itsemurhaa yrittänyt käännytettiin ja lähetettiin yksin kotiin. Tiesitkö tästä?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen päättänyt, että jos päädyn itsemurhaan, niin otan lääkkeitä niin paljon että ei jää yritykseksi. Netistä Löysin tutkimuksen millä määrällä erästä lääkettä lähtee henki. Siihen päälle vielä toista lääkettä purkillinen. En halua jäädä kitumaan enkä hae huomiota. Haluan sitten oikeasti kuolla.

Itse olen miettinyt sellaista hybridimallia. Pakkanen, häkä/joku muu kaasu, alkoholi plus lääkkeet. Haluan että voisin lähteä suht kivuttomasti, kun koko elämä on ollut pelkkää kärsimystä, niin edes se viimeinen hetki olisi rento.

Minua ei hirveästi estele tai toppuuttele noiden tunneköyhien raakalaisten puheet itsetuhoisista ja masentuneista.

Ei minua kiinnosta jos he tuomistee minut itsekkääksi, huomionhakuiseksi, hemmotelluksi, heikoksi, tyhmäksi tai ihan miksikä vaan. Tiedän että he tuomitessaan puhuvat ainoastaa omasta itsestään.

Se mitä he kieltäytyvät näkemästä itsessään, se he sormella osoittavat muissa. Vaikka  toinen ei todellakaan olisi sitä mitä he kuvittelee.

Vierailija kirjoitti:

Hiljentyminen ja rukoileminen Jumalan edessä Jeesuksen nimeen kannattaa aina.

Herra ei ole töykeä vaan tahtoo auttaa.

Mikäli on "hoitanut" itseään päihteillä, niistä tulisi hankkiutua ensimmäisenä eroon.

Hetkessähän se ei useinkaan käy, mutta siinä olisi ensimmäinen tavoite elämälle.

Päihteillä itseään hoitaminen ovat paholaisen tarjoamaa mustaa mannaa, joka vie ojasta allikkoon.

En lukenut. Enkä lue tuollaisia viestejä.

Minulla on kyky nähdä yhdellä silmäyksellä tekstistä jos se on uskovaisen höpinää ja hospotusta. Silloin jos siellä

 tekstissä näkyy joku Raamattu, Jumala, Jeesus tai raamatunsäe, niin skrollaan välittömästi alas.

Kun joku pitää itsemurhaa kannattavana tekona, jopa loistavana ideana, niin ei hänen päätä käännetä millään.

Suomessa ollaan he*levetin raakoja, kylmiä, julmia ja ilkeitä.

Jos joku sairastuu, niin on heikko tai tyhmä. Jos joku väsyy, niin on paha ja huono ihminen.

Ihminen saa olla olemassa vain jos raataa 16 tuntia päivässä, ja nukkuu 4-6 tuntia. Omaa aikaa saa olla pari tuntia korkeintaan ja se mielellään pitäisi käyttää hyödyllisesti ja järkevästi.

Ihminen on aina vääränlainen, väärän näköinen, liian sitä liian tätä, liian vähän semmoista, liian vähän tommosta.

Teit niin tai näin, niin aina se on väärin päin. Vaikka onnistuisitkin jossain ja olisitkin lahjakas jossain, niin se ei sittenkään ole hyvä, vaan suorituksesi "on vaan tommoinen" "siinä on tuo vika".

Suurimmalla osalla on tässä maassa oikeasti vaikeaa ja paha olla itsensä kanssa.

Vaikuttaa siltä, että ainoa hyväksyttävä tapa voida pahoin, on sellainen missä suoraan ollaan piruja toisille. Rääkätään vaikka eläimiä tai kiusataan lapsia ja sairaita.

On luvallista purkaa paha olo toisiin, sellaista toimintaa katsotaan läpi sormien ja tuollaiset "vahvat" pärjääjät palkitaan.

