuulu, en olisi katsellut asiaa neljää vuotta. Rahan lainaaminen vertauksena parisuhdeasiassa ei toimi, sillä siinä ei olla velkaa jotakin toisen haluamaa asiaa. Okei, se ettei pane muita on sellainen asia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ettei rakennella mitään pilvilinnoja yhteisestä hautapaikasta vaan katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

Kuka pystyy elämään tällaisessa "katellaan" suhteessa? Ei ainakaan itseäni kiinnosta, jos ei kumppani kykene sitoutumaan edes siihen mitä tehdään seuraavana juhannuksena.

Just tämä. Teot puhuu enemmän kuin sanat.

Jossain vaiheessa suhde on edennyt: on sovittu siitä että seurustellaan, on muutettu yhteen. Näissä kohdissa on saavutettu jokin etappi.

Mutta seuraavaa tavoitetta ei ole asetettu, miksi? Tarkoitan konkreettisesti vaikka vuoden yhdessä asumisen jälkeen päätös tulevasta asumismuodosta, lapsista, suhteesta molempien sukuihin.

Voi nämä nytkin suunnitella: jouluna kihloihin, kevätmarkkinoilta isompi asunto jne. Jos ei onnistu niin eteenpäin elämässä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa suhde on edennyt: on sovittu siitä että seurustellaan, on muutettu yhteen. Näissä kohdissa on saavutettu jokin etappi.

Mutta seuraavaa tavoitetta ei ole asetettu, miksi? Tarkoitan konkreettisesti vaikka vuoden yhdessä asumisen jälkeen päätös tulevasta asumismuodosta, lapsista, suhteesta molempien sukuihin.

Voi nämä nytkin suunnitella: jouluna kihloihin, kevätmarkkinoilta isompi asunto jne. Jos ei onnistu niin eteenpäin elämässä sitten.

Niinpä. Ja tuo suhteen eteneminen on just se asia mikä monesti pitää ja hitsaa parit yhteen. Voi haaveilla tulevasta. Kun taas tälläinen junnaus estää haaveilun.