Keskustelua

Vastauksia kysymyksiin:



AP: " En halua herättää negatiivista mieltä, mutta eikö ole hieman harkitsematonta, että monessa ketjussa neuvotaan sitä, miten ulkkiksen saa turistiviisumilla Suomeen ja sitten nopeeta naimisiin ja tänne elään suomalaisten maksamilla tuilla. "



VASTAUS:SE, joka noin tekee täytyy harkita. En ole itse ko.neuvoja antanut, mutta vaikka antaisin mitä tahansa neuvoja, sen vastaanottajan pitäisi aina itse aikuisena ihmisenä HARKITA, mitä tekee ja ottaa tekemisistään vastuu. Vaikka kukaan ei neuvoisi, ihmiset kummasti tekevät ne omat valintansa ja löytävät keinonsa. Ja, tietääkseeni KUKAAN ei saa turisitiviisumin päätyttyä jäädä Suomeen vaikka olisi mennytkin naimisiin Suomessa tuona aikana. Tiedän kaksi tapausta, että kotimaahan piti lähteä, toinen turistina toinen opiskelijaviisumilla tullut. Eli ei se heru noin vain PELKÄSTÄÄN sillä perustella että naimisiin on menty. Eli Suomeen harvoin pääsee helposti vain naimisiin menemällä... tietääkö joku että näin olisi käynyt?



AP: " Eikö noin nopeasti solmittu avioliitto voi olla aikamoinen kompastuskivi ja varsinkin kun ihminen on usein aivan eri kulttuurista?"



VASTAUS:Tottakai nopeasti solmittu avioliitto on ISO RISKI. Sen varmaan tietää hyvin moni ihminen. Oli toinen puolisko vaikka samasta maasta. Jokainen täällä valintansa tekee ja niistä vastuunsa kantaa, ainakin seuraukset, hyvät tai huonot tai niiden sekoitukset.



AP: " Totta on se, että vaihtoehdot on vähissä kun Suomeen vaaditaan oleskelulupa, mutta sitten varmaan pitäisi sen suomalaisen muuttaa, kun näinpäin on helpompaa."



VASTAUS: Mulla on aika paljon ulkomaalaisia ystäviä ym. kansainvälisiä tuttavia ja moni on tehnytkin näin. Riippuu kai ihmisten piireistä, mutta ei kaikki " roudaa" miestä/naista Suomeen, täältäkin muutetaan pois. Monesti voi olla myös vaikea lähteä oman elämäntilanteen vuoksi. Jokainen voi myös miettiä toisen motiivia muuttaa tänne tai sinne. Riesaksi toista ei kannata toki ottaa meni sinne tai tuli joku tänne :)



AP: " Mikä saa suomalaisen naisen niin rakastumaan, että voi mennä miltei tuntemattoman miehen kanssa naimisiin kauhealla kiirellä????"



VASTAUS: Eikö suomalainen mies rakastu? Yllämainitsemani tapaus oli juuri niin, että ulkomaalainen nainen oli Suomessa turisitviisumilla ja suomipoika rakastui ja meni naimisiin ja katkeroitui, kun avioliitto ei taannutkaan vaimolle oleskelulupaa, vaan hänen piti mennä takaisin kotimaahansa ja oma paperisotarulijanssi käydä. - - - Tiedän muutaman suomalaisen, jotka parin viikon tutustumisen jälkeen laittoivat hynttyyt yhteen eli en kyllä ymmärrä heitäkään, mutta et kyseenalaista tätä asiaa. Äkkirakastuminen ja sen pohjalta harkitsemattomat valinnat eivät rajoitu vain suomi-ulkomaalainen -pareihin vaan niitä löytyy suomalaisten keskuudessa. NII- IIN, MIKSI KIIRE? sanopa sinä. Maltti olisi minunkin mielestä usein valttia. Mutta kukapa minä olen toisten puolesta sanomaan milloin heidän tulisi sitoutua ja kenen kanssa. On pareja, jokta onnistuvat elämänikäisen onnellisen avioliiton luomaan vaikka menivät kiirellä yhteen ja päinvastoin ja tältä kaikelta väliltä. Loppupelissä kun parisuhteen laadun ja kestävyyden voi tietää vasta arjessa moelmman puolisella sitoutumisella, työllä ja vaivalla, ei onni automaattisesti tuu, vaan tahdosta oppia " sinua ja minua" ja rakentaa yhteistä hyvää.



