Käyn erään vanhuksen kanssa kaupassa. Kun olen itse valmis,

No, vanhukset nyt ovat hitaampia monessa asiassa. Jos menette yhdessä, niin pakkoko sinun on juosta kauppaa läpi kauhealla vauhdilla. Kulkekaa yhdessä, ja auta tarvittaessa. 

Jonain päivän saatat itse olla se vanhus. Opettele kärsivällisyyttä.

En käsitä tuollaista. Itse teen kauppalistan ja sen mukaan ostokset ja on nopeaa. Tuo vanhus vie aikaasi ihan turhaan. 

Vierailija wrote:

En käsitä tuollaista. Itse teen kauppalistan ja sen mukaan ostokset ja on nopeaa. Tuo vanhus vie aikaasi ihan turhaan. 

Tunnen 76-vuotiaan joka tekee samoin kuin sinä ja 28-vuotiaan joka tekee niinkuin ap.n tuntema vanhus. Shoppailukäytös on yksilöllistä eikä vaan ikään liittyvää.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

En käsitä tuollaista. Itse teen kauppalistan ja sen mukaan ostokset ja on nopeaa. Tuo vanhus vie aikaasi ihan turhaan. 

Tunnen 76-vuotiaan joka tekee samoin kuin sinä ja 28-vuotiaan joka tekee niinkuin ap.n tuntema vanhus. Shoppailukäytös on yksilöllistä eikä vaan ikään liittyvää.

En väittänytkään ikään liittyväksi. Itsekkyyttä vain. Ei ajatella toisen vaivaa jo kuljetukseen. Siiten odotutetaan pitkään, vaikka ostokset voisi tehdä 15 minuutissa. 

Ilmeisesti käytte yhdessä kaupassa siksi, että hän kulkee kyydissäsi.

Kun olet tähän ryhtynyt, niin tuo on vain kestettävä.  Vanhukset ovat tuollaisia.  

Oman äitini kanssa se oli juuri tuota.  Hän punnitsi ja puntaroi, tutki ja mietti.  Loppujen lopuksi ostettavaa hänellä oli kovin vähän.  Hän tutki kilohintoja, vertaili ja laski päässään.  Olihan se tuskastuttavaa, kun itse olisi ollut valmis jo lähtemään.  

Eikä tuo pätenyt vain ruokaostoksilla, vaan kaikki muutkin ostamiset oli valtavan aikaa vieviä.  Uuden kattokruunun ostaminen vei viikkoja, kun piti käydä kaikki kaupat läpi kahteen kertaan ja sitten vielä naapurikaupunginkin ja pohtia ja miettiä, kunnes lopulta ostettiin se ensimmäinen, mihin hän heti alussa ihastui.  Silti piti monia päiviä kuluttaa kaupoissa juoksemiseen ja miettimiseen.

Ei tuohon oikein mitään pätevää ratkaisua ole. Tietysti voi sanoa tiukasti, että nyt ostat ostamisesi, että päästään lähtemään, minä olen jo valmis ja pitäisi sunkin olla.  Auttaako mitään, vaikea tietää.

Mutta jos sanoisit heti, että aikaa on puoli tuntia tai 20 minuuttia tai mitä nyt sitten onkin, ei yhtään enempää, koska sulla on kiire.  Auttaisiko sekään?  Olet ehkä jo kokeillut.

Helpommaksi se muuttui sitten, kun hän ei enää lähtenyt kauppaan ollenkaan, vaan teki listan, ja minä tein hänen ostoksensa.

Koita kestää. Eihän tuo elämää suurempi asia ole.  

Vanha ihminen käy "tuulettumassa". On hyvä, että olet jaksanut tähän asti, se on vanhukselle kuin vierailu tai seuranpito. Kun itse kuitenkin ärsyynnyt, on keksittävä jotain muutakin. Vanhushan hidastuu viikko viikolta ja ainakin vuosi vuodelta yhä enemmän ja tilanne harmittaa sitten sinua yhä enemmän ja se ei ole hyvä.

Ilmeisesti häntä ei voi jättää asioimaan yksin kauppaan, jolloin voisit tehdä jotain muuta tai käydä jossain muuallakin. Miten itsenäinen hän on? Maksaako hän omat ostoksensa erikseen ja itsekseen? Helpoin tapa sinulle olisi tietysti joku oma juttu eli jos tykkäät vaikka lukea lehtiä tai kirjaa, otat mukaan tai ostat sellaisen ja odotat häntä eteisaulassa. Tai katsot vaikka sarjaa puhelimestasi tai kirjoitat vaikka kortin tuttavalle tms. Olet odottamassa, mutta omassa puuhassasi etkä harmistu ajan kulumisesta. Vanhuksetkin pahoittavat mielensä, jos huomaavat, että alat väsyä hänen hitauteensa, ja sehän ei ollut tarkoitus, vaan olla avuksi.

Toinen vaihtoehto on hankkia muitakin kuskeja ostosreissuille ja neuvoa heillekin niksit ja kikat, miten kaikki sujuisi leppoisasti.

Kai palkkioksi vanhus maksaa ostoksesi. Ei tuossa muuten ole mitään järkeä.

Vierailija wrote:

Vanha ihminen käy "tuulettumassa". On hyvä, että olet jaksanut tähän asti, se on vanhukselle kuin vierailu tai seuranpito. Kun itse kuitenkin ärsyynnyt, on keksittävä jotain muutakin. Vanhushan hidastuu viikko viikolta ja ainakin vuosi vuodelta yhä enemmän ja tilanne harmittaa sitten sinua yhä enemmän ja se ei ole hyvä.

