Mies tahtoo nimetä lapsemme nuorena kuolleen veljensä mukaan

Se on sinun lapsesi eikä miehen. Ylipäänsä naurettavaa valita nimiä joidenkin random sukulaisten kanssa. Ja etunimeksi vielä :D

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti ajattelen, että lapsi ansaitsee oman nimen ilman, että täytyy nimensä puolesta elää vainajan muistona.  Ymmärrän, että monen mielestä nimien kierrätys on kaunis ajatus, mutta en itse ensimmäiseksi etunimeksi haluaisi laittaa.

No tämä! En haluaisi itse vastaavassa tilanteessa, että lapseni on puolison sukulaisille kuolleen veljen jatke. Ihan varmasti miehen vanhemmat olisi "kyllä pikku-Erkki on niin samanlainen kuin Erkki samassa iässä". Ei, lapseni ei ole jälleensyntynyt Erkki, vaan ihan oma yksilönsä.

Lähipiirissäni on yksi perhe missä perheen lapsi on saanut nimensä isänsä veljen mukaan joka kuoli nuorena. Se ei ollut hyvä ratkaisu. Lasta on aina verrattu tähän lapsen isän kuolleeseen veljeen varsinkin lapsen isän vanhempien ja sisarusten taholta. Lasta on arvosteltu siitä että tämä ei ole kuten setänsä ja moneen kertaan pahoitettu mieli siitä että lapsi ei ylläripylläri olekaan kopio sedästään.

Jo lapsen syntymästä lähtien isovanhemmat on arvioineet lapsen ulkonäköä onko tämä nyt sen heidän kuolleen poikansa näköinen ja voi sitä surun määrää kun lapsi olikin enemmän äitinsä näköinen. On myös pahoitettu mieli siitä että lapsi ei olekaan samanlainen kuin setänsä, vaan lapsi on luonteeltana erilainen ja hänellä on erilaiset mielenkiinnonkohteet. Lasta on siis yritetty ehkä tiedostamattakin ahtaa siihen kuolleen sedän muottiin. Minusta tämä tuntuu tosi pahalta lapsen puolesta. Ihan kuin lapsi ei olisi hyvä ja arvokas omana itsenään, vaan lapsesta yritetään tehdä jotain uutta setäänsä.

Tässä ketju jossa pohdittu nimiasiaa yleensä.

https://www.vauva.fi/keskustelu/4476909/onko-sinulla-tai-lapsellasi-suv…

Vierailija kirjoitti:

Meillä tärkeiden (kuolleiden) nimet tulivat toisiksi nimiksi. Etunimi valittiin sen mukaan mistä molemmat piti. 

 

Toiset nimet ovat etunimiä