Lue keskustelun säännöt.
Kun puolison suku ei hyväksy
02.11.2023 |
Olemme olleet puolisoni kanssa jo useita vuosia yhdessä, ja parisuhteemme voi hyvin. Puolisollani on kuitenkin ollut menneisyydessään useampi myrkyllinen parisuhde ja riitaisa ero. Tämä on näkynyt siinä, etteivät puolisoni sukulaiset ole olleet halukkaita tutustumaan minuun ollenkaan (osa heistä oli ilmaissut jo suhteemme alussa, etteivät usko tämänkään parisuhteen kestävän). Kun näen heitä, yritän avata keskustelua eri tavoin, mutta he käyttäytyvät ikään kuin minua ei olisikaan. Joskus he vastaavat minulle lyhyesti, joskus eivät vastaa mitään ja saattavat poistua tilanteesta. Viimeisimmällä kerralla, kun näin heitä, tilanne tuntui vain pahentuneen entisestään. Puolisonikin on huomannut tämän, ja asia harmittaa häntä kovasti.
Taas olisi tulossa tilaisuuksia tavata puolisoni sukua, mutta puolisoni ehdotti jo, etten tulisi hänen mukaansa ollenkaan. Ymmärrän tämän ehdotuksen, koska hän haluaa kyllä tavata sukulaisiaan jotka kohtelevat häntä edelleen normaalisti, mutta hänestäkään ei ole kivaa katsoa sitä kuinka minut ignoorataan heidän toimestaan.
Vaikeaa tässä on, kun puolisonikin on sanonut jo useamman kerran toivovansa, että meidän parisuhteemme hyväksyttäisiin ja ettei minua verrattaisi hänen entisiin puolisoihinsa. Siksi en tiedä, olisiko oikea vaihtoehto vain mennä aina paikalle ja tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi, vai olisiko parempi nyt pysyä poissa ja antaa näille ihmisille lisää vuosia aikaa sulatella tämän parisuhteen olemassaoloa. Uskon, että jos alan vältellä hänen sukulaistensa kohtaamista, saan vältellä heitä koko loppuelämäni, jotta he voivat jatkossakin suhtautua puolisooni ikään kuin hän ei olisikaan parisuhteessa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Kohtaisitteko puolison sukua edelleen yrittäen avata keskustelua, vai jättäytyisittekö sivuun?
Kommentit (50)
Rehellisesti sanottuna omassa suvussani on (adhd- epävakaa) mies, jolla naiset vaihtui aikoinaan tiuhaan tahtiin. Kihloissakin ehti olla ties kuinka monesti. Aina kun edellisestä erosi niin uusi oli viimeistään viikon sisällä esitelty jo suvulle.
Todella kivoja naisia hän satutti touhuillaan ja heihin olisin mielelläni pitänyt yhteyttäkin- joihinkin pidinkin. Nyt tähän uusimpaan en viitsi edes tutustua, kun hän on selvästi uskonut tämän sukulaismiehen sadut omasta elämästään enkä osaa pitää pokkaa jos tämä nainen niitä minulle totena esittäisi.
Parempi pitää etäisyyttä. Mutta jos olet saman laisessa tilanteessa niin kyseenalaista rohkeasti miehesi jutut- jos kuulostaa uskomattomalta, niin ehkä se ei ole totta mitä existään tai suvustaan puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi mitään, jos toiset ei hyväksy. Väkisin ei hyväksyntää saa milloinkaan. Asian kanssa vaan pitää osaa elää ja olla itse tilanteen yläpuolella. Tärkeintä on se, että sinulla on välit miehesi kanssa hyvin, ja anna suvun olla keskenään. Jos alat pakottamaan toisia pitämään itsestäsi, niin pahennat vaan tilannetta entisestään. Tuollaiset idiootit kannattaa jättää omaan maailmaansa ja elää itse paremmin. Jos pitää tavata, niin olet itse asiallisen kohtelias, etkä ala tyrkyttämään tai vakuuttelemaan itseäsi. Sinulla on parisuhde miehesi kanssa ja sukua ei tarvitse sekoittaa siihen enempää kuin mitä joskus on vähän pakko sietää hetken aikaa.
