Sitoutumis kyvyttömyys vertaistukea.

Vierailija kirjoitti:

Ei halua lapsia, minulle käy molemmat vaihtoehdot. Eli hänen päätettävissä.

Ei ole mitään trauma taustaa. Ennen minua seurusteli 5vuotta. Suhde loppui koska mies ei osannut ottaa mistään vastuuta. Puolisoni on kertonut että hän oli enemmän äiti kuin avovaimo alusta asti.

No sittenhän juttu on ihan selkeä. Hän ei halua lapsia ja pelkää, että naimisiinmenon jälkeen alat kuitenkin painostaa häntä siihen ja sellainen tulee pilaamaan suhteen.

Hän myös pelkää, että yhteenmuutossa hänestä tulee taas äiti ja kotipiika. Sellainenkin pilaa suhteen. Ja onhan tuollainen jonkinasteen trauma, jota ei halua kokea uudestaan. Ehkä hän on havainnut sinussa suhteenne aikana jotain samoja piirteitä kuin siinä eksässään eikä siksi enää haluakaan yhteistä kotia, kihloja ja avioliittoa.

Kuten sanoin lapsi asia on täysin hänen käsissään. Ollaan puhuttu asiasta useasti ja mulle riittää hän varsin hyvin. 

Ollaan tosiaan asuttu jo 4v yhden kodin taktiikalla. Eikä todellakaan pelkää mun suhteen et hänestä tulisi piika. Mä olen se kuka pitää huushollin siistinä ja tekee suurimman osan kotitöistä.

Vielä selvennyksenä me muutettiin käytännössä heti minun asuntooni, koska asuntoni on isompi ja siistimpi.. Ollaan oltu 4v aikana ehkä 10yötä erossa. Joten luulisi ettei hirveästi enää yhteenmuutto jännitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei halua lapsia, minulle käy molemmat vaihtoehdot. Eli hänen päätettävissä.

Ei ole mitään trauma taustaa. Ennen minua seurusteli 5vuotta. Suhde loppui koska mies ei osannut ottaa mistään vastuuta. Puolisoni on kertonut että hän oli enemmän äiti kuin avovaimo alusta asti.

Velana on sellainen kokemus, että ne ihmiset jotka sanovat että "kumpikin käy, päätä sä" liian usein kääntävät kelkkansa "kyllä nyt lapsia ja heti". Heidän kanssaan on riski seurustella. 

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siinä toisessa on sitoutumiskyvyttömän näkökulmasta kuitenkin jotain joka ei herätä sitä luottamusta, että tulisi nyt hyvä ja luotettava yhdessäolo. Ehkäpä hyvin sosiaalinen ja flirttaileva ja sellaista rataa.

No juu tämä, itselläkin kummallisesti tuli jarruttelua vaikka toinen miten hehkutti itseään parhaimpana ja luotettavimpana, kun ajoittain oli kuitenkin melko arvaamaton ja nuo samat sosiaalisuudet ja flirttailut. Kyllä minulle paras kumppani olisi kaltaiseni örmy joka ei muille ihmisille lirkuttele.

Törmäsin itse lapsijuttuun, toinen halusi lapsia ja minä en. Alkoi minulta tivaamaan että muuttaisinko mahdollisesti joskus mieleni, en nähnyt todennäköisenä joten se oli siinä se. Tai no tiedä sitten kun toinen alkoi tämän jälkeen jotain myötäilemään ettei hänkään ehkä sittenkään kuitenkaan tule olemaan sellaisessa elämäntilanteessa että lapsi siihen sopisi. Mutta silti ajoittain näytti tulevan niitä lapsikuumekohtauksia, joten eiköhän se ole kuitenkin se todellisuus myötäilyn takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siinä toisessa on sitoutumiskyvyttömän näkökulmasta kuitenkin jotain joka ei herätä sitä luottamusta, että tulisi nyt hyvä ja luotettava yhdessäolo. Ehkäpä hyvin sosiaalinen ja flirttaileva ja sellaista rataa.

Minun sitoutumishaluinen exäni oli tunnetasolla melko epävakaa, en halunnut muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka mielialat vaihtelevat jatkuvasti ja joka voi napsahtaa pikkuasioista.