Monesti kuvitellaan, että kattavampi mielenterveyshoito ja laajat kansalliset mielenterveysohjelmat tai psykiatristen hoitopaikkojen määrä jotenkin korreloi vähäisemmän itsemurhamäärän kanssa. Todellisuudessa monien tutkimusten mukaan korrelaatio on päin vastainen. Esimerkiksi Burges et al (2004) tutkivat mielenterveyspolitiikan kattavuuden ja itsemurhien määrän välistä yhteyttä 100 maata käsittävässä tutkimuksessaan Do nations' mental health policies, programs and legislation influence their suicide rates? An ecological study of 100 countries 1950-2001 välisellä ajanjaksolla. Tutkimuksen mukaan mitä enemmän mielenterveyspolitiikkaa harjoitettiin maassa, sitä suurempi itsemurhariski oli. Mielenterveyteen liittyviin valtakunnallisiin ohjelmiin panostaminen oli positiivisesti yhteydessä kohonneisiin itsemurhalukemiin ajallisesti, eli kun maa alkoi panostaa mielenterveyspolitiikkaan, siellä havaittiin kohoava trendi itsemurhien määrässä. Ainoastaan päihdepolitiikalla havaittiin olevan negatiivinen yhteys miesten itsemurhien määrään. Rajkuman et al. (2013) havaitsivat 193 valtiota käsittävässä tutkimuksessaan National suicide rates and mental health system indicators: An ecological study of 191 countries International Journal of Law and Psychiatry, että psykiatrien määrä ja psykiatristen osastojen hoitopaikkojen määrä korreloi positiivisesti itsemurhien määrän kanssa senkin jälkeen, kun maan sosioekonominen tausta otettiin huomioon. Erot voivat johtua osittain kuolinsyytilastojen laatueroista, kun vertaillaan köyhiä ja rikkaita maita. Toisaalta itsemurhien määrä Burgesin ja kumppaneiden mukaan oli käänteisesti yhteydessä päihdepolitiikkaan ja toisaalta positiivisesti yhteydessä mielenterveyspolitiikkaan ajallisesti, joten pelkkä itsemurhien tarkempi rekisteröinti ei selitä asiaa. Sekä kattavampi päihdepolitiikka että mielenterveyspolitiikka korreloivat suurella todennäköisyydellä laadukkaampien kuolinsyytilastojen kanssa, mutta niiden yhteys oli päin vastainen itsemurhiin suhteessa toisiinsa. Ei tosin sanoen ole näyttöä siitä, että mielenterveyshoidolla ja psykiatrien lisäämisellä voidaan tehokkaasti vähentää itsemurhien määrää. 

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuvitellaan, että kattavampi mielenterveyshoito ja laajat kansalliset mielenterveysohjelmat tai psykiatristen hoitopaikkojen määrä jotenkin korreloi vähäisemmän itsemurhamäärän kanssa. Todellisuudessa monien tutkimusten mukaan korrelaatio on päin vastainen. Esimerkiksi Burges et al (2004) tutkivat mielenterveyspolitiikan kattavuuden ja itsemurhien määrän välistä yhteyttä 100 maata käsittävässä tutkimuksessaan Do nations' mental health policies, programs and legislation influence their suicide rates? An ecological study of 100 countries 1950-2001 välisellä ajanjaksolla. Tutkimuksen mukaan mitä enemmän mielenterveyspolitiikkaa harjoitettiin maassa, sitä suurempi itsemurhariski oli. Mielenterveyteen liittyviin valtakunnallisiin ohjelmiin panostaminen oli positiivisesti yhteydessä kohonneisiin itsemurhalukemiin ajallisesti, eli kun maa alkoi panostaa mielenterveyspolitiikkaan, siellä havaittiin kohoava trendi itsemurhien määrässä. Ainoastaan

Joo no voisiko olla jotain tekemistä sillä hoidon laadulla. Jos se "hoito" on sitä, että sinua halveksitaan siellä ja neuvotaan miten päin oikeasti kannattaa ne ranteet vetää aukin, niin ihmekkös tuo.

