Jengi maksaa oikeesti salikortista et pääsee sisälle juoksumatolle kävelee

Teidän paheksunta tuntuu lisäävän mun juoksumattohimoa. Kaikilla meillä täytyy olla pahe, niin tämä voi olla mun.

Tänäänkin saatan mennä salille ja ottaa tavanomaiseen tapaan alkulämpän matolla. Mutta sitten iskee se himo, että haluan nostaa maton kulman oikein kunnolla kaakkoon. Ja mieli täysin tyhjänä nousta ylös kuvitteellista mäkeä vaikka puoli tuntia. Ihanan meditatiivinen tila. Päässä ei surraa ajatuksia, ympäristö ei harhauta ajatusta, vain kehon tuntemukset ja niiden intensiteetin nousu ainoina havaintoina ja virikkeinä kun harjoitus etenee. Koskaan en osaa olla niin kehossani, kuin tuollaisina hetkinä.

Sen jälkeen palkinnoksi kaikki ne hormonihyväskät, mitä liikunnan jälkilöylyissä itselleen saa.

Niinpä! Siksipä ostin kävelymaton kotiin niin ei tarvitse salille mennä. Voin kävellä rutiinisti joka päivä tiettyyn kellonaikaan säästä välittämättä ja katsoa samalla töllöstä suosikkiohjelmiani. 

Tosiaan meitä on moneen junaan. Jos kroppa on huonossa kunnossa ja sosiaalisten tilanteiden pelko vaivaa, voi se juoksumatto kotona olla ainoa keino liikkumiseen.

Ei siinä yleensä olekaan kyse liikunnasta vaan siitä, että pitää näyttäytyä muille ja ottaa itsestään loputon määrä töröhuuliselfieitä somessa jaettavaksi kun ei elämässä muutakaan sisältöä ole eikä muuhun varaa.