Puolustaako pettäjän kaverit pettäjää?

Sanottakoon, että ystävät peilaavat hyvin toisen luonnetta. Olisi pitänyt tajuta tämä itse aikoinaan, sillä mieheni paras kaveri on naisvihaaja ja pettäjä. Ja tätä elämäntapaluuseria puolisoni vielä puolustaa hamaan tappiin asti. :D

Jotkut järkkää alibin, toiset ei. Itse kuulun jälkimmäisiin.

No ei välttämättä kaikki, mutta osa kyllä.   Se puolustaminen voi ilmetä muullakin tavoin kuin keksimällä alibeja yms.

Omalla kohdalla kun puoliso jäi kiinni, oli kavereiden osalta todella paljon kiinni siitä, oliko kyseessä yhteiset vai ns. "omat".   Yhteiset ja minun " omat"  eivät kääntäneet selkää oikeastaan kummallekkaan, mutta eivät myöskään silitelleet pettäjän päätä ja antoivat tukea minulle paljonkin.  Ja tämä oli minulle ihan ok, etteivät lähteneet valitsemaan puolia.

Puolison omat kaverit taas, no, se onkin sitten hivenen omituisempi juttu.    Olen ollut heidänkin kanssa ihan ok väleissä, siis ne, ketkä tiesin ja olin tavannut.    Jos jossain vaikka samoissa illanistujaisissa heidän kanssa ollut, niin kyllä hyvässä hengessä tuli aina muutamat sanat vaihdettua ja vaikka kadulla vastaantullessa aina tervehditty, eli ihan neutraalit välit.

Kun heille selvisi tämä puolisoni petollisuus, huomasin heissä sen muutoksen minua kohtaan.   Jos satuin milloin kenenkin kanssa vahingossakaan samaan tilaan, esim.  kauppa tms, yhtäkkiä ei tervehditä, ei edes pään nyökkäystä.  Luikitaan samantien hyllyn taakse piiloon, ei edes yhtä kysymystä " kuinka voit?",  käännetään selkä ja ollaan niinkuin olisin  k u o l l u t.    Voisiko joku kertoa, miksi???   Ymmärrän joo sen verran, että varmaan vaikea aihe alkaa kyselemään, kun ei kuitenkaan niin hyvin tunneta, mutta miksi pitää ryhtyä samantien niin järjettömän tylyksi.   En minä ollut se joka petti.

Vierailija kirjoitti:

No ei välttämättä kaikki, mutta osa kyllä.   Se puolustaminen voi ilmetä muullakin tavoin kuin keksimällä alibeja yms.

Omalla kohdalla kun puoliso jäi kiinni, oli kavereiden osalta todella paljon kiinni siitä, oliko kyseessä yhteiset vai ns. "omat".   Yhteiset ja minun " omat"  eivät kääntäneet selkää oikeastaan kummallekkaan, mutta eivät myöskään silitelleet pettäjän päätä ja antoivat tukea minulle paljonkin.  Ja tämä oli minulle ihan ok, etteivät lähteneet valitsemaan puolia.

Puolison omat kaverit taas, no, se onkin sitten hivenen omituisempi juttu.    Olen ollut heidänkin kanssa ihan ok väleissä, siis ne, ketkä tiesin ja olin tavannut.    Jos jossain vaikka samoissa illanistujaisissa heidän kanssa ollut, niin kyllä hyvässä hengessä tuli aina muutamat sanat vaihdettua ja vaikka kadulla vastaantullessa aina tervehditty, eli ihan neutraalit välit.

Kun hei

Ei kai pelkkä pettäminen ole se juttu, ehkä olet tehnyt muuta inhottavaa esim. erovaiheessa? 

En saa nyt tuosta sinun kysymyksestäsi kiinni?   En tiedä,mistä tuon erovaiheen sait päähäsi.   Itse luulin, että meillä oli asiat hyvin, ja näin puolisokin antoi ymmärtää. Siihen asti kun jäi verekseltään kiinni.    Samantien kun oli oma-alotteisesti myöntänyt ensin minulle ja sen jälkeen kavereille, että oli pettänyt sen toisen osapuolen kanssa minua jo useampaan otteeseen, muutos hänen kavereissaan tapahtui minua kohtaan.   Kyllä voin hyvin myöntää että romahdin siitä tiedosta, sillä hän osasi peittää jälkensä niin hyvin, että luulin ( ja niin luuli kaikki muutkin), että meillä olisi ollut kaikki hyvin.  Joten kyllä, se pettäminen oli se juttu.   -ap

Minä puolustan pettäjää jos kaverin puoliso on k u s i pä ä. Jos on kunnon tyyppi niin en puolusta.