Psykiatreiksi ja hoitajiksi hakeutuu sellaista porukkaa, ketkä sopisivat paremmin vaikka nuken hoitajaksi, kuin ihmisen.

Tuollaista se oli jo 20 vuotta sitten.

Minut kotiutettiin samantien saatesanoilla ei ketään voi väkisin pitää hengissä. Ei edes yritetty selvittää mikä on ongelma.

15 vuotta myöhemmin ymmärsin itse, että olen traumatisoitunut. Olin sinnitellyt ptsd:n kanssa kymmeniä vuosia ilman apua. Työkykyä tuskin ikinä enää saan takaisin.

Jos olisin saanut oikeanlaista hoitoa heti ja ongelmieni syyt olisi selvitetty niin en olisi ehtinyt traumatisoitumaan lisää. Uskaltaisin ehkä toimia ihmisten kanssa ja tekemään töitä. Nyt elän  jatkuvassa pelossa ja ylivireystilassa.

Sinunlaisia ilmeisesti töissä psykiatrian puolella. 

Täysin empatiakyvyttömiä muumioita! 

Terveydenhuollon tehtävä on laatia ihmisille erilaisia diagnooseja asioihin, joita ei kuitenkaan välttämättä voi ratkaista psykiatrian keinoin. Esimerkiksi se, että mies on 165cm pitkä, kalju eikä omista miesmallin kasvoja ei ole mikään listalta löytyvä sairaus. Yhdessä nämä tekijät kuitenkin aiheuttavat sen, että miehellä tuskin tulee olemaan kummaista seksielämää. Toimiva lääketieteellinen keino olisi hiussiirrännäinen, jalkojen pidentäminen ja muu plastiikkakirurgia, mutta hyvin valikoivasti terveydenhuolto näkee jotkut asiat omalle kentälleen kuuluvana ja toiset ei ja mieluiten siten, että päästään halvalla ja vastuuta siirretään yksilölle. Kärsin hyvin nuorena miehenä rintojen liikakasvusta ja minulle epäironisesti tarjottiin psykiatriaa, koska kyseessä oli "kosmeettinen" ongelma eli plastiikkakirurgi pyyhki persettä lähetteellä; minä olisin voinut hyväksyä tissini, mutta se ei tarkoita sitä, että naiset tekisivät niin tai miehet jättäisivät pilkkaamatta. Olisi helpompaa tehdä yksinkertainen leikkaus kuin ohjelmoida ihminen huijaamaan itseään toistuvissa sosiaalisissa tilanteissa terapian kautta. 

Kemialliset avut ovat hyviä, mutta ne saisivat lähteä ravintoterapeuttisista interventioista eli ensin katsotaan kaikki lisäravinteet ja muut ja vasta sen jälkeen lääkkeet, jotka saattavat tuhota kilpirauhasen tai aiheuttaa erektiöhäiriön; sitten se itsemurha vasta onkin mielessä. 

Terveydenhuoltoa (psykiatriaa) vastuutetaan myös paljon eksistentialistisista ja sosiaalisista kriiseistä, joihin ihan yhtä pätevä vastaamaan on diakoni tai filosofi ja myös personal trainer olisi kova sana monessa tapauksessa. Tämä suhde on kuitenkin monimutkainen, koska samanaikaisesti voidaan otaksua, että terveydenhuollon hoitajat, lääkärit ja terapeutit haluavatkin kahmia itselleen lisää arvovaltaa, asiakkaita ja rahaa ja esiintyvät ihmisyyden kokonaistaikureina, jotka saatuaan tietyn lapun oppilaitoksesta kokevat olevansa oikeutettuja kommentoimaan asioita toisten yli. Jos horjutat tuota arvovaltaa, olet 'puoskari' tai muutoin uhkaat nokkimisjärjestystä.