HArkintakykyä me kaikki tarvitsemme ja ihan mihin tahansa ratkaisuihin ja myös oikeaa uskallusta elää, kaikkea ei voi varmistaa viimeisen päälle. Riskejä voi yrittää välttää, mutta elämä on yllätyksiä täynnä...

Totta puhut. Olen täällä eräälle henkilölle neuvonut, kuinka tulisi mennä naimisiin ulkkismiehen kanssa saadakseen hänet Suomeen.



Tällainen pika-avoliitto on tosi suuri riski! Sydänsurut ovat hyvinkin todennäköisiä, myös rahaa saattaa menettää. Vain erittäin harvoissa tapauksissa tällainen avioliitto onnistuu, tietääkseni. En siis suosittele kenellekään! Olkaa järkeviä, Suomi-tytöt!



Oleskelulupa-asioissa olen neuvoni antanut, kun kokemusta on, joskaan ei kovin pika-avioliitosta.

Hyvä kommentti sinulta, mutta jos jonku ukko tänne on turistiviisumilla ym tullut, niin sillon sä et todellakaan saa mitään tukia mistään. Eli ei ole tällä meijän verorahoilla tällä. Ja yleensä vaaditaan että kutsujalla on töitä, joten pystyy elättää sitä ukkoa tai naista!!!

- pitelemässä kylttiä " foreigners, don' t bother to come here, it' s really not so different or great here either" ...



Eipä täällä ulkomaalaisen elämä helppoa ole. Monet kai siellä-jossain-kaukana luulevat, että täällä on raha-asiat aina hyvin kun saa valtiolta tukia sun muita, mutta oikeesti he varmaan pärjäisivät (etenkin henkisen hyvinvoinnin kannalta) paremmin siellä omassa maassaan.



En ole nähnyt kenenkään ulkomaalaisen täällä elävän onnellisesti makaavan kasassa tukiaisia. Moni ulkomaalainen tulee vaikean tiensä varrella kiroamaan " miksi ikinä tänne tulikaan" . (en sitten puhu näistä oikeista pakolaisista vaan näistä jotka tulee tänne paremman toivossa ja menevät naimisiin tms).



Perhe kotimaassa odottaa kuukausittaista rahasummaa ja täällä päässä taas venytetään sitä viimeistä opintotuen senttiä (tottakai ulkomaalaisen opiskella täytyy jotta joskus etenisi täällä karussa Suomessa), jos saisi vaikka Suomesa hankitulle lapsilaumalleen vähän Tuttelia ostettua..



Jonkunlaisen " a Real guide to Finland" -vihkosen tekis mieli väsätä ja levittää niitä vaikka lentokoneesta alas pohjois-Afrikkaan ja muualle, jotta päästäisiin näistä Suomi-the-luvattu-maa harhaluuloista eroon. Täällä on luvassa vaan masennusta, penninvenytystä, katkeroituneita suomivaimoja, nahkakuulajätkiä joilta saa mukavasti kaljapullosta päähän, suoraan sekä epäsuoraan pahaa puhumista, sekä roppakaupalla uusia ulkomaalaisia maahanmuuttajaystäviä jotka ovat jo tähän meininkiin niin paatuneita että ovat lähteneet pahoille teille ja pilaamaan loppujenkin maahanmuuttajien maineita.



Wellcome to Finland !

Luulis oleva siinä oamssa elämässkin mietittävää, vaikka ehkä se onkin niin että tässä komepesoidaan omia ongelmia..



No jokatapauksessa Suomessa väestöstä on ulkomaalaisia 2 % joten mistään kansojenryntäyksistä ei voi puhua.



Lisäksi jos vaikka hakisikin viisumia niin tulee tietää että Suomeen ei niin vaan saa viisumia. Jos se menis noin että jokainen joka sitä hakee sen myös saa, niin tuo prosentti ois moninkertainen.



