Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskustelua
31.12.2006 |
En halua herättää negatiivista mieltä, mutta eikö ole hieman harkitsematonta, että monessa ketjussa neuvotaan sitä, miten ulkkiksen saa turistiviisumilla Suomeen ja sitten nopeeta naimisiin ja tänne elään suomalaisten maksamilla tuilla. Eikö noin nopeasti solmittu avioliitto voi olla aikamoinen kompastuskivi ja varsinkin kun ihminen on usein aivan eri kulttuurista? Totta on se, että vaihtoehdot on vähissä kun Suomeen vaaditaan oleskelulupa, mutta sitten varmaan pitäisi sen suomalaisen muuttaa, kun näinpäin on helpompaa.
Mikä saa suomalaisen naisen niin rakastumaan, että voi mennä miltei tuntemattoman miehen kanssa naimisiin kauhealla kiirellä????
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Uskon, etta on niin monta tarinaa kuin pariskuntaakin. Tuntemattomien ihmisten tekemisia on turha lahtea arvostelemaan. Itse en olisi parin viikon tai kuukauden " tuntemisen" jalkeen mennyt naimisiin kenenkaan kanssa (suomalaisen saati ulkomaalaisen), mutta jos joku nain tekee, se ei minulle kuulu.
Meidan kohdallamme paras ratkaisu oli se, etta mina muutin mieheni luokse ulkomaille, en tosin hanen kotimaahansa. Olin juuri saanut opiskeluni paatokseen, joten ajoitus oli oivallinen. Eli nama asiat ovat elamantilanteistakin kiinni. Tiesin myos aivan tarkkaan, etta mieheni elama olisi heittanyt haranpyllya, jos han olisi Suomeen muuttanut. (Tosin han jo heti suhteemme alussa ilmoitti, ettei halua Suomeen muuttaa). Mies on asunut taalla jo lahes seitseman vuotta, on oppinut kielen, on vakituinen tyopaikka, veli asuu taalla ym.
Onhan se helppoa sanoa, etta muuttakaa miestenne kotimaahan. Muuttaisitko itse tuosta noin vaan esim. mieheni kotimaahan Albaniaan?! Olen kaynyt siella monen monta kertaa, mutta muuttoa sinne pitaisi kylla harkita hartaasti. Mieheni elama Albaniassa oli hanen omien sanojensa mukaan onnellista aikaa, mutta kun mahdollisuus tuli lahtea pois maasta, han tarttui tilaisuuteen. Miksei olisi? Itse tienaamillaan (tyonteolla, ei sossun antamilla) rahoilla han on parantanut perheensa elintasoa ym.
Siis talla kaikella yritan sanoa sita, etta nama asiat eivat todellakaan ole niin yksinkertaisia. Jos joku uskoo pysyvaan rakkauteen parin viikon tuntemisen jalkeen, niin uskokoot, ja jos ulkomaalainen on luvallisesti Suomessa, ei siihen kellaan pitaisi olla mitaan sanomista. Tuilla ei herroiksi ela, mutta ainakin saa leivan poytaan. Ja kenenkaan perhe-elamaa on turha lahtea arvostelemaan, kun ei siita kuitenkaan mitaan tieda. Viittaan siis tahan luuloon, etta meita kaikkia ulkomaalaisen naineita suomalaisnaisia vedatetaan 6-0.