Ilmeisesti häntä ei voi jättää asioimaan yksin kauppaan, jolloin voisit tehdä jotain muuta tai käydä jossain muuallakin. Miten itsenäinen hän on? Maksaako hän omat ostoksensa erikseen ja itsekseen? Helpoin tapa sinulle olisi tietysti joku oma juttu eli jos tykkäät vaikka lukea lehtiä tai kirjaa, otat mukaan tai ostat sellaisen ja odotat häntä eteisaulassa. Tai katsot vaikka sarjaa puhelimestasi tai kirjoitat vaikka kortin tuttavalle tms. Olet odottamassa, mutta omassa puuhassasi etkä harmistu ajan kulumisesta. Vanhuksetkin pahoittavat mielensä, jos huomaavat, että alat väsyä hänen hitauteensa, ja sehän ei ollut tarkoitus,

Ohis: naurahdin tuolle "kirjoita kavereillesi kortti". Enpä tiedä, minä vuonna olen viimeksi kirjoittanut kortin! Ap

Vanhukset ovat valtava kuluerä yhteiskunnalle. Miksei heille tarjota eutanasiaa? Suuri osa varmasti haluaisi kivuttoman kuoleman. Kuolema vaan on nuoremmille niin tabu, ettei siitä saa edes keskustella.

Mutta mieti, miten se sama vanhus käyttää vuorokausikaupalla aikaa nettikaupoissa, kun sinä ostat 1000 eurolla vaatteita tuosta vain parilla klikkauksella.

Vanhus pääsee tuulettumaan ja ihmisten ilmoille. Minä käytän omaa äitiäni 86v kaupoilla ja ihan hänen tahtiin mennään. Hän oikeen odottaa kauppareissuja. Käymme myös aina kahvilla ja voi kun hän nauttii.

Vierailija wrote:

Mutta mieti, miten se sama vanhus käyttää vuorokausikaupalla aikaa nettikaupoissa, kun sinä ostat 1000 eurolla vaatteita tuosta vain parilla klikkauksella.

En ymmärtänyt kommentista mitään. Ap

Mulla on samanlaista itseni kanssa.

Pyydä vanhusta tekemään etukäteen ostoslista. Tai tee se hänen puolestaan. Lisäksi, jos käytte aina samassa kaupassa, tee lista siinä järjestysessä miten tuotteet ovat sisääntulon luota aina kassalle.

Olen itse huomattavasti nuorempi, mutta minua ahdistaisi mennä kauppaan ilman ostoslistaa. Yleensä ostan vain ja ainoastaan listalla olevat tarvikkeet. Harvemmin siis mitään listan ulkopuolista asiaa, jollei se ole hyvässä tarjouksessa.

Ehkä hän kohta kuolee pois, niin pääset kärsimyksistäsi. 

Vierailija wrote:

Ehkä hän kohta kuolee pois, niin pääset kärsimyksistäsi. 

Hyi, mitä passiivis-aggressiivisuutta.

Mun "kauppaystävä" = naapuri oli ollut ennen eläköitymistään kaupungilla töissä. Joka kerran kaupassa käydessä kärry pysähtyi, kun alkoi kertoa jotain juttua. Ihan fine, kun en ollut työssä ja oli aikaa hiimailla hänen kanssaan. Sitten pääsin töihin ja oletusarvo oli, että kaupassa käydään edelleen yhdessä. Mutta kiitos ei, illat oli mun aikaa. Sitten muutin pois ja hän edelleen oletti kauppa-autopalvelun olevan käytettävissä. Juu, ei ollut. 

Vierailija wrote:

Vanhukset ovat valtava kuluerä yhteiskunnalle. Miksei heille tarjota eutanasiaa? Suuri osa varmasti haluaisi kivuttoman kuoleman. Kuolema vaan on nuoremmille niin tabu, ettei siitä saa edes keskustella.

Miksei laiskoille työttömille sama kohtalo, kuluerä nekin ovat.

Vierailija wrote:

Vanhus pääsee tuulettumaan ja ihmisten ilmoille. Minä käytän omaa äitiäni 86v kaupoilla ja ihan hänen tahtiin mennään. Hän oikeen odottaa kauppareissuja. Käymme myös aina kahvilla ja voi kun hän nauttii.

Olet niinkuin minä. Tiesin, ettei äitini enää välttämättä kovin kauaa elä, joten halusin mennä hänen ehdoillaan ja antaa nauttia. Meillä oli mukavia juttutuokioita ja sain kysyttyä kaikkea, mitä halusin tietää perheemme elämästä ja äidin nuoruudesta. Hänen menehdyttyä ei ole jäänyt yhtään asioita kalvamaan, että miksen mennyt, kun hän pyysi tms. Hänellä oli joistakin lapsuuden asioistani huono omatunto ja vapautin hänet niistä. Lisäksi muistin useasti päivässä sanoa, että äiti rakastan sinua ja hän aina sanoi rakastavansa enemmän. 



Saattohoidin hänet ja sanoin rakastavani häntä ja vastaus oli sama kuin aiemmin. Ne olivat hänen viimeiset sanansa ennen kuoleman tuloa vuorokautta myöhemmin.