Sitten se kuinka joku uskaltaa ottaa ulkomaalaisen puolison, niin mitä se ulkopuolisille kuuluu? Niinkuin sanottu Suomessa verrattuna muihin euroopan maihin, ulkomaalaisten määrään on tosi pieni. Kyllä tänne ihmisiä mahtuu vielä.



Tuo tuista puhuminen on taasen niitä ennakkoluuloisten ja tietämättömien ihmisten fraaseja ettei niitä viitsi edes paljoa kommetoida. Suurin osa ulkomaalaisista täällä maksaa veroja.



Tuskin Pauli sunkaan olkapäätä vasten kukaan tulee itkemään omia pettymyksiiään jos ulkomaalainen puoliso osoittautuu petturiksi.



Joten ei syytä huoleen..

Tosi hyvin kiteytit tän ah-miten-ihanan-Suomi-onnelan ja täällä ulkomaalaisena elämisen!



Lisäisin vielä sen, että pitää tottua tuijotukseen, etenkin isoimpien kaupunkien ulkopuolella ihmiset tuijottavat ihan surutta ulkomaalaisia. Oman mieheni mielestä ainakin se on rasittavaa, kun tuntuu että kulkee iso huutomerkki pään päällä jatkuvasti.. Taas joulunaikaan, kun vierailimme pienellä paikkakunnalla ruokakaupassa, yksi mies lopetti ostostensa teon, jotta pystyi paremmin tuijottamaan miestäni :S.

Ihan hyvä ja asiallinen aloitus, mutta kun ei ole olemassa sitä yhtä ja oikeaa tapaa rakastua ja mennä naimisiin. Suomessa suomalaisilla pareilla riittää aikaa tutustumiseen ja yleensä avoliitossa ollaankin vuosia, mutta eipä sekään auta asiassa, koska erothan ovat Suomessa todella yleisiä. Itse olen ollut naimisissa myös suomalaisen miehen kanssa, ja samalla tavalla karikolle ajauduttiin.



Nyk. ulkomaalaisen mieheni tapasin ulkomailla, ei kummankaan kotimaassa, ja avoliitossa oltiin suomalaiseen tapaan 5v, ja pian 2v naimisissa. Nyt asumme Suomessa, mutta en tiedä miten kauan.



Pauli ulkomaalaiset miehet eivät halua elää yhteiskunnan/naisen rahoilla, mutta Suomi kun on edelleen niin vanhoillinen, ettei ulkomaalaisille anneta mahdollisuutta työskennellä mm. alalla johon hänellä olisi jo koulutus vaan hän joutuu usein hankkimaan myös suomalaisen koulutuksen, jos haluaa työllistyä ja opisk. suomen kielen, joten silloin yhteiskunta haluaakin elättää häntä niin kauan kunnes hän on valmis työhön.



Ja nopeista avioliitoista: Itse tunnen 3 sellaista pariskuntaa missä avioliitto tapahtui pikaisesti tutustumisen jälkeen. Kaksi suomalaista miestä, joiden puolisko on Aasiasta, ja eräs vanhempi nainen ketä löysi rakkauden afrikkalaisesta miehestä, ja he kaikki ovat edelleen naimissa tahoillaan, joko onnellisina tai onnettomina.



Tämän kirjoitukseni tarkoitus oli vain sanoa, ettei kehenkään voi luottaa tai ei mihinkään liitton voi myöskään luottaa. Ihmiset onnistuvat, tekevät virheitä, virhe arvioita jne , koska me olemme vain ihmisiä !!! En ole pikaliittoja vastaan, mutta mielestäni ihmisten tulisi tutustua omaan itsensä paremmin ennen kuin hän solmii avioliiton, siis tärkeämpää on tuntea itsensä hyvin ja sen jälkeen vasta aloittaa tutustuminen toiseen uuteen ihmiseen.



Kaikille hyvää uutta vuotta ! t. emmi

Eli en tiedä mistä Pauli on tietonsa saanut vai onko se pelkkää Paulin vilkasta mielikuvitusta! Ettei vaan entinen vaimos ole löytänyt itselleen uutta miestä ulkomaalaisesta ja siitä olet katkera...