M34

Se on ihan hyvä jos voi lähteä omaan kämppäänsä, jos toisen käytös alkaa kyrsiä. Eivät kaikki ole kivoja ja mukavia 24/7 vaikka suurimman osan ajasta olisivatkin. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka asuvat yhdessä, mutta jommallakummalla tai molemmilla on omat kämpät, jonne lähteä tuulettumaan ja olemaan omassa rauhassa. Sitten jaksaa taas. Ne kämpät voi myös sisustaa miten haluaa ilman kompromisseja. Jotkut kun tarvitsevat sitä omaa rauhaa myös. Ja nuo parit ovat olleet jo vuosia vuosia yhdessä. 

Jos suhde kerran on hyvä ja paras missä ikinä ollut, niin mitäpä sitä muuttamaan. Parisuhteen päämäärä ei ole avioliitto, vaan suhde itsessään. Jos kuitenkin tuntuu ettei teillä ajatukset ja toiveet tulevaisuudesta kohtaa niin ero lienee järkevä ratkaisu, niin kumpikin saa elää miten haluaa ja etsiä siihen sopivan kumppanin. 

Vierailija kirjoitti:

"Vielä siellä kymmenenkin vuoden kohdilla toisesta tai toisen käytöksestä ja ajatuksista voi paljastua jotain järkyttävää, jota ei olisi ikinä uskonut. "

Juuri tuossa on se sitoutumiskyvyttämän ihmisen ajatusmaailma pähkinänkuoressa: "entä jos sittenkin vielä kaikki kuitenkin menee pieleen?". Niin kauan ei voida olla yhdessä että voisi olla ihan varma.

Eli ei vain osata luottaa siihen että todennäköisemmin asiat menevät kuitenkin ihan ok. Ja jos ei mene niin sitten ei mene mutta ainakin on yritetty. 

Tai sitten kokenut jo yhden liiton eroineen, jossa yhteinen koti puretaan ja astiat pistetään jakoon.

Ap haluaa turvan tunnetta varmasta yhdessäolosta, itse taas saan turvan tunteen siitä, että minun kotini on minun kotini. Siitä ei tarvitse ruveta kantamaan muuttolaatikoita ulos, vaikka suhde epäonnistuisikin. Seurustella voisin, mutten muuttaa yhteen tai avioitua. Se avioituminenkaan kun ei oikeasti tuo mitään lisäarvoa suhteelle.

Vierailija kirjoitti:

hän ei ole valmis kihloihin. voittehan te silti muuttaa yhteen. miksette voisi?

Voihan sitä kihloihin mennä niin, että molemmilla sormukset, mutta koskaan ei ole tarkoituskaan mennä naimisiin. Moni tekee noin. Jos se sormuksen pitäminen toisi sitten sitä turvallisuuden tunnetta ja samalla viestii muille että on parisuhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osa ihmisistä ei halua kihloihin ja naimisiin sen takia, että pitävät noita täysin jonninjoutavana höpöhöpönä. Sillä ei ole mitään tekemistä sitoutumishalun kanssa, sitoutua voi ihan omassa päässään ja sydämessään, sillä on merkitystä. 

Niin, itse en tietääkseni odottele mitään parempia, mutta minulle ei vain sovi mikään tuollainen lukitushomma tai se tuntuu liian ahdistavalta. Voihan sitä muutenkin yhdessä olla. Toiset sitä sitten näköjänä vaatii sen että tuntevat olonsa turvalliseksi, kun toinen on jotenkin lukittu itselle. Ajatellaan että kun ollaan naimisissa ja asutaan siinä punaisessa talossa niin sitten kaikki on hyvin eikä toinen häivy mihinkään.

Mikään lukitseminen ei estä toista lähtemästä tai pettämästä eikä ehkäise lähisuhdeväkivaltaa. 

Naimisiin ja sitten yhteinen hautapaikka, mitäs pelottavaa sä oikein suunnittelet? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä ettei rakennella mitään pilvilinnoja yhteisestä hautapaikasta vaan katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 

4 vuotta on melkoisen pitkä aika katsoa suhdetta päivä kerrallaan. Varsinkin kun ikää alkaa olla lähempänä 40 kuin 30.

Niin entä sitten? 

Sitä sitten että alan kallistua pikkuhiljaa ajatukseen ettei tästä suhteesta tule koskaan sellaista jonka haluan. Eli turvallista.