Itsemurhan syitä ovat mielestäni seuraavat:

-filosofiset perustelut ja oivallukset (näihin lääkäriä ei ole koulutettu vastaamaan)

-ulkonäkö ei riitä seksiin ja johdonmukaisesti hyvään kohteluun (kirurgia, ravintoneuvonta ja personal training tekee minkä tekee)

-krooninen kipu tai parantumaton sairaus tai vamma

-monimutkaiset tai äkilliset kriisit ja konfliktit (yhdistyä voi rahattomuus ja taloushuolet, ihmissuhdehuolet yms. mihin ei ole lääketieteessä luontevaa nimeä. Sosiaalityöllinen näkökulma painottaisi tutustumista ihmisen arkeen ja siihen, mitä hän itse pitää tärkeänä, mutta jos asioille ei ole sanoja, ei tästä ole apua)

-idiopaattiset neurokemialliset tapahtumat (näihin lääkkeillä, sähköhoidoilla yms. yritetään vaikuttaa usein jättämällä ravinto kokonaan välistä ikään kuin sillä ei olisi mitään väliä)

Pyysin lääkäriltä reseptiä uni, tai nukahtamislääkkeeseen tilapäisesti pitkittyneesen unettomuuteen ja siitä johtuviin lisääntyviin ahdistuskohtauksiin.

Lääkäri sanoi, että ei ikinä kirjoita nuorelle bentsoja, koska on ollut töissä vieroittamassa ihmisiä tästä myrkystä...

Kävin sitten viikon päästä isäni kanssa yksityiseltä hakemassa apua ja sain tenox reseptin, jolla unirytmini korjaantui, enkä koukuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykan osastoille pyrkii paljon epävakaita ranteidensa nirhaajia, jotka jatkavat demonstratiivista itsetuhoisuuttaan myös hoidossa. Ei heitä voi loputtomasti ottaa sisään ylipaikkaisille osastoille turvaan. MIhinkä psykoottiset ja harhaiset ihmiset laitetaan, kun sairaalapaikkoja ei vain ole tarpeeksi?

Miten olisi turvan antaminen kotiin? Lääkkeitä ei tunnu moni saavan ei sitten millään vaihdettua tai ylipäätään, koska lääkäri päättää että turvattomuus on ainoa tie. Hän tietää ettei näin ole mutta kun lujasti uskoo, osaa istua tuolissa sillä tavalla, ettei tule vahingossakaan antaneeksi toimiviin lääkkeisiin reseptiä.

Jos potilas suostuu maksamaan sen turvan aiheuttamat kustannukset. Ei syöpäsairaskaan saa kotisairaalan palveluja maksutta.

Muistan noin 5 vuoden takaa tyypin, joka pelastettiin elämälle monta kertaa, aina hän selitti, että ei, hän ei halua elää. Sitten mies sairastui syöpään ja kun selvisi, että se on menoa nyt, niin alkoi päinvastainen valitus. Hän haluaa enää, vaikka edellisestä itsemurhayrityksestä oli 2 vko.

Mies sai juuri sen, mitä oli halunnut eikä silti ollut tyytyväinen!

Vierailija kirjoitti:

Muistan noin 5 vuoden takaa tyypin, joka pelastettiin elämälle monta kertaa, aina hän selitti, että ei, hän ei halua elää. Sitten mies sairastui syöpään ja kun selvisi, että se on menoa nyt, niin alkoi päinvastainen valitus. Hän haluaa enää, vaikka edellisestä itsemurhayrityksestä oli 2 vko.

Mies sai juuri sen, mitä oli halunnut eikä silti ollut tyytyväinen!