Todellakaan ulkomaalaiset jotka tänne tulevat ilman koulutusta yms eivät saa yhtään mitään tukia! Opiskelevat ja ovat valmiita tekemään töitä todella minimi-palkalla ilman mitään ilta- pyhä ymd lisiä, näitä töitä ei suomalaiset tee, vaan jäävät mieluummin kotiin sohvalle makaamaan. Ehkä sinä kuulut juuri näihin.. Osa ulkomaalaisista ovat todella stressaantuneita yms. Elämä on juuri sitä pennin venyytystä jne... Tästä riittäis asiaa, mut todellakaan ei viitsi puhua tietämättömille, kuten Paulille. Otathan seuraavalla kerralla ensin selvää ennen kuin tällaista kirjoittelet. Ja miksiköhän tämä asia sinua vaivaa?



Pauli, sinulle kysymys, miksiköhän suomalaiset miehet menevät nopeasti naimisiin mm venäläisten ja thaimaalaisten naisten kans, ilman että tuntevat heitä?



Mukavaa alkanutta uutta vuotta kaikille!



Anteeksi aika suosanainenkin viesti..



-Zayn-

Joillakin on tapana vastata hyvin hyökkäävästi ja loukkaantua. Mielestäni nimim. Pauli_ kysyi aika fiksun kysymyksen.



Me monikulttuuriset pariskunnat olemme kuitenkin suhteellisen harvinaisia Suomessa, ja monia olettamuksia meistä liikkuu. Sen takia minusta on erittäin hyvä asia, että jotka haluavat asioista tietää, kysyvät sitä. Miksi se koetaan uhkana?



En tiedä, kuinka moni maahanmuuttaja HALUAA elää sosiaalituilla Suomessa, mutta usein on pakko elää niillä, kun tulee Suomeen. Kestää aikansa löytyy työpaikka. Toiset eivät taas aktiivisesti pyrikään kouluttautumaan tai opiskelemaan kieltä, valitettavasti.



Vastustan näkemystä, että maahanmuuttajat ovat hyviksiä ja Suomi paha maa ja suomalaiset pahiksia. Tällainen on lapsellinen ajattelutapa, eikä vahvista kansamme identiteettiä tai vähennä rasismia.

" Ettei vaan entinen vaimos ole löytänyt itselleen uutta miestä ulkomaalaisesta ja siitä olet katkera... "

Olen samaa mieltä, kysyä saa muttei leimata tai muuten väheksyä. Mutta totta on, ettei Suomi todellakaan ole mikään maahanmuuttajien paratiisi, eli aika vaikeaa voi olla ensimmäiset vuodet, täytyy opetella kieli, hankkia työpaikka, opiskella ja vieläpä elää sitä normaalia parisuhdettakin, joten se ei aina ole maailman helpoin asia. Paulille vielä, ajattele miten paljon helpompaa on Suomi-Suomi liitoissa, mutta eroluvut kuitenkin ovat suuria.



Mutta tuollaiset vastaukset kuten, vaimosi on tainnut lähteä ulkomaalaisen miehen matkaan, ei paranna ihmisten ajattelutapaa tai yleensä ei mitään muutakaan. Pysytään asialinjalla puolin ja toisin.



emmi

näitä asioista on vatvottu niin kauan jos missäkin lehtien palstoilla ja internetissä ilman tyhjentävää vastausta että kun joku ottaa se TAAS ja VIELÄ KERRAN puheeksi niin se ärsyttää kieltämättä.



Taas tämä sama jankkaaminen, miksi suomalainen rakastuu ulkomaalaiseen? voiko typerämpää kukaan oikeesti kysyä?

Miksi ihminen ylipäätään rakastuu kehenkään?



Miksi siis ihminen yleensä rakastuu? Se on biologinen juttu jolla on mm. tarkoitus turvata ihmiskunnan jatkuvuus. Rakkaus on sellanen asia että kuka sen tietää millonka se kohdalle osuu ja mikä saa ihmisen rakastumaan.