Kokemuksesta kerron jos ihminen ei 4 vuodessa sitoudu hän ei tule koskaan sitoutumaan.

Mitä sitoutuminen suhteeseen tarkoittaa? Itselle ja toiselle.

Kaikille se ei tarkoita avioliittoa ja perhettä. Kannattaa siis jutella sen kumppanin kanssa, että mitä tulevaisuudelta odottaa ja mikä on itselle merkityksellistä, mistä ei halua luopua.

Itselleni sitoutuminen on valinta elää toisen ihmisen kanssa myös huonoimpina ajanjaksoina. Se, että tuki, turva, vastuu arjesta myös iloineen ja vuorovaikutus on molemmin puolista ilman toisen olevan suhteessa itsestäänselvyys. Niin kauan kuin kotiin on ihana mennä niin koti on siellä, missä on puolisoni. En tyydy enempään enkä vähempään. Se, että puolisoni on kanssani samaa mieltä niin riittää minulle - muiden mielipiteillä tai yhteiskunnan odotuksilla ei ole mitään merkitystä. Mikä tekee sinut onnelliseksi?

Kun tutustuttiin olin 36v lapseton. Olen tehnyt hyvin selväksi alusta asti että lapsi voi tulla jos puolisoni haluaa. Mitään pakottavaa tarvetta minulla ei ole sukua jatkaa. Veljeni on sen jo tehnyt.  Ehkä jopa mielummin olen lapseton mutta jos puolisoni lapsen haluaa voin tuosta joustaa.  Eli hän tietää päätöksen olevan hänen käsissään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siinä toisessa on sitoutumiskyvyttömän näkökulmasta kuitenkin jotain joka ei herätä sitä luottamusta, että tulisi nyt hyvä ja luotettava yhdessäolo. Ehkäpä hyvin sosiaalinen ja flirttaileva ja sellaista rataa.

Minun sitoutumishaluinen exäni oli tunnetasolla melko epävakaa, en halunnut muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka mielialat vaihtelevat jatkuvasti ja joka voi napsahtaa pikkuasioista.

M34

Se on ihan hyvä jos voi lähteä omaan kämppäänsä, jos toisen käytös alkaa kyrsiä. Eivät kaikki ole kivoja ja mukavia 24/7 vaikka suurimman osan ajasta olisivatkin. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka asuvat yhdessä, mutta jommallakummalla tai molemmilla on omat kämpät, jonne lähteä tuulettumaan ja olemaan omassa rauhassa. Sitten jaksaa taas. Ne kämpät voi myös sisustaa miten haluaa

Varmaan joissain suhteissa tämäkin. Mut jos hän ei ole halunnut 4v lähteä omaan kotiinsa tai omaa aikaa niin miksi tää muuttuisi? Mikäli ostetaan isompi asunto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siinä toisessa on sitoutumiskyvyttömän näkökulmasta kuitenkin jotain joka ei herätä sitä luottamusta, että tulisi nyt hyvä ja luotettava yhdessäolo. Ehkäpä hyvin sosiaalinen ja flirttaileva ja sellaista rataa.

Minun sitoutumishaluinen exäni oli tunnetasolla melko epävakaa, en halunnut muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka mielialat vaihtelevat jatkuvasti ja joka voi napsahtaa pikkuasioista.

M34

Se on ihan hyvä jos voi lähteä omaan kämppäänsä, jos toisen käytös alkaa kyrsiä. Eivät kaikki ole kivoja ja mukavia 24/7 vaikka suurimman osan ajasta olisivatkin. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka asuvat yhdessä, mutta jommallakummalla tai molemmilla on omat kämpät, jonne lähteä tuulettumaan ja olemaan omassa rauhassa. Sitten jaksa

Varmaan joissain suhteissa tämäkin. Mut jos hän ei ole halunnut 4v lähteä omaan kotiinsa tai omaa aikaa niin miksi tää muuttuisi? Mikäli ostetaan isompi asunto

Hänellä on tällä hetkellä se oma kämppä, johon voi halutessaan mennä. Ehkä se on ajatuksena  siellä taustalla turvana, vaikka sitä optiota ei ole käyttänytkään. Ehkä joskus haluaakin käyttää. Jos ostatte yhteisen asunnon, pystyykö hän pitämään sen oman kotinsa joko tuota vaihtoehtoa varten tai omana sijoitusomaisuutenaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siinä toisessa on sitoutumiskyvyttömän näkökulmasta kuitenkin jotain joka ei herätä sitä luottamusta, että tulisi nyt hyvä ja luotettava yhdessäolo. Ehkäpä hyvin sosiaalinen ja flirttaileva ja sellaista rataa.

