Mistä olette löytäneet uusia kavereita keski-iässä?

Lasten kaverien vanhemmista, harrastuksen parista, elvyttänyt vanhoja ystävyyssuhteita koulu- ja opiskeluajoilta pitkän tauon jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa kun 40+ kriisissä heivasin kaikki ikävät ihmiset elämästäni eikä sinne jäänyt muita kuin oma, aikuinen lapsi. Miten katsoinkaan noiden muiden epäkunnioitusta läpi sormien liian pitkään 

Sama täällä. Aloin miettiä, että miksi ihmeessä olen tekemisissä ihmisten kanssa, jotka aiheuttavat mielipahaa. Vain kaksi ystävää jäi elämääni, heidän kanssaan ei ole koskaan vaikeaa eikä ärsyttävää.

Löysin muutamia. Hekin ovat kuolleet. Paljon on tuttuja, kavereita, muutama ystäväkin kuollut. Uusia on vaikea löytää.. 

Olen löytänyt ainoastaan seksinnälkäisiä miehiä ystäviksi. Vähän kurjaa, sillä olen naimisissa. Se ei näitä miehiä tunnu yhtään haittaavan.

AA:sta 

Töistä, harrastuksista, lasten kavereiden vanhemmista kauan sitten, facen ryhmistä, reissuilta. 

Itsellenikin tärkeä aihe. Oon ollut epäonninen rakkaudessa, enkä löytänyt (luovutin jo) sitä yhtä ihmistä joka seisoisi rinnalla loppuun asti. Mua ei arjen yksinäisyys pelota siinä mielessä että olen ollut yksin niin paljon ja tiedän pärjääväni. Mutta tunnetason yksinäisyys pelottaa kyllä. Olen aina ollut huono tutustumaan uusiin ihmisiin. Jokin minussa mättää, mua ei oikein ole koskaan hyväksytty osaksi mitään "piirejä". Mulla on pari hyvää ystävää, joilla tietenkin on omat elämänsä myös. Harrastuksissa on tuttuja, mutta ei heidän kanssaan tehdä muuta kuin harrasteta. 

En tiedä. Tulevaisuus pelottaa. Kuinka yksinäinen tulenkaan olemaan.