Kun Rakkaus tulee kohdalle niin yleensä ihminen haluaa vaalia sitä ja olla sen ihmisen kanssa johon on rakastunut. Rakkaus on ihana asia. Niinkuin Isossa Kirjassa sanotaan ei suuret vedetkään sitä voi sammuutta, eikä rakkautta voi herätellä se herää sitten kun se haluaa.. ja hyvä niin.



Nykyisin ei niin vaan viisumia saa eikä oleskelulupaa varsinkaan että siitä kannattas oikeesti olla huolissaan.



Presidentti Tarja Halosen uudenvuoden puhekkin käsitteli muunkin kuin työperäisen siirtolaisuuden hyväksymistä.



Mutta jos siis emme ala avartumaan tässä maahanmuuttaja kielteisyydessä niin palvelujen turvaaminen on todella hankala juttu tulevaisuudessa.



Suomen asema kilpailussa muun euroopan kanssa työvoimasta on muutenkin heikko, onnettoman maahanmuutto politiikan, syrjäisen sijainnin, vaikean kielen, ilmaston takia. Suomessa ei osata käyttää hyväksi jo valmiiksi koulutettujen ihmisten osaamisia, joten se työperäinen maahanmuutto on Suomen kohdalla kyllä lähinnä huvittava termi, muut maat ovat tämänkin asian paremmin hoitaneet.



Jos joku ottaa ulkomaalaisen miehen lyhyen tuttavuuden perustella niin so what? minä en kyllä jaksas sillä päätäni vaivata, ei kuulu mulle eikä kiinnosta. Väkisellä tulee mieleen että onko tämä tyyppii tosissaan tai onko hän ihan aikuinenkaan vielä kun tälläsia miettii?

minä en usko mihinkään holhousyhteiskuntaan ja Suomessa ihmiset ovat kylläkin tottuneet siihen että joku muu päättää asiat meidän puolestamme ilman että itse otamme mitään vastuuta teoistamme.

Ihmisiltä on nitistetty kaikki luovuus ja oma-aloitteellisuus.

Jotkut ihmiset ovat uskomattoman avuttomia.



Minä en kehtoita ketään menemään avioon ulkomaalaisen kanssa taikka olemaan menemättä. Tämä on yksilöllinen asia.

Ei siihen ole olemassa mitään yleispätevää vastausta.



On pareja jotka ovat eronneet heti vuoden-parin vuoden päästä tai sitten ovat vielä parinkymmenekin vuoden päästä aviossa, vaikka siis oisivat tunteneet ennen avioitumistaan vaan pari viikkoa.



Ukson että jokainen aikuinen osaa päättä itse tämän asian ja jos ei osaa niin UVI avittakoon. Onneksi avioliitto ei enään takaa varmaa oleskelupaa Suomeen.



No tässä oli minun kannanottoja asiaan.. jatkakaa te muut. :)



Hyvää alkanutta vuotta kaikille.

Aihe näytti herättävän monenlaisia mielipiteitä. Olen samaa mieltä, että ihminen ei voi mitään kun rakastuu ja ei myöskään sille mistä maasta tai uskonnosta rakas on. Mutta silti on mielestäni outoa, että asiat pitää tehdä niin nopeasti ja loppujen lopuksi perehtymättä toiseen ihmiseen ja hänen kulttuuriin, joka tosin johtuu maamme lainsäädännöstä. Tämä ei tietenkään ole mikään yleistys, niin kuin kaikki olemme yksilöitä ja jokainen pari ainutlaatuinen ja omanlainen.



Mutta itseäni mietityttää paljon se, miten johonkin naiseen tai mieheen rakastutaan esim. ulkomaanmatkalla tai netin kautta ja sitten ehkä yksi tai kaksi turistiviisumilla tehtyä tapaamista puoleen tai toiseen ja sen jälkeen nopea avioliitto.



Jokaisen elämässä on valintoja. Olen itsekkin ollut kaukosuhteessa, mutta loppujen lopuksi oma rakas on suomalainen. Lähipiirissä on pari mokuavioliittoa ja välillä tuntuu, että he ovat menneet naimisiin liian nopeaa. Tietysti Suomessakin erotaan ja se heijastus varmaan myös nykykulttuurista, jossa rakkaus ei ole enää niin monogamista.