Minun sitoutumishaluinen exäni oli tunnetasolla melko epävakaa, en halunnut muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka mielialat vaihtelevat jatkuvasti ja joka voi napsahtaa pikkuasioista.

M34

Se on ihan hyvä jos voi lähteä omaan kämppäänsä, jos toisen käytös alkaa kyrsiä. Eivät kaikki ole kivoja ja mukavia 24/7 vaikka suurimman osan ajasta olisivatkin. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka asuvat yhdessä, mutta jommallakummalla tai molemmilla on omat kämpät, jonne lähteä t

Riippuu mitä ostetaan. Jos ostetaan kallis asunto hän varmaan joutuu myymään asuntonsa kuten minäkin. 

Tällä hetkellä tässä ei vaan ole mitään järkeä, hän maksaa minulle vuokraa ja oman asunnon lainaa. Yhteenlasketut asumiskulut on ihan kammottavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siinä toisessa on sitoutumiskyvyttömän näkökulmasta kuitenkin jotain joka ei herätä sitä luottamusta, että tulisi nyt hyvä ja luotettava yhdessäolo. Ehkäpä hyvin sosiaalinen ja flirttaileva ja sellaista rataa.

Minun sitoutumishaluinen exäni oli tunnetasolla melko epävakaa, en halunnut muuttaa yhteen ihmisen kanssa, jonka mielialat vaihtelevat jatkuvasti ja joka voi napsahtaa pikkuasioista.

M34

Se on ihan hyvä jos voi lähteä omaan kämppäänsä, jos toisen käytös alkaa kyrsiä. Eivät kaikki ole kivoja ja mukavia 24/7 vaikka suurimman osan ajasta olisivatkin. Tiedän muutaman pariskunnan, jotka asuvat yhdessä, mutta jommallakummal

Riippuu mitä ostetaan. Jos ostetaan kallis asunto hän varmaan joutuu myymään asuntonsa kuten minäkin. 

Tällä hetkellä tässä ei vaan ole mitään järkeä, hän maksaa minulle vuokraa ja oman asunnon lainaa. Yhteenlasketut asumiskulut on ihan kammottavat.

Eli luopuu omissa nimissään olevasta asunnosta, jolle voi tehdä mitä haluaa, puoliomistukseen jostakin, jolle luonnollisesti ei saa tehdä yksin mitä haluaa. Erotilanteissa yhteiset omistukset ovat hankalia, jos ei päästä yhteisymmärrykseen esim. myymisestä. Tuo on ihan hyvä pitää mielessä.

Jos sinulla on omistusasunto myös, niin miksi hänen pitää maksaa vuokraa eli lyhentää sinun lainaasi? Jos kämppäsi on vuokrakämppä, niin sitten vuokraan osallistuminen on ihan ok.

Koska hän hyötyy rahallisesti minun luonani asumisesta työmatka 50km lyhempi. Hänen asumisen tasonsa on myös parempi kuin omassa asunnossaan. 

Molemmille oli täysin selvä et hän osallistuu asunnon kuluihin.

Vierailija kirjoitti:

Koska hän hyötyy rahallisesti minun luonani asumisesta työmatka 50km lyhempi. Hänen asumisen tasonsa on myös parempi kuin omassa asunnossaan. 

Molemmille oli täysin selvä et hän osallistuu asunnon kuluihin.

Niin tottakai osallistuu sähköön, veteen, nettiin, suoratoistoihin jne jos kerran vakituisesti siellä asuu. Toisen lainan maksamisessa ja siten toisen omaisuuden kerryttämisessä omalla kustannuksellaan ei taas ole mitään järkeä eikä se ole oikeudenmukaista. Mutta mitä sä valitat, sullahan on hyvä tilanne sitten, jos joku sun lainaa maksaa sun puolesta. Miksi ihmeessä haluaisit muuttaa tuossa tilanteessa yhtään mitään.