Lue keskustelun säännöt.
Mies tahtoo nimetä lapsemme nuorena kuolleen veljensä mukaan
04.11.2023 |
Minusta tuntuu pahaenteiseltä, että lapsemme nimettäisiin nuorena kuolleen setänsä mukaan, vaikka ymmärrän toki että veli oli miehelleni rakas. Mies on kovasti loukkaantunut, kun en hyväksy nimeä. Miten tällaisessa tilanteessa päästäisiin eteenpäin?
Kommentit (65)
Toinen tai kolmas nimi, ei ensimmäiseksi nimeksi. Olen tuntenut vuosien varrella muutaman henkilön, jotka ovat olleet nimettyjä kuolleitten mukaan. Arvaatte varmaan että yksikään ei käyttänyt kutsumanimenään jonkun toisen nimeä. Yksi jopa muutti nimensä kokonaan päästäkseen eroon nimen painolastista. Isoja sukuriitojakin tuli kun nimetty ilmaisi tahtonsa. Miksi antaa sellainen painolasti lapselle?
Eri asia jos vaikka nimi Tapani kulkee suvussa perintönä, silloin todennäköisesti suvussa löytyy useampi poika tai mies samalla nimellä samanaikaisesti. Ei ehkä ekana nimenä mutta toisena tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lain mukaan lapsen nimeää äiti, jos vanhemmilla on erimielisyyttä.
Tämä.
Ja kun tuohon on päädytty, ei isän kannata liittoa jatkaa, koska hän on pelkkä maksaja ja äidin taloushuolista vapaan elämän maksaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa tehdään muitakin päätöksiä yhdessä. Jos tällä kertaa nainen ei anna periksi, entä seuraavalla kerralla, kun jokin asia merkitsee naiselle paljon, mutta mies ei anna periksi ihan kostona tai muuten vaan?
Asioita pitää katsoa eri näkökulmista ja tarvittaessa olla halukas tinkiä. Yhdessä kun asioita tehdään niin kompromisseja vaaditaan! Melkein aina.
T. Eri
Tuohonhan se tulee menemään. Mies tulee vetoamaan siihen, että koska nainen "päättää kaiken", niin hänellä on oikeus näyttää omaa tahtoa vaikka siinä, että ei suostu maksamaan hoitovapaan ajalta kuluja. Toteaa vain, että nainen voi mennä töihin tienaamaan. Siinä on hankala selittää, että haluan olla lapsen kanssa kotona. Ihan se ja sama, jos kustannat kulusi itse.
Missä vaiheessa joku on hoitovapaalle jäönyt, kun kyse on pienestä vauvasta, jolla ei vielä ole edes nimeä?
Minusta lapselle pitää antaa kaikki nimet vain sellaisia, joista molemmat vanhemmat pitävät. Nimiä on niin paljon, että varmasti löytyy pari molemmille mieluista nimeä. Jos tahtoa on.
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää, että mummoni sisar, joka kuoli lapsena, oli nimeltään Lauha. Ihastuin nimeen. Jos joskus saan tyttölapsen, luulen, että nimeän hänet Lauhaksi. Minusta ei ole ollenkaan outoa tai pahaenteistä nimetä kuolleen mukaan. Päinvastoin.
No onhan se jo paljon kaukaisempi sukulainen ja ihminen, jota sä et ole edes tuntenut. Ei voi verrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää, että mummoni sisar, joka kuoli lapsena, oli nimeltään Lauha. Ihastuin nimeen. Jos joskus saan tyttölapsen, luulen, että nimeän hänet Lauhaksi. Minusta ei ole ollenkaan outoa tai pahaenteistä nimetä kuolleen mukaan. Päinvastoin.
Sinun tapauksessa vuosia on kulunut oletettavasti kymmeniä. Ei voi verrata lapsen vanhemman edesmenneeseen veljen/siskoon. Tai jommankumman vanhemman omiin vanhempiin.
Sanot että ei käy, jos et lapselle kyseistä nimeä halua varsinkaan ensimmäiseksi nimeksi. Ei toinen voi yksin päättää lapsen nimeämisessä vaikka sitten kuolleen veljensä mukaan. Nimen pitää olla molemmille vanhemmille kelpaava.
Itse myös ajattelisin, että jokainen lapsi niin sanotusti ansaitsee ihan oman nimen. Voi olla myös se riski, että siellä miehen sukulaisten mielissä siitä lapsesta tulee jollain tavalla miehen veljen "korvike", pikku-"Mikko". Ei kivaa sille lapselle eikä kenellekään muullekaan.
Itseltänikin on kuollut sisko kun olin parikymppinen, mutta en tosiaan halunnut siskon nimeä omille lapsilleni nimeksi. Sillä nimellä on liikaa mielleyhtymiä siskoon, eikä nimen käyttäminen olisi mielestäni luontevaa. Enkä oikein edes pidä siskon nimestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olisi yhdysnimi? Jos kuollut veli oli vaikka Pekka niin Leo-Pekka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää, että mummoni sisar, joka kuoli lapsena, oli nimeltään Lauha. Ihastuin nimeen. Jos joskus saan tyttölapsen, luulen, että nimeän hänet Lauhaksi. Minusta ei ole ollenkaan outoa tai pahaenteistä nimetä kuolleen mukaan. Päinvastoin.
Sinun tapauksessa vuosia on kulunut oletettavasti kymmeniä. Ei voi verrata lapsen vanhemman edesmenneeseen veljen/siskoon. Tai jommankumman vanhemman omiin vanhempiin.