Se keitä asia kiinnostaa, niin jatkakaa keskustelua. Minä ainakin luen niitä.

mutta välillä aihe saa vaan ihokarvat pystyyn. Useasti se johtuu ihmisten tietämättömyydestä, ennakkoluuloista ja turhasta yleistyksestä ulkomaalaisia kohtaan... ja vaikka mistä.



Meitä tosiaan on niin moneen, niin meitä suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin, olemme siis yksilöitä jokainen, niin kuin Paulikin sanoi. Kukanenkin aikuinen tekee itse omat päätöksensä, ainakin toivottavasti, oman avioliittonsa suhteen.



Siiri09 puhut todellakin asiaa, veit sanat suustani.



Ja etenkin Pauli ja muut, tarkoitukseni ei ollut loukata, kaikkea hyvää sinulle ja vaimollesi ja pitkää avioliittoa!



-Zayn-

... eli AP ei halunnutkaan leimata suomalaisia naisia, vaikka heihin viittasi ensimmäisessä viestissään. Hän vain peräänkuuluttaa harkitsevaisuutta kun mennään naimisiin ulkomaalaisen, etenkin, jos ko.henkilöä ei liiemmälti tunne.



Uskon, että vaikka ihminen rakastuu hän ei kuitenkaan ole tunteitensa armoilla, muutenhan elämämme olisi melkoista saippuaoopperaa, jos sinne aina säntäisimme, mikä milloinkin käy mielessä. Eli, näkisin, että hyvissä ajoin, silloin kun ensimmäinen kiinnostuksen poikanen herää ihmisen on harkittava jatkaako vai ei. Epätoivoinen ihminen (oli hänen syynsä mitkä tahansa) haluaa jatkaa silloinkin vaikka riskit olisi näkösällä (ainahan niitä ei ole näkösällä).



Olen ollut hamaassa menneisyydessä kiinnostunut yhdestä ulkomaalaimiehestä, tutustuimme ja tapailimme, mutta ymmärsin, että elämäntapamme olivat niin erilaisia, että päätin -tunteitani vastaan- etten jatka romanttiseen suhteeseen kanssaan. Päätös onnistui kun en enää tavannut ko.henkilöä vaikka mieli kaihersi ja olo oli tosi kurja. Muistan haukkuneeni itseäni, kun annoin " onnen" kävellä ohi, mutta samalla lohdutin järjen äänellä, kuinka ratkaisu oli oikea eikä ko.suhde tulisi toimimaan, tai, ainakin tulisi olemaan hyvin vaikea. Niin... ne tunteet kuolivat, kun ei niille mahdollisuutta antanut ja äärettömän kiitollinen olen nyt etten " leikkiin ryhtynyt" , olisi turhia sydänsuruja. Ja, löysin sopivan itselleni kun sen aika tuli :)

... tunteilleen ei voi mitään ja siksi tässä kävi niin kuin kävi... sanoisin siihen, että vaikka tunteilleen ei voi mitään, niiden mukaan ei tarvitse mennä, vaan voi kouluttaa itseään ja järkeään käyttää. Niin ja tottahan on sekin, että, tekijät, mitkä itse näkisin olevan esteenä hyvän parisuhteen rakentamiselle ei välttämättä ole jollekin toiselle ja/tai päinvastoin.

kuuntelis järjen ääntä, oli kysessä ulkomaalainen tai kotimainen puoliso, niin epäonnistuneita aviolittoja olisi huomattavasasti vähempi ja avioeroja samaten.



Mutta kuka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön ja jos ei kyseessä ole joku syyntakeeton ihminen niin turha siinä on alkaa neuvoja jakamaan, monikohan rakastununut ihminen kuuntelee?



Minä olen aina sanout että kannatta katsoa ajatteletteko samalla tavalla asiosta ja ennankaikkea millainen tausta ao. henkilöllä on.