Vierailija kirjoitti:

En saa nyt tuosta sinun kysymyksestäsi kiinni?   En tiedä,mistä tuon erovaiheen sait päähäsi.   Itse luulin, että meillä oli asiat hyvin, ja näin puolisokin antoi ymmärtää. Siihen asti kun jäi verekseltään kiinni.    Samantien kun oli oma-alotteisesti myöntänyt ensin minulle ja sen jälkeen kavereille, että oli pettänyt sen toisen osapuolen kanssa minua jo useampaan otteeseen, muutos hänen kavereissaan tapahtui minua kohtaan.   Kyllä voin hyvin myöntää että romahdin siitä tiedosta, sillä hän osasi peittää jälkensä niin hyvin, että luulin ( ja niin luuli kaikki muutkin), että meillä olisi ollut kaikki hyvin.  Joten kyllä, se pettäminen oli se juttu.   -ap

Siis hän myönsi pettämisen vai epäilykset heräsivät? Kummin se nyt oli?

En ole koskaan joutunut kavereiden uskottomuusseikkailujen välikädeksi. En puolusta pettämistä, mutta en myöskään hylkää ystäviäni jos ovat uskottomia.

Pettäjät ovat yleisemmin kavereita pettäjien kanssa. Plus pettäjät aina mustamaalaavat petetyn koska haluavat esittää uhria vaikka harjoittavat pahinta henkistä väkivaltaa. 

Olen kerran ollut tilanteessa jossa kaverini oli mokannut ja toivoi minun valehtelevan puolestaan. En suostunut enkä suostuisi jatkossakaan. Tässä kyseisessä tilanteessa kaverini ei ollut pettänyt kumppaniaan, mutta epäilys heräsi koska hän ei ollut myöskään avoimesti kertonut asioita joita rehellisellä ihmisellä ei pitäisi olla syytä salata. Syy miksi ei kertonut oli pelko siitä että kumppani suuttuu. Kuten sitten suuttuikin kun sai tietää asiasta.

Minusta kaverini olisi vain kannattanut olla rehti alusta asti, koska jos kumppani suuttuu mitättömistä asioista niin parasta on kohdata tuo tilanne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suhde sitten joko jatkuu tai ei, mutta ainakaan ei tarvitse sitten salailla enää mitään. Ja jos suhde loppuu mitättömän asian vuoksi niin eihän sellaisella suhteella mitään tee kuitenkaan.

Ap, jos et luota kumppaniisi niin suosittelen teille pariterapiaa. Älä sotke kumppanin ystäviä tilanteeseen, jossa olennaisinta on että itse et pysty luottamaan. Kumppanisi joko on pettänyt tai ei ole. Kummassakin tapauksessa tuo luottamuspula on ongelma. Se kannattaa ottaa tosissaan ja yrittää tehdä asialle jotain. Jos kumppani ei suostu terapiaan niin sitten taitaa olla parempi erota, koska tuo viittaisi siihen että hän ei välitä suhteestanne eikä ole siinä tosissaan.

" siis kummin se nyt oli?"     Jos olisit keskittynyt lukemaasi, niin sieltä kyllä olisi sinulle selvinnyt, että sitten vasta kun hän jäi minulle kiinni pettämisestä, joutui myöntämään, että sitä pettämistä oli jatkunut jo jonkin aikaa selkäni takana.

Ja kuten sanoin, hän osasi SIIHEN  ASTI esittää niin vakuuttavasti, että meidän suhteessa olisi kaikki hyvin, ettei kukaan osannut epäillä, minä mukaan lukien. Kunnes jäi kiinni. Jolloin se kaikki totuus tuli ilmi. Jolloin joutui myöntämään suhteensa toiseen.   Ymmärsitkö nyt?   -ap

Vierailija kirjoitti:

Olen kerran ollut tilanteessa jossa kaverini oli mokannut ja toivoi minun valehtelevan puolestaan. En suostunut enkä suostuisi jatkossakaan. Tässä kyseisessä tilanteessa kaverini ei ollut pettänyt kumppaniaan, mutta epäilys heräsi koska hän ei ollut myöskään avoimesti kertonut asioita joita rehellisellä ihmisellä ei pitäisi olla syytä salata. Syy miksi ei kertonut oli pelko siitä että kumppani suuttuu. Kuten sitten suuttuikin kun sai tietää asiasta.

Minusta kaverini olisi vain kannattanut olla rehti alusta asti, koska jos kumppani suuttuu mitättömistä asioista niin parasta on kohdata tuo tilanne mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Suhde sitten joko jatkuu tai ei, mutta ainakaan ei tarvitse sitten salailla enää mitään. Ja jos suhde loppuu mitättömän asian vuoksi niin eihän sellaisella suhteella mitään tee kuitenkaan.

Ap, jos et luota kumppaniisi niin suosittelen teille pariterapiaa. Älä sotke kumppanin ystäviä tilanteeseen, jo

Kun tuo luottamuspula syntyi puolison valehtelusta. Lisäkysymyksillä tuntui, että tulee vain lisää valheita. En halunnut kysyä enempää. Ehkä olisi pitänyt ja antaa vähän enemmän painetta.

Kun toinen valehtelee, se on täynnä selitystä. Rehellinen vastaus on aina yksinkertainen. En tiedä haluaako puhua totta pariterapiassakaan?

En liiku tuollaisissa porukoissa. Enkä toisaalta soittele miehen kavereille kuulustelupuheluita. Kumpikin arvostaa toista  eikä sitä tarvitse kavereilta kysellä.