Onko tämä salailua vai ei?

Seurustelin aikoinaan aloittajan tapaisen henkilön kanssa. Ei kyennyt ollenkaan käsittämään, että kaikkien perhe- ja sukutausta ei ole suoraviivainen ja ongelmaton. 

Nykyinen puolisoni tajusi hyvin varhain, että "perheelläni" ja "suvullani" ei ole eikä tule olemaan mitään sijaa elämässäni ja elämässämme. Kun lapseni ovat riittävän vanhoja, he saavat itse lukea mielenkiintonsa mukaan viranomaisasiakirjat ja päättää itse mitä niillä tiedoilla tekevät. Voin vain toivoa, että ymmärtävät oman parhaansa. 

Olen ollut lähes vastaavassa tilanteessa. Asiasta oli valehdeltu minulle ja perheelleni puolisoni ja hänen perheensä toimesta vuosi kausia. Asian oikea laita kerrottiin vasta, kun se oli pakko. Olisi paljastunut minulle piakkoin muutoin. Mitään syytä salailuun ei kerrottu. 

Vei luottamuksen parisuhteesta pitkäksi aikaa. Mitä muuta on jätetty kertomatta? Eikö minuun luoteta? Eikö minua tunneta? Asialla ei minulle (eikä nykyaikana suurimmalle osalle ihmisistä) ollut/ole merkitystä. Se ei olisi muuttanut käsitystäni mieheni perheestä. Asian peittely ja suoranainen valehtelu muutti käsitystäni perheenjäsenistä. Voinko luottaa enää mihinkään muuhun, mitä minulle sanotaan/kerrotaan? 

Asian selviäminen auttoi ymmärtämään puolison perheen välillä outoa käytöstä toisiaan kohtaan. Olisi auttanut, jos olisin tiennyt aiemmin. Ja varmasti myös helpottanut puolisoni taakkaa. Säälin perhettä. Valheen ylläpidon takia olivat menettäneet elämässään paljon ja se vaikuttaa edelleen heidän käytökseensä sekä suhteisiinsa.

Puolisoni sisarus pyysi minua selvittämään asiaa lisää puolestaan, koska se vaivasi häntä, eikä hän uskaltanut asiaa selvittää. Selvitin mitä pystyin.

Miten olet ap onnistunutkin kääntämään tämän asian vain itseesi? Kyse ei ole sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Minäkö olenkin syyllinen että mies ei ole kertonut ihan hemmetin merkittävää asiaa? Ennen kuin ohimennen.

Asiahan ei kuulu sinulle millään tavoin.

Ap on nyt asiaton ja luultavasti loukkaava miestä kohtaan. Se ei ole millään tavoin ap:lle kuuluva asia, kuka miehen biologinen isä on.

Minun lapseni on muuten syntynyt lahjasiittiöillä. Hän tietää asian, en tiedä miten herkkä kysymys se on hänelle, kun ei paljon siitä puhu. Jos saisin tietää hänen tulevan puolisonsa skitsoilevan asiasta ja syyttelevän lastani siitä, ettei ole kertonut geeneistään, niin ei hyvä heiluisi. Ap käyttäytyy äärettömän epäempaattisesti, itsekkäästi ja epävakaasti 

Oletko ap itse kertonut miehellesi missä asennossa vanhempasi olivat kun tekivät sinua? Entä monennellako työnnöllä isältäsi lorahti?

No huhhuh. Miksi ihmeessä asia edes kiinnostaa sinua niin paljon?

Anna menneiden olla. Mies ei siitä muuksi muutu vaikka biologinen isänsä olisi kuka tahansa.

Ymmärrän, että olet yllättynyt, mutta mies ei varmaan tullut ajatelleeksi, että hänelle niin luonnollinen ja luonteva asia voisi olla sinulle jotenkin eri tavalla merkityksellinen. Monet sellaiset asiat, jotka ovat itselle itsestään selviä ja luontevia, eivät vain nouse ikinä keskusteluun, koska niitä ei tule ajatelleeksi. Sinullakin on epäilemättä jotain sellaisia.