Nimimerkillä "Kokemusta on".
Ilmiselvästi mies tässä on sekoittanut sukunsa omiin riitoihinsa.
Juuri niin. Ei ole tuulesta temmattu sellainen ajatus, ettei sukulaisten saa antaa puuttua asioihin eikä tiedottaa joka risausta parin elämästä. Tämä vain ei ole kaikille "pojille" mennyt perille ei millään. Heistähän se on kuitenkin eniten kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen elänyt saman asian kanssa jo yli 10v enkä edes ajattele hänen sukulaisiaan. Jos ei kyetä puhumaan suoraan asioista niin sitten ei puhuta. Ei ole meidän suhdetta mitenkään varjostanut tämä. On perhe johon syntyy ja perhe jonka valitsee. Jälkimmäinen menee aina edelle.
Tuossa pitää vaan sen puolisonkin ajatella samoin. Muutoin ei toimi.
No tuskin se olisi kymmentä vuotta toiminut jos ei ajattelisi.
Voi siinä kymmenen vuotta vierähtää.
Siis ne ei hyväksy parisuhdetta vai sittenkin sinua? Ei tarvitse olla kaveri, vaikka onkin mukana sukujuhlissa. Itsekin käännän aika pian selkäni, kun toinen ryhtyy urkkimaan elämästäni ja syyttelemään siitä, että ei olla kivoja.
Veljen vaimo on tyrkky, ei kunnioita sukumme rajoja, pyrkii koko ajan nostamaan kissaa pöydälle jne. Emme halua olla kanssaan missään tekemisissä ja sukujuhlissa pyrimme siihen, että hän keskustelisi muiden kuin meidän kanssa, aina siellä on joku serkun naisystävä tms., joka ei tiedä, millaisesta tapauksesta on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi mitään, jos toiset ei hyväksy. Väkisin ei hyväksyntää saa milloinkaan. Asian kanssa vaan pitää osaa elää ja olla itse tilanteen yläpuolella. Tärkeintä on se, että sinulla on välit miehesi kanssa hyvin, ja anna suvun olla keskenään. Jos alat pakottamaan toisia pitämään itsestäsi, niin pahennat vaan tilannetta entisestään. Tuollaiset idiootit kannattaa jättää omaan maailmaansa ja elää itse paremmin. Jos pitää tavata, niin olet itse asiallisen kohtelias, etkä ala tyrkyttämään tai vakuuttelemaan itseäsi. Sinulla on parisuhde miehesi kanssa ja sukua ei tarvitse sekoittaa siihen enempää kuin mitä joskus on vähän pakko sietää hetken aikaa.
Nimimerkillä "Kokemusta on".
Ei se kyllä ihan noin yksioikoista ole. Puolison mukana tulee myös ne puolison sukulaiset. Varsinkin pitkässä suhteessa ja jos on lapsiakin, niin kyllä siinä vaaditaan muutakin kuin pakolliset näkemiset sillointällöin ja jouluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä pakko sun on itseäsi heille tuputtaa? Jätä menemättä ja pidät etäiset välit.
Jos naisystävää on vaihdettu kuin sukkia, niin enpä ihmettele. Annnat ajan kulua ja vuosien vieriä. Jos edelleen olette yhdessä , niin eiköhän se sukulsisillekin ala mennä jakeluun.
Ovat tottuneet tiuhaan vaihtuvuuteen? Ei siinä jaksa alkaa syvemmin tutustumaan, jos tietää että kohta lähtee luiskaan tämäkin morsiankandidaatti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma siskoni on ollut huithapeli koko elämänsä ajan. Miehet vaihtuu jne. En näe mitään syytä osoittaa siskon miehille mieltä siskon sekoilujen takia. Itse asiassa ne miehet on kivempia kuin siskoni.
Tervehdin, ehkä puhumme jotain small talkkia. En lähde varoittelemaan mitään, miehet ovat aikuisia ja oppivat itse. Mutta miksen käyttäytyisi heitä kohtaan?
Oma ratkaisu on ollut että ei tupata kun ei kelvata.
