Miksi moni äiti unohtaa ystävänsä kun palaa kotiäitivuosien jälkeen takaisin töihin?

Mutta niin vain onnistun järjestämään aikaa ystävilleni.

Iltaisin ja viikonloppuina on monta tuntia aikaa, minkä voi käyttää joko aktiivisesti tai sitten löhötä sohvalla. Ystävien tapaamisesta saa sitäpaitsi voimaa jatkaa taas arkea.

-ap

kovin montaa tuntia aikaa, jonka ehtisin löhöämään sohvalla. Kyllä se kaikki aika jotakuinkin menee perheen kanssa touhutessa: lapsille ruoanlaitossa, kaupassa käynnissä, siivoamisessa, ruoanlaitossa, lasten kanssa ulkoillessa jne. Eli aika aktiivisesti minä aikani iltaisin ja viikonloppuisin käytän, ystäviä ehtii näkemään ehkä muutaman kerran vuodessa ja silloinkin pitää sopia ajat viikkoja etukäteen.

mä en juurikaan pidä yhteyttä ystäviin samasta syystä kuin hekään eivät minuun. Meillä ei ole aikaa. Illat menee lasten harrastuksiin ja viikonloput kotitöihin ja ruoanlaittoon ja muihin pakollisiin hommiin. Jos mulla olisi aikaa, menisin varmaan ekaksi lenkille.

kun on äiti ja työssäkäyvä niin ystäville ei riitä enää niin paljon aikaa kuin kotiäitinä ollessa.

Mulla ei kyllä riittäny ei sitten mitenkään. Vaikka kuinka yritin sovittaa lapsien unet, kaupassa käynit, siivoukset, ruoan laitot, ei kyllä aikaa mihinkään tapaamisiin jäänny. Nyt töissä käydessä kyllä kerkeän päivisin kahvitunnilla vaikka käymään tuttavan kanssa kahvilla ja vaihtamaan kuulumisia.

Mun mielestä nimenomaan päinvastoin tää homma.

Kyllä kotiäidillä on aikaa.

mut ei siinä vartissa kyllä mihinkään muualle kerkiä.

Nyt töissä käydessä kyllä kerkeän päivisin kahvitunnilla vaikka käymään tuttavan kanssa kahvilla ja vaihtamaan kuulumisia.

kotiäitinä tapasin ystäviä melkein joka päivä, kun oli siihen aina aikaa.