Onko hän joustava mitä tulee sinun kulttuuriisi? Tämä ei tarkoita sitä että hänen tulisi olla valmis luopumaan omasta kulttuurista täysin vuoksesi, se ei nimittäin ole välttämättä hyvä asia.



Kannatta kinnittä huomiota tuleeko hän tasapainoisesta perheestä ja millaset välit hänellä on muuhun perheeseen varsinkin se naisväkeen?



Onko hänellä ennestään paljon naissuhteita taustalla ja millasia ne ovat olleet? Onko hän rehellinen ihminen ylipäätään. Ainakin minulle ihmsen aitous ja luotettavuus on kaiken A ja O.



Se kertoo miehestä todella paljon ja niihin asioihin minä kiinnitin huomota heti alusta alkaen eikä ole tarvinnut pettyä.

olleellista ei mielestäni ole se että onko pari seurustellut kuukauden vai 2 vuotta. Ne yllätykset tulee eteen yleensä vasta sitten kun ollaan naimisissa ja saadaan lapsia.

Minä olen ollut naimisissa suomalaisen miehen kanssa ja seurusteltiin 6 vuotta ennen kuin mentiin naimisiin. No se liitto kaatui nopeasti ja lapsen myötä mies muuttui niin ettei samaksi tuntenut. Kun olimme vain kaksi niin liitto toimi, mutta lapsi jäi täysin minulle kun mies vain meni ja alkoi viina maistumaan enemmän (ei kuitenkaan mikään alkoholisti). Mistä olisin voinut tietää että miehestä ei ole isäksi ennen kuin menimme naimisiin? Luulin todellakin tuntevani hänet, mutta väärässä olin.

Nykyisen miehen kanssa emme menneet naimisiin siksi että mies pääsee Suomeen vaikka hän ulkomaalainen onkin. Itse asiassa menimme naimisiin siinä vaiheessa kun lähdimme pois Suomesta muutamaksi vuodeksi jotta ulkomailla asiat olisivat helpompia (kaikki maat kun eivät tunnista avoparia). Joka tapauksessa ihan samoin ne " ongelmat" suhteeseen tuli kun ensimmäinen yhteinen lapsi syntyi. kun mukaan tuli anoppi ja toisen kulttuurin kasvatustavat.

Pointtini on se että avioliittoon yleensä mennään ajatuksella että ikuisesti, mutta matkalla tulee eteen piirteitä ja asioita joita ei puolisostaan kuvitellut. Se että seurustelu on pitkä ei automaattisesti poista näitä pettymyksiä ja vastoinkäymisiä. Tottakai auttaa mitä paremmin toisen tuntee, mutta kaikkeen ei voi ennelta varautua.

Toisaalta taas minun ystävä ja tuttavapiirissä kukaan ei ole mennyt " sokeana" naimisiin jotta ulkomaalainen puoliso pääsee Suomeen. Lähes kaikki ovat tavanneet toisensa Suomessa eli ulkomaalainen puoliso on jo asunut täällä. Muutama tuttavapari on sellaisia että ovat opiskelleet ulkomailla ja menneet " nopeasti" naimisiin jotta on saanut puolison Suomeen. Kaikissa näissä tapauksissa kuitenkin kyse on pareista jotka ovat seurustelleet jo useamman vuoden ja asuneetkin jo yhdessä ulkomailla. Yksikään heistä ei kuitenkaan ole tullut tänne tukien takia.

Minun mielestäni tärkein asia joka tulee tehdä monikulttuurisissa avioliitoissa tavallisiin suomalaisiin verrattuna on että ennen naimisiin menoa tutustuu toisen kulttuuriin ja keskustelee miten kulttuurit sovitettaan yhteen. Eli mitä otetaan kummankin kulttuurista esim. lastenkasvatukseen ja mikä painoarvo sukulaisilla on. Esimerkkinä voisin kertoa että minä sanoin miehelleni heti kun aloimme seurustella että anoppi ei muuta meille asumaan koskaan vaikka heillä se onkin tapana että esikoinen ottaa äitinsä sitten kun hän on vanha.

miehen kanssa käyty kerta jos toinenkin keskustelua tästä " hyvinvointi Suomesta" !!!