Lue keskustelun säännöt.
Kun puolison suku ei hyväksy
02.11.2023 |
Olemme olleet puolisoni kanssa jo useita vuosia yhdessä, ja parisuhteemme voi hyvin. Puolisollani on kuitenkin ollut menneisyydessään useampi myrkyllinen parisuhde ja riitaisa ero. Tämä on näkynyt siinä, etteivät puolisoni sukulaiset ole olleet halukkaita tutustumaan minuun ollenkaan (osa heistä oli ilmaissut jo suhteemme alussa, etteivät usko tämänkään parisuhteen kestävän). Kun näen heitä, yritän avata keskustelua eri tavoin, mutta he käyttäytyvät ikään kuin minua ei olisikaan. Joskus he vastaavat minulle lyhyesti, joskus eivät vastaa mitään ja saattavat poistua tilanteesta. Viimeisimmällä kerralla, kun näin heitä, tilanne tuntui vain pahentuneen entisestään. Puolisonikin on huomannut tämän, ja asia harmittaa häntä kovasti.
Taas olisi tulossa tilaisuuksia tavata puolisoni sukua, mutta puolisoni ehdotti jo, etten tulisi hänen mukaansa ollenkaan. Ymmärrän tämän ehdotuksen, koska hän haluaa kyllä tavata sukulaisiaan jotka kohtelevat häntä edelleen normaalisti, mutta hänestäkään ei ole kivaa katsoa sitä kuinka minut ignoorataan heidän toimestaan.
Vaikeaa tässä on, kun puolisonikin on sanonut jo useamman kerran toivovansa, että meidän parisuhteemme hyväksyttäisiin ja ettei minua verrattaisi hänen entisiin puolisoihinsa. Siksi en tiedä, olisiko oikea vaihtoehto vain mennä aina paikalle ja tulla kerta toisensa jälkeen torjutuksi, vai olisiko parempi nyt pysyä poissa ja antaa näille ihmisille lisää vuosia aikaa sulatella tämän parisuhteen olemassaoloa. Uskon, että jos alan vältellä hänen sukulaistensa kohtaamista, saan vältellä heitä koko loppuelämäni, jotta he voivat jatkossakin suhtautua puolisooni ikään kuin hän ei olisikaan parisuhteessa.
Mitä te tekisitte tässä tilanteessa? Kohtaisitteko puolison sukua edelleen yrittäen avata keskustelua, vai jättäytyisittekö sivuun?
Kommentit (50)
On se monessa anoppilassakin helpotus, kun voi vain tutulla porukalla olla, eikä tarvitse kehenkään perheen "ulkopuoliseen" tutustua ja yrittää olla vieraskoreaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin miehesi, lopettaisin yhteydenpidon sukuun. Tuollainen käytös on vallankäyttöä.
Omat vanhempani ja siskoni yrittivät aikanaan sabotoida kaikki suhteeni ja vainoharhaisuuksissaan sellaisiakin suhteita joita ei ollut edes olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
On se monessa anoppilassakin helpotus, kun voi vain tutulla porukalla olla, eikä tarvitse kehenkään perheen "ulkopuoliseen" tutustua ja yrittää olla vieraskoreaa.
Tämä on uskomattoman totta! Joskus se miniä tai vävy ei yksinkertaisesti sovi porukkaan, jolloin jokainen kyläilynsä on muille kärsimystä. Kun tämä yksi ei tule paikalle, on mukavaa ja omanoloista. Kukaan ei arvostele, kukaan ei valita.
Vierailija kirjoitti:
Ei kyse ole sinusta, vaan siitä että sukulaisille on tärkeää että elämä eletään