Hän olisi halunnut elää elämää joka ei ole v-tun pas-aa koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti kuvitellaan, että kattavampi mielenterveyshoito ja laajat kansalliset mielenterveysohjelmat tai psykiatristen hoitopaikkojen määrä jotenkin korreloi vähäisemmän itsemurhamäärän kanssa. Todellisuudessa monien tutkimusten mukaan korrelaatio on päin vastainen. Esimerkiksi Burges et al (2004) tutkivat mielenterveyspolitiikan kattavuuden ja itsemurhien määrän välistä yhteyttä 100 maata käsittävässä tutkimuksessaan Do nations' mental health policies, programs and legislation influence their suicide rates? An ecological study of 100 countries 1950-2001 välisellä ajanjaksolla. Tutkimuksen mukaan mitä enemmän mielenterveyspolitiikkaa harjoitettiin maassa, sitä suurempi itsemurhariski oli. Mielenterveyteen liittyviin valtakunnallisiin ohjelmiin panostaminen oli positiivisesti yhteydessä kohonneisiin itsemurhalukemiin ajallisesti, eli kun maa alkoi panostaa mielenterveyspolitiikkaan, siellä havaittiin

Tehokkain tapa tutkimusten mukaan ennaltaehkäistä itsemurhia on vähentää perheväkivaltaa, työttömyyttä, päihdeongelmia ja lapsuusiän traumoja. Juuri sellaisia juurisyitä, joita lääketieteessä ei voi tehokkaasti hoitaa. Voi toki saada hyvällä tuurilla empatiaa ja sympatiaa ja traumaterapiaa, mutta siihen ei edellytetä erikoislääkärin tutkintoa. Lääkärit ovat pääosin luonnontieteellisen koulutuksen saaneita ihmisiä, joiden osaaminen menee hukkaan psykiatriassa. Eivät he ole sen sosiaalisesti taitavampia tai parempia ymmärtämään sosiaalisia ongelmia ja syrjäytymistä kuin tavanomainen taallajakaan, todennäköisesti usein jopa päin vastoin. Tuskin hoidon heikko laatu johtuu yksittäisten hoitajien persoonallisuudesta tai vääränlaisten ihmisten hakeutumisesta hoitoon, vaan hoitoparadigmasta ja siitä, miten mielenterveysongelmia kehystetään. Jos hoito on äärimmäisen oirekeskeistä, niin ihmisen itsetuhoisuuden syihin ei silloin kiinnitetä huomiota. Yleensä itsetuhoiset ihmiset tarvitsevat jopa vuosien intensiivistä tukea itsetuhoisten impulssiensa ehkäisyyn ja traumojensa käsittelyyn, eikä siihen oikeasti ole resursseja. Mielenterveyspolitiikan laajentuminen on yleensä tarkoittanut sitä, että yhä useampi ihminen omaa jonkun psykiatrisen tai neuropsykiatrisen diagnoosin eli yhä lievempiä ongelmia medikalisoidaan. Sairauksien kauppaaminen on kannattavaa liiketoimintaa lääkeyhtiöille, mutta veronmaksajille se tulee kalliiksi ja aiheuttaa terveydenhuollolle massiivista häriökysyntää eli ihmiset haluavat itselleen diagnoosin väki pakoin, vaikka hoito on tutkitusti heikkotehoista ja kustannustehokkuuden näkökulmasta miinusmerkkistä. Se miksi päihdehoito on yhteydessä vähäisempiin itsemurhien määriin johtuu varmaan siitä, että se puuttuu oikeaan ongelmaan itsemurhien taustalla, eli päihderiippuvuuteen. Jos mihin tahansa hoitoon panostaminen lääketieteessä korreloi selkeästi hoidon tulosten heikentymisen kanssa, niin tuskin syynä on ensisijaisesti epäempaattiset hoitajat. Jos vaikka diabeteksen hoidon kehittyminen olisi yhteydessä diabetespotilaiden lyhyempään elinikään, niin en menisi ensimmäisenä syyttämään väärän alan valinneita sairaanhoitajia. Syy on hoitojärjestelmässä itsessään ja siinä, ettei hoideta oikeita ongelmia, jotka aiheuttavat itsetuhoisuutta. Resurssien lisääminen heikkotehoisiin hoitoihin ei näin ollen ole ratkaisu, vaikka sitä mediassa ja poliitikkojen suusta usein esitetään ratkaisuksi. Ensin pitää löytää tehokkaita keinoja hoitaa itse ongelmaa, ja sitten lisätä resursseja sinne, missä resurssien lisäämisellä saadaan toivottuja vaikutuksia. 