Mies käy yksin vanhempiensa ja sisaruksiensa luona ja kaikissa kissanristiäisissä siellä. Miehen yksi veli joka elää sinkkuna käy meillä joskus, ja yksi veli perheineen myös. Muut eivät hyväksy minua ja saavat olla, eivät kuulu minun elämääni. Hänellä on iso lapsuudenperhe, vanhemmat ja 11 lasta joista yksi kuollut. Ei uskovaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyväksymisen puutteelle on kaksi syytä.
Joko sinun ja miehen perheen vuorovaikutuskulttuurit ovat niin kaukaa eri ääripäistä, että ne eivät sulaudu toisiinsa. Jos olet kovaääninen paljon puheaikaa käyttävä räväkkä huutonauraja, ja miehen suku on hiljaista sorttia, joilla yhdessä ollessakin tipahtaa joltain sana silloin ja toiselta tällöin, eivätkä kammoksu pitkiäkään hiljaisia hetkiä, niin näiden keskustelukulttuurien yhteensovittaminen voi olla haasteellista.
Toinen mahdollinen syy voisi olla, että mies puhuu selän takana sinusta vähän toisin kuin sinun läsnä ollessa. Sukulaiset tietenkin näkevät sinussa sen puolen mitä mies on heille syöttänyt, ja sinä taas näet miehestä ja sukulaisista sen puolen mitä mies on sinulle syöttänyt. Sekä sinä että sukulaiset uskotte tietävänne totuuden, mutta todellisuudessa mies on vedättänyt kumpaakin puolta sen verran, että konflikti syntyy. Ja hän esittää täysin tietämätöntä tilanteessa.
Olen nämä kummatkin versiot nähnyt omassa elämässäni, ja kumpikin on melko mahdottomia korjata. Etäisyys toimii parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi mitään, jos toiset ei hyväksy. Väkisin ei hyväksyntää saa milloinkaan. Asian kanssa vaan pitää osaa elää ja olla itse tilanteen yläpuolella. Tärkeintä on se, että sinulla on välit miehesi kanssa hyvin, ja anna suvun olla keskenään. Jos alat pakottamaan toisia pitämään itsestäsi, niin pahennat vaan tilannetta entisestään. Tuollaiset idiootit kannattaa jättää omaan maailmaansa ja elää itse paremmin. Jos pitää tavata, niin olet itse asiallisen kohtelias, etkä ala tyrkyttämään tai vakuuttelemaan itseäsi. Sinulla on parisuhde miehesi kanssa ja sukua ei tarvitse sekoittaa siihen enempää kuin mitä joskus on vähän pakko sietää hetken aikaa.
Nimimerkillä "Kokemusta on".
Ei se kyllä ihan noin yksioikoista ole. Puolison mukana tulee myös ne puolison sukulaiset. Varsinkin pitkässä suhteessa ja jos on lapsiakin, niin
Ihanko varmasti? Ei minulta ole vaadittu viimeisen 23 vuoden aikana kertaakaan mitään miehen suvun pakkotapaamista. Ei edes jouluna. Jotenkin hullua, että naiset ei ymmärrä, että enää ei ole 1800-luku ja nainen miehensä jatke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein mielelläni jään sivuun. Ei olisi mitään mielenkiintoa yrittää tutustua tullaisiin ihmisiin. Suorastaan helpotus ettei heitä tarvitsisi tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi mitään, jos toiset ei hyväksy. Väkisin ei hyväksyntää saa milloinkaan. Asian kanssa vaan pitää osaa elää ja olla itse tilanteen yläpuolella. Tärkeintä on se, että sinulla on välit miehesi kanssa hyvin, ja anna suvun olla keskenään. Jos alat pakottamaan toisia pitämään itsestäsi, niin pahennat vaan tilannetta entisestään. Tuollaiset idiootit kannattaa jättää omaan maailmaansa ja elää itse paremmin. Jos pitää tavata, niin olet itse asiallisen kohtelias, etkä ala tyrkyttämään tai vakuuttelemaan itseäsi. Sinulla on parisuhde miehesi kanssa ja sukua ei tarvitse sekoittaa siihen enempää kuin mitä joskus on vähän pakko sietää hetken aikaa.
Nimimerkillä "Kokemusta on".