Miten se vuosien kuluminen tähän vaikuttaa? Sukulainen mikä sukulainen. Miksi tuo tilanne on eri, kuin se, että nimettäisiin lapsen sedän mukaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää, että mummoni sisar, joka kuoli lapsena, oli nimeltään Lauha. Ihastuin nimeen. Jos joskus saan tyttölapsen, luulen, että nimeän hänet Lauhaksi. Minusta ei ole ollenkaan outoa tai pahaenteistä nimetä kuolleen mukaan. Päinvastoin.
Jatkan kommenttiani. Lisäksi mummoni isän etunimi on sama kuin mummoni pojan (eli minun isäni). Mummon isä kuoli kun mummo oli lapsi/nuori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain tietää, että mummoni sisar, joka kuoli lapsena, oli nimeltään Lauha. Ihastuin nimeen. Jos joskus saan tyttölapsen, luulen, että nimeän hänet Lauhaksi. Minusta ei ole ollenkaan outoa tai pahaenteistä nimetä kuolleen mukaan. Päinvastoin.
Sinun tapauksessa vuosia on kulunut oletettavasti kymmeniä. Ei voi verrata lapsen vanhemman edesmenneeseen veljen/siskoon. Tai jommankumman vanhemman omiin vanhempiin.
Miten se vuosien kuluminen tähän vaikuttaa? Sukulainen mikä sukulainen. Miksi tuo tilanne on eri, kuin se, että nimettäisiin lapsen sedän mukaan?
Minusta ainakin olisi ihan eri asia nimetä lapseni 1930-luvulla kuolleen isomummoni mukaan kuin joitain vuosia sitten kuolleen siskoni mukaan.
Isomummo kuoli 60 vuotta ennen syntymääni eikä suurin osa lähipiiristäni edes tuntenut häntä, mutta siskoni kanssa ehdimme elää yhteistä elämää noin 20 vuotta ja kaikki lähipiirissä tunsi siskon. Täysin eri asia siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen, kun lapsikuolleisuus oli suurta, kuolleen lapsen nimi annettiin yleisesti myöhemmin syntyneelle pikkusisarelle. Vanhin poika sai isän tai ukin nimen, myös setien, enojen, tätien, mummojen nimet kiersivät suvussa. Sukupuussa voi olla peräkanaa monta Heikki Heikinpoikaa ja kirkonkirjoja tulkitessa sanannimiset sisarukset aiheuttaa välillä päänvaivaa.
Olisiko veljen nimissä joku muu nimi, jota voisit harkita? Veljen kutsumanimeen en välttämättä suostuisi, mutta muista nimistä voisi löytyä mieleinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisena nimenä se olisi hyvä, kunnianosoitus, ei tulisi tunnetta että lapsi on joku kuolleen veljen korvike.
Tunnen monia lapsia joilla on ns oma etunimi ja toinen ja kolmas nimi otettu törkeiltä sukulaisilta tai jopa ystäviltä.
Sano ettet tykkää nimestä, joten neeeeext.
En haluaisi, että lapsellani olisi veljeni nimi (ei merkitystä sillä, onko veli elossa vai kuollut). Mikä tuon pointti edes olisi? Mihin tuolla pyritään, annetaan sama nimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ei, ei. Ei mitään kuoleitten nimiä. Olisiko tämä keskustelu kannatranut käydä ennen raskautumista?
Jälkiviisas syyllistäjä iski taas. Teitä aina löytyy ketjuun kuin ketjuun.
Jos on noin vahva mielipide nimestä, niin kyllä se on syytä naisellekin kertoa. Tältäkin väännöltä olisi säästytty, jos asioista puhuttaisiin suoraan.
Se on voinut tulla vasta raskausaikana. Vanhemmuus muuttaa myös isiä. Ihan kaikkea ei vaan voi ennakoida.
No sitten pitää vain elää sen tosiasian kanssa, että äidilläkin on sanottavansa nimiasiassa.
Toki. Molemmilla on oikeus sanoa sanottavansa nimiasiassa, ja vaikka juridisesti äidin tahto menee edelle, niin järkevintä on tehdä kompromissi, kuten ap:n tapauksessa ottaa se veljen nimi toiseksi nimeksi.
Mutta se ajatus, että tuo(kin) pitäisi keskustella jo etukäteen valmiiksi, on mahdoton. Kaikkea ei voi mitenkään ennakoida tai sopia jopa vuosia ennen kuin se tilanne oikeasti tulee eteen.
En tekisi lapsesta "täysnimikaimaa" setänsä mukaan. Mutta sedän etunimi voisi kulkea mukana esim. kolmantena etunimenä. Toinen vaihtoehto: voisiko lapsen nimeksi ottaa muunnelman sedän nimestä. Esim. sedän nimi oli Kimmo, lapsen nimeksi tulee Aki. Kummassakin on taustalla nimi Joakim. Tällöin nimen ottaminen ei ole liian ilmeistä, mutta muistamisen ajatus on siellä kuitenkin taustalla.
Veljen kutsumanimi toiseksi/kolmanneksi nimeksi tai veljen toinen/kolmas nimi lapsen kutsumanimeksi.
Sain tietää, että mummoni sisar, joka kuoli lapsena, oli nimeltään Lauha. Ihastuin nimeen. Jos joskus saan tyttölapsen, luulen, että nimeän hänet Lauhaksi. Minusta ei ole ollenkaan outoa tai pahaenteistä nimetä kuolleen mukaan. Päinvastoin.