Terveydenhuoltoa tärkeämpää on verojen alentaminen ja rikkaiden rikastuminen 

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut ihmisiä, jotka tekevät samanlaisen yrityksen uudestaan ja uudestaan. Osastohoitoon ei suostuta, lääkkeitä ei oteta ja sitten heitä pitäisi jotenkin oudosti ymmärtää. 50 vuotta sitten he olisivat asuneet mielisairaalassa kaukana kaikesta,  mutta nyt itsemääräämisoikeus antaa luvan tehdä mitä huvittaa, myös itselleen.

Kyseessä on sairaus, siihen on olemassa lääkitys, mutta koska se aiheuttaa "tunteiden tylsistymisen", niin sitä ei haluta käyttää.

Tässä ollaan osittain oikeassa. Mitä olen seurannut muutamia mt-ongelmaisia, tunnistan heitä tästäkirjoituksesta. Minun tuntemani eivät sitten taas ole erityisesti itsemurha alttiita, eivätkä itse hakeudu hoitoon, vaan pakkohoitoon joutuvat lopulta. Vakavasti masentuneet toimii eri tavalla. 

Järkyttäviä tapauksia. Ja surullista myös se, miten paljon myös läheiset joutuvat käymään läpi ja että heidän jaksamisestaan ei huolehdi kukaan. Pahimmillaan hekin sairastuvat ja ongelmat siirtyvät taas seuraaville.

Oikeasti toivoisin ihmisten tiedostavan, mikä näiden asioiden tila on tässä yhteiskunnassa. Niin moni uskoo, että sinne hoitoon vain hakeudutaan ja sitä sitten saadaan ja että se laatu on aina hyvää. Ei todellakaan ole. Se, että saa oikeanlaista hoitoa on oikeasti tuurista kiinni. Eikä sitä auta se iänikuinen poru hoitajien ja psykiatrien palkoista. Johtamisesta, osaamisen tasosta ja asenteesta se lähtee muuallakin maailmassa.

Ainakin Mieli ry:n ohjeistuksessa siitä, miten tukea itsemurhaa harkitsevaa, kirjoitetaan näin: 

Jos itsetuhoinen henkilö uhkailee itsemurhalla, kerro, että aikuisen vastuu teoista on aina hänellä itsellään. Korosta, että apua selviytymiseen on saatavilla, eikä kenenkään tarvitse selviytyä yksin.

https://mieli.fi/tukea-ja-apua/apua-itsetuhoisuuteen/miten-tukea-itsemu…

Lähes kaikki itsemurhaa yrittäneet ja yliopistosairaalan vuodeosastolle fyysisten vammojen hoitoon päätyneet kyllä tapaavat ennen kotiutumistaan psykiatrin. Ja koska vain pieni osa näistä potilaista on psykoottisia ja vaaraksi enää akuutisti itselleen, he tosiaankin lähtevät kotiin.  Soitto avohoitoon ja toive hoitokontaktin tiivistämisestä. Usein se ei toteudu ja uudet asiakkaat joutuvat jonottamaan kohtuttoman pitkään. Nykyään vain mielisairaat, siis käytännössä psykoottiset, pääsevät vuodeosastohoitoon.

Tässä tullaan siihen, että itsetuhoisia on niin paljon, että resurssit eivät riitä kaitsemaan kaikkia 24/7. Siksipä pitäisikin korjata yhteiskunnan syövät pois, kuten kiusaaminen. Sillä jo ennaltaehkäistäisiin lukuisia itsemhia. Kiusaamisen poistaminen pitäisi ottaa vakavasti ja ajatella sitä terveydenhuollon tärkeänä osana.