Vihaan kaikkea työtä
Ja olen siis työssä eikä elämässäni ole ollut kuin pieni muutaman kuukauden työttömyysjakso ja muistan olleeni silloin onnellisemmillani. Olen inhonnut, suorastaan vihannut jokaista työtä, niin ammattiani vastaavaa kuin muitakin aloja joissa olen ollut. En löydä mitään mikä minua kiinnostaisi tai sitten löytyy pieneksi hetkeksi, mutta totaali kyllästyminen tulee nopeasti ja alan inhota paikkaa sydämeni pohjasta. Näin on käynyt taas ja töihin meno on täyttä taistelua. Olen introvertti enkä jaksa ihmisiä. En jaksa olla tekemisissä kenenkään kanssa, en jaksa työkavereita ja sitä, että joku sanoo minulle mitä teen ja milloin. Raivostuttaa, että minulla on kaunis koti, mutta vietän siellä vähemmän aikaa kuin töissä. Käyn ns vierailulla omassa kodissani töiden välissä. Vihaan sitä niin, että verisuoni on napsahtaa päässäni. Haluan olla h*lvetti soikoon rauhassa. S*atana.
Kommentit (24)
Tuttu tunne, helvetti on toiset ihmiset. Koita päästä etätöihin?
Tätä vertaistukea juuri tarvitsinkin, voin meinaan samaistua.
T. Kohta pitää lähteä töihin ja itkin juuri suihkussa tätä faktaa.
Orjuus ei ole kivaa. Ihmistä ei ole luotu raatamaan suurinta osaa elämästään. Ei ihme että mielenterveys järkkyy.
Samoin. Siksikin ärsyttää suunnattomasti olla osallisena maksamassa nuorille ja terveille heidän ihanaa elämäänsä milloin milläkin vanhempainlomalla. Ysärillä yksinhuoltajana ei päässyt itse nauttimaan moisesta ja nyt pitäisi jaksaa tehdä töitä monta vuotta enemmän, kuin koskaan kuvitteli. Motivaatio nolla.
Vierailija kirjoitti:
Orjuus ei ole kivaa. Ihmistä ei ole luotu raatamaan suurinta osaa elämästään. Ei ihme että mielenterveys järkkyy.
T Ä M Ä.
Voin hyvin samaistua. Vaikka juuri olen vaihtanut työpaikkaa ja kaikki on alussa ihan mukavaa ja aikakin menee nopeasti, niin menee joku 2 -3kk kun alan jo unelmoimaan irtisanoutumisesta. Onneksi tämä työ in vain 12kk pätkä, enkä aio tehdä jatkopahvia. Kyllä se raataminen saa nyt loppua.
Olettepa negatiivisia. Kannattaa olla kiitollinen hyvistä asioista kuten työstä, rahasta ja katosta pään päällä. Kaikilla ei ole asiat niin hyvin. Jotkut makaa sairaana kotonaan eikä edea pysty tekemään töitä. Terveys ja työkyky ei ole itsestäänselvyys. Olen itse kiitollinen työstäni ja siitä että voin näyttää perheellenikin mallia siitä, että ihmisen pitää kantaa kortensa kekoon yhteiskunnassa ja ottaa itse vastuu omasta elämästään ja taloudestaan.
Onneksi voi ajaa rekan alle. Ai että miten ihanaa.
No, jos yhtään lohduttaa niin tosiaan ajattele, että suurinosa meistä yhdessä samassa veneessä täällä pskassa keikutaan, et ole ajatustesi kanssa yksin. Tsemppiä.
älä mene töihin kyllä kela hoitaa elämän rahoituksen.ei mein kylällä äijät missään töissä käy.tuilla maataan kotona ja kaupan edessä olutta juodaan kun tulen töistä.
Vierailija kirjoitti:
Olettepa negatiivisia. Kannattaa olla kiitollinen hyvistä asioista kuten työstä, rahasta ja katosta pään päällä. Kaikilla ei ole asiat niin hyvin. Jotkut makaa sairaana kotonaan eikä edea pysty tekemään töitä. Terveys ja työkyky ei ole itsestäänselvyys. Olen itse kiitollinen työstäni ja siitä että voin näyttää perheellenikin mallia siitä, että ihmisen pitää kantaa kortensa kekoon yhteiskunnassa ja ottaa itse vastuu omasta elämästään ja taloudestaan.
Ei ole pakko kantaa yhtään mitään.
Mäkin ennen, sitten löysin keikkatyön. Nykyään työnteko on oikein jees, teen sen verran ja silloin kun jaksan, ehdin ja huvittaa.
niin elämisestä kannattaisi nauttia
Vika ei siis ole oikeasti töissä vaan perisuomalainen antisosiaalisuus ja osaamattomuus tulla toisten kanssa toimeen. Ehkä terapia auttaisi ymmärtämään, mikä niissä muissa niin häiritsee.
Samaa mieltä. Silloinkin kun mulla oli se kaikkein mukavin työ, mitä oikeastaan edes ajattelin haluavani koskaan työkseni tekeväni... niin silloinkin kaipasin koko ajan vain kotiin ja joskus itkin esim. saunassa yksin, kun ajattelin, että pitää lähteä töihin seuraavana päivänä. Ja sitä seuraavana. Ja aina vaan jatkossa.
Kuulostaa kamalalta. Kannattaa kyllä etsiä mieleinen työ. Mäkin tykkään olla kotona, siksi teen vain osa-aikaista. En ikinä pystyisi tekemään täyttä työviikkoa vaikka pidänkin mun työstä.