Mitä mieltä olette ihmisestä, joka ei halua parisuhdetta?

kirjoitti:

Kaikkien ei tarvitse lisääntyä ja kaikkien ei tarvitse edes pariutua. Se on erittäin ok. 

Minä olen kyllä lisääntynyt, mutten halua sellaista perinteistä parisuhdetta, jossa asutaan yhdessä ja jaetaan kaikkea arjen peruskauraa. Olen kyllä suhteessa, mutta sellaisessa, jossa lähinnä lähetellään kivoja viestejä, jaetaan arkea puheluissa ja vietetään mukavia viikonloppuja yhdessä (useimmiten jossain reissussa).

Lähinnä vaan halusin sanoa, ettei lisääntyminen ja parisuhteen haluaminen ole aina ihan käsi kädessä. Jotkut naiset tekee lapset alunperinkin yksin klinikalla, ja toiset taas eron jälkeen eivät halua parisuhdetta, vaikka onkin lisääntynyt.

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Pariutuneita arvostetaan mun silmääni enemmän kuin sinkkuja. Itse olen sinkku. 

En mitään mieltä, en minäkään ole erityisesti halunnut parisuhdetta. Olin melkein kolmekymppinen ennen kun oli ensimmäinen vakava seurustelusuhde. 

Olen aina viihtynyt itsekseen. Siihen tosin meni kauan ennen kuin lakkasi välittämästä ympäristön odotuksista (esim että joulu on perhejuhla; eipä ole. Joulu on myös yksinelävillä ja on ihan ok viettää joulua kuten itse tahtoo, eikä kuten perinteet sanelee)

Niin ja nykyäänhän olen naimisissa ja on pari lastakin. Puoliso on onneksi reissutyössä, joten on paljon yksinoloaikaa edelleenkin. Ja puoliso on samanmoinen kotona viihtyvä (sitten kun on kotona) joten sillä tavoin sovitaan yhteen. Ei tarvi pyyhältää kissanristiäisissä ja tapahtumissa näkemässä ihmisiä. 

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Ainakin haluttomuus tai kyvyttömyys huomioida toista ihmistä mitenkään on mielestäni suurehko este parisuhteelle. Tuollaisetkin ihmiset voivat kumppanin saada, mutta on mielestäni todella surullinen ajatus olla "kumppanuussuhteessa" ihmiseen, joka ei huomioi tunteita ja tarpeita, ja jonka mielen mukaan molempien elämää eletään. Sellainen suhde, jossa on kumppanille vain esine ja hyödyke. Sellaisessa suhteessa ei eletä yhteistä elämää, vaan toisen elämää. Mutta tällaisiakin suhteita on.

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

No esimerkiksi sitä, että ei kykene sitoutumaan toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Ainakin haluttomuus tai kyvyttömyys huomioida toista ihmistä mitenkään on mielestäni suurehko este parisuhteelle. Tuollaisetkin ihmiset voivat kumppanin saada, mutta on mielestäni todella surullinen ajatus olla "kumppanuussuhteessa" ihmiseen, joka ei huomioi tunteita ja tarpeita, ja jonka mielen mukaan molempien elämää eletään. Sellainen suhde, jossa on kumppanille vain esine ja hyödyke. Sellaisessa suhteessa ei eletä yhteistä elämää, vaan toisen elämää. Mutta tällaisiakin suhteita on.

Toisaalta onko siitä haittaa, jos molemmat ovat asiasta tietoisia ja omasta vapaasta tahdostaan siinä mukana?

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Että mies ei halua parisuhdetta naisen kanssa.

Trololololololololooo 🤪. Typerä, provosoiva ketju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Ainakin haluttomuus tai kyvyttömyys huomioida toista ihmistä mitenkään on mielestäni suurehko este parisuhteelle. Tuollaisetkin ihmiset voivat kumppanin saada, mutta on mielestäni todella surullinen ajatus olla "kumppanuussuhteessa" ihmiseen, joka ei huomioi tunteita ja tarpeita, ja jonka mielen mukaan molempien elämää eletään. Sellainen suhde, jossa on kumppanille vain esine ja hyödyke. Sellaisessa suhteessa ei eletä yhteistä elämää, vaan toisen elämää. Mutta tällaisiakin suhteita on.

Toisaalta onko siitä haittaa, jos molemmat ovat asiasta tietoisia ja omasta vapaasta tahdostaan siinä mukana?

Miksi läheisriippuvuus halutaan normalisoida? Et ole ainoa joka sanoo ääneen haitallisia asioita. Riippuvuuteen perustuva suhde on kaukana terveestä. Ja kyllä. Läheisriippuvainen voi käydä toiseen käsiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Ainakin haluttomuus tai kyvyttömyys huomioida toista ihmistä mitenkään on mielestäni suurehko este parisuhteelle. Tuollaisetkin ihmiset voivat kumppanin saada, mutta on mielestäni todella surullinen ajatus olla "kumppanuussuhteessa" ihmiseen, joka ei huomioi tunteita ja tarpeita, ja jonka mielen mukaan molempien elämää eletään. Sellainen suhde, jossa on kumppanille vain esine ja hyödyke. Sellaisessa suhteessa ei eletä yhteistä elämää, vaan toisen elämää. Mutta tällaisiakin suhteita on.

Toisaalta onko siitä haittaa, jos molemmat ovat asiasta tietoisia ja omasta vapaasta tahdostaan siinä mukana?

Miksi läheisriippuvuus halutaan normalisoida? Et ole ainoa joka sanoo ääneen haitallisia asioi

Ymmärrätköhän ihan varmasti mitä läheisriippuvuus tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Ainakin haluttomuus tai kyvyttömyys huomioida toista ihmistä mitenkään on mielestäni suurehko este parisuhteelle. Tuollaisetkin ihmiset voivat kumppanin saada, mutta on mielestäni todella surullinen ajatus olla "kumppanuussuhteessa" ihmiseen, joka ei huomioi tunteita ja tarpeita, ja jonka mielen mukaan molempien elämää eletään. Sellainen suhde, jossa on kumppanille vain esine ja hyödyke. Sellaisessa suhteessa ei eletä yhteistä elämää, vaan toisen elämää. Mutta tällaisiakin suhteita on.

Toisaalta onko siitä haittaa, jos molemmat ovat asiasta tietoisia ja omasta vapaasta tahdostaan siinä mukana?

Miksi läheisriippuvuus halutaan normalisoida

Juurikin tuota. Suhteen laadulla ei ole mitään väliä,kunhan on joku. Tätä samaa sontaa näkee muuallakin somessa. Tehdään hirveesti töitä riippuvuuteen perustuvan suhteen saamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että ei kykene parisuhteeseen? 

Ainakin haluttomuus tai kyvyttömyys huomioida toista ihmistä mitenkään on mielestäni suurehko este parisuhteelle. Tuollaisetkin ihmiset voivat kumppanin saada, mutta on mielestäni todella surullinen ajatus olla "kumppanuussuhteessa" ihmiseen, joka ei huomioi tunteita ja tarpeita, ja jonka mielen mukaan molempien elämää eletään. Sellainen suhde, jossa on kumppanille vain esine ja hyödyke. Sellaisessa suhteessa ei eletä yhteistä elämää, vaan toisen elämää. Mutta tällaisiakin suhteita on.

Toisaalta onko siitä haittaa, jos molemmat ovat asiasta tietoisia ja omasta vapaasta tahdostaan siinä mukana?

Torista ja Facebookista voi hakea kämppäkaveria.

Vierailija kirjoitti:

Mikä sä olet päättämään mikä on normaalia? Se, että sä haluat olla parisuhteessa ei tarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi. Jokaisen oma valinta haluaako vai ei. 

Mä olen eronnut keväällä eikä mulla ole mitään hinkua parisuhteeseen. Nautin seksisuhteesta nyt ja ehkä joskus sitten on parisuhteen aika. Ehkä.

N44

Mutta ap han on täydellinen ihmisolento ja kaikkien kuuluu toimia kuten hän tai on jotenkin viallinen.

Moni on parisuhteessa kun pelottaisi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Moni on parisuhteessa kun pelottaisi olla yksin.

Siksi mua hirvittää kuunnella ja lukea selvästi läheisriippuvaisten julkaisemia ohjeita. Syy miksi ohjeet kuulostaa tavan tallaajan korviin työläiltä johtuu just siitä ettei terveessä suhteessa tarvita tuollaista määrää työtä. Sanomattakin selvää ettet joudu maksamaan saadaksesi suhdetta,joskin sekin saadaan perinteiden tai pelin hengen piikkiin.

Kas, siinäpä älykäs ihminen, joka ei halua parisuhdetta.

En mitään mieltä. Jokaisella on omat syynsä sille, miksi haluaa tai ei halua parisuhteeseen. Muodostan mielipiteeni ihmisestä ensisijaisesti luonteen, käytöksen ja arvomaailman perusteella, sen, miten kohtelee itseään ja muita. Parisuhdestatus on täysin toisarvoinen siinä kuviossa.

Mä olen itse sellainen. Olen lähes viisikymppinen nainen. Kokeilin nuorena muutaman kerran parisuhteita, totesin että ei ole mun juttu. Seksistä en erityisemmin pitänyt, enkä kaivannut siitä toisen seurasta oikein mitään. Yhdessä asuminen toisen kanssa tuntui tympeältä, vaikke toisessa ollut mitään vikaa. ymmärsin olevani aseksuaali, aromantikko, ja erakkoluonne. Enkä sitten väkisin alkanut itseäni muuksi vääntää, kun kerran onneksi ei ole pakko, vaan saa elää ihan rauhassa itsekseenkin. Nyt on viimeisestä parisuhteen tapaisesta (ja seksikerrastakin) yli 20 vuotta, eikä ole ollut sellaiseen mitään kaipuuta. Ei ole aspergeria, autismia tms. ja tulen ihan hyvin toimeen ihmisten kanssa. En vaan kaipaa heitä niin lähelle jatkuvasti kuin mitä parisuhteessa pitäisi.

Mitä ihmettä se minulle kuuluu, haluaako joku toinen parisuhdetta vai ei? Keskittyköön jokainen vain omiin asioihinsa sen sijaan, että puuttuu muiden elämään.