Onko suvussanne muistisairauksia? Pelkäättekö niiden periytyvän ja mitä teette ehkäistäksenne niitä?

On ja pelkään. Yritän syödä terveellisesti "ketopainotteisesti".

Koko ajan kehitetään uusia lääkkeitä, ehkä sulle ei ehdi kehittyä kun saat ennaltaehkäiseviä lääkkeitä? 

Tä?

Kun jäät eläkkeelle, ala opiskella esim. uusia kieliä. 

Tutkimusten mukaan koronan sairastaminen lisää todenäköisyyttä sairastua muistisairauksiin ja että saa niitä nuorempana kuin muutoin saisi. En tiedä onko sattumaa, mutta suvun yli 70 v ihmisistä 90% sai muistisairauden n vuosi koronan sairastamisen jälkeen. Itselläni on ollut jo monta koronaa ja pidän hyvin todennäköisenä, että muistisairaus tulee. Yritän yksinkertaistaa taloudellisten asioiden hoitoa etc, että läheiset selviäisivät helpommalla. Tosin oikeasti en tiedä haluaisinko elää muistisairaana ollenkaan, vai pitäisikö harkita vaihtoehtoja, jos sellainen alkaa tulla. Niin ikävä sairaus se näyttää olevan.

Suvussa on ollut lievää dementiaa, ei varsinaisia varhain alkavia muistisairauksia. Pitkäikäistä porukkaa on kuitenkin ollut. Ehkäisen asiaa liikkumalla, harrastamalla erilaisia älypelejä ja syön vegaaniruokaa, ettei tulisi proteiiniplakkeja liiasta lihankäytöstä. Kaikki hyvän muistin omaavat suvussa ovat olleet vegaaneja.

Omalle äidilleni puhkesi jo 60v.. ja menehtyi 70v. Pelkään että periytyy kun puhjennut niin nuorella iällä

On. En sanoisi, että pelkään, mutta olen kyllä huolissani.

En aktiivisesti tee mitään, toisiaan täyttelen sudokuja jne. Olen kyllä ajatellut kieltenopiskelun aloittamista tästä syystä syystä, mutta toistaiseksi en ole vielä sitä tehnyt.

En tiedä onko niitä suvussa. Mun vanhemmilla ei ole.

Minäkin olen alkanut syömään keto-tyylisesti ja lisännyt liikuntaa, sekä pitäisi yrittää saada enemmän unta. En usko, että varsinkaan sokeri, huonot rasvat ja höttö hiilarit, sekä liika valvominen on aivoille hyväksi. Myös stressi, ahdistus ja masennus ovat myrkkyä aivoille. Voihan olla, ettei sille mitään voi jos on geeneissä, mutta aina voi yrittää. 

-Ap

Kyllä, ja koitan elää siksi jokaisesta päivästä nauttien. En kerää rahaa "eläkkelle" vaan elän ja nautin nyt. Alkoholiakin käytän, vaikka joskus mietin pahentaako/ joko näkyy jossain (tuntuu että jos pieni määrä vie muistin, ei siis kokonaan, mutta en välttämättä muista esim. mistä oli puhuttu ellei kaveri muistuta, sitten kyllä muistan. Ja juon siis suht vähän kerrallaan/en tiukkaa viinaa vaan yleensä viiniä, joskus oluen/drinkin)

Eipä juuri. En pelkää, pelko on turhaa. Eihän se periytyvyys niissä ole kovin voimakasta. Voihan sitä yrittää elää suhteellisen terveellisesti. 

Minäkin olen ajatellut, että ei voi oikein muuta, kuin huolehtia itsestään ja yrittää elää jokaisen päivän täysillä ja nauttien niin kauan, kuin on järjissään. Eihän se muistisairauskaan yhdessä yössä puhkea vaan vuosien aikana ja kun sen mahdollisuuden tietää niin osaa varautua oireisiin. Sitten vain heti lääkäriin ja lääkitys päälle. Saattaa voida elää vielä lääkkeiden avulla ihan hyvää elämää vaikka kuinka kauan. Voihan olla, että uusia lääkkeitä on jo silloin tullut. Toisaalta, en jaksa liikaa yrittää. Välillä syön epäterveellisesti, valvon, juon drinkin. Koska elämähän on nyt! Ei se saa olla vain muistisairauden miettimistä. Nyt, kun on vielä vapaa eli ei missään hoivakodissa lukkojen takana niin nyt pitää elää. Voihan olla, että itsekin jos vanhaksi edes elää niin on jossain laitoksessa hoidokkina, mutta ehkä se on siinä vaiheessa jo ihan ok olla siellä jos pää on sekaisin. Ja oikeastaan en ole niin kiintynyt elämään, että jaksaisin oikeasti murehtia miten minulle käy? Eihän sitä voi tietää. Ja kaikki me joskus myös kuollaan. Voihan olla, että kuolee jo ennen muistisairautta johonkin muuhun.

- Ap

-

"Onko suvussanne muistisairauksia? Pelkäättekö niiden periytyvän ja mitä teette ehkäistäksenne niitä?"

En muista.