Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä joku joka 'nuollut haavojaan' tosi kauan, ehkä koko elämän? Mitä haavoja ja kuinka kauan?
01.11.2026 |
Minä niin kauan että en viitsi aikaa kirjoittaa tänne ensimmäisenä. Liittyy kuitenkin parisuhdeväkivaltaan. Ikinä en parane traumoista eikä se toinenkaan.
Kommentit (16)
Miksi tänne sulle moukka kertoisin. Veetäkö tämmösestä hyödyt 😝😝😝😝😝😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rouvan "haavaa" oon kohta kolkyt vuotta nuollu.
Varmaan ois pitänyt, mutta libido ajanut nopeasti uudestaan parisuhteeseen. Koen että elämä on liian lyhyt traumoissa vellomiseen. Välillä annan surun tulla, pidän itkuvartin. Sitten siirryn takaisin muihin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Rouvan "haavaa" oon kohta kolkyt vuotta nuollu.
Sama...ja vaimo nulee palkaksi mun varpaita ...ai kun kivvvaa.😊
Vierailija kirjoitti:
Miksi tänne sulle moukka kertoisin. Veetäkö tämmösestä hyödyt 😝😝😝😝😝😝
Nautin toisten ikävistä kertomuksista kun ole niin pimee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaaminen, lapsena koettu hyväksikäyttö, väkivaltainen parisuhde, dominoivat vanhemmat, masennus, ulkonäkö jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kelpaamattomuuden kokemus työelämään ja parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Yök, elämä on mennyt surressa.
Olen nuollut haavojani mutta en varsinaisesti surrut. Sureminen taitaa olla vähän erilaista ja ehkä menee aalloissakin ja lopulta ehkä myös päättyy. Tämä ei tunnu päättyvän ikinä kun asiat selvittämättöminä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopettakaa kaiken maailman roskaan identifioituminen ja siinä rypeminen.
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa kaiken maailman roskaan identifioituminen ja siinä rypeminen.
Totta. Pitäisi osata irrottautua, meditoida, päästää irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä Kristuksesta löytäisi valon. Ihanan keveyden.
Vierailija kirjoitti:
Rouvan "haavaa" oon kohta kolkyt vuotta nuollu.
Niin on moni muukin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa kaiken maailman roskaan identifioituminen ja siinä rypeminen.
Mielelläni lopettaisin heti, jos osaisin. Onko sulla jotain keinoa siihen? En mä oikeasti haluaisi elää elämääni näin, että vanhat käsittelemättömät traumat hyppii silmille yhä 30 vuoden päästä. Kaikenlaista olen yrittänyt, että saisin tietyt asiat päätökseen, ei vaan auta. Itse kaltoinkohtelija ei ole halunnut koskaan asioita käydä läpi ja keskustella kunnolla. Olisi ehkä auttanut mua ymmärtämään häntäkin ja miksi hän toimii kuten toimii...
Vierailija kirjoitti:
Ehkä Kristuksesta löytäisi valon. Ihanan keveyden.
Joillakin näin käy.
Minulle usko (oppi ikuisesta helvetistä) on se asia, josta toipumiseen ei elämä riitä.
Haavoja täytyy nuolla niin kauan kuin sattuu.
Olen nuollut omiani yli 30 vuotta. Liittyy varhaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Aika ajoin kipu vaimenee, sitten voimistuu taas. Omien haavojen nuoleminen voi olla myös taito tyynnyttää itseään, jos kukaan toinen ei siihen pysty tai toista ei ole lähellä.
Kauanko tapahtumista on kulunut aikaa?
Hitaita prosesseja...