Ei se kyllä ihan noin yksioikoista ole. Puolison mukana tulee myös ne puolison sukulaiset. Varsinkin pitkässä suhteessa ja jos on lapsiakin, niin
En kertaakaan käynyt anoppilassa jouluna 16 vuoden suhteessamme. Meille toki olivat tervetulleita, mutta itse en jaksanut heidän luonaan kylästellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sille voi mitään, jos toiset ei hyväksy. Väkisin ei hyväksyntää saa milloinkaan. Asian kanssa vaan pitää osaa elää ja olla itse tilanteen yläpuolella. Tärkeintä on se, että sinulla on välit miehesi kanssa hyvin, ja anna suvun olla keskenään. Jos alat pakottamaan toisia pitämään itsestäsi, niin pahennat vaan tilannetta entisestään. Tuollaiset idiootit kannattaa jättää omaan maailmaansa ja elää itse paremmin. Jos pitää tavata, niin olet itse asiallisen kohtelias, etkä ala tyrkyttämään tai vakuuttelemaan itseäsi. Sinulla on parisuhde miehesi kanssa ja sukua ei tarvitse sekoittaa siihen enempää kuin mitä joskus on vähän pakko sietää hetken aikaa.
Nimimerkillä "Kokemusta on".
Ei se kyllä ihan noin yksioikoista ole. Puolison mukana tulee myös ne puolison sukulaiset. Vars
Vastauksestasi päätellen. En ihmettele että saat olla ihan tykönäsi. Minulla on hyvät välit miehen sukulaisiin. On se vaatinut ihmissuhdetaitoja ja kompromisseja, mutta kyllä se on ollut sen arvoista. On tärkeää että on läheisiä ihmisiä ja tukiverkkoja ympärillä. Puolin ja toisin.
Kyllä on monta kertaa saanut huomata tämän elämän aikana mikä onni se on , kun on ollut vaikeaa. Ettei olla ihan yksin.
Mä en oikein ymmärrä miten ei aikuisilla ole käytöstapoja. Ei tulisi omaan mieleenikään hyljeksiä ketään sukujuhlissa mutta jos kerran tälläistä on niin eiköhän miehen pidä komentaa sukua ja käskeä niiden käyttäytymään. Onhan tuo nyt älyttömän noloa käytöstä miehen suvun puolelta.
Vai onko miehelläsi myös muita naisia saman aikaisesti? Ja nekin käy juhlissa..
Äläpä ota ressiä! Itse olen lakannut välittämästä jo vuosia sitten miehen sukulaisista, ajatelkoon mitä lystäävät. Näemme noita ihmisiä suunnilleen kerran vuodessa 1-2h, joten ei paljon jaksa liikuttaa mitä mieltä ovat tai ovat olematta. Meillä on meidän elämä ja suoraan sanottuna miehen sukulaiset eivät siihen juurikaan kuulu. Tämä on ollut miehen oma linjaus siitä lähtien kun jo vuosia sitten sieltä suunnalta tuli iham turhaa paskaa minun niskaan oikein roppakaupalla. Etenkin äitinsä ja toinen siskoista täysin häiriintyneitä tapauksia.
Vierailija kirjoitti:
Älä anna miehesi olla tossukka.
Pyydä ottamaan asia hyvin painokkaasti esille että olet poikkeuksellinen aarre, hänen suuri ilo ja sukulaisten on ymmärrettävä tämä.
Niinhän ne kaikki aikaisemmatkin morsiot oli.
Ymmärrän sukua oikein hyvin, ei jaksa enää paljon paukkuja panna turhille tuttavuuksille, ostella lahjoja, kutsua päivälliselle, kuunnella elämänkertoja, tms. Niin se vain menee, sori siitä.
Ymmärtäisin sukua ja jättäytyisin sivuun. Miehellä tietenkin oikeus sukuloida kuten haluaa ja samoin sinulla. Yleensä onkin mukavampaa sukuloida yksin.
Onko tuo ihme, jos ihanat aarteet ottavat jalat alleen, kun vastassa on tuollainen suku. Ei tee hyvää kenenkään mielenterveydelle olla siipan suvussa näkymätön. Mieskö hyväksyy asian, ettei se haittaa, vaikka puoliso on suvulle olematon. Jes, tervetuloa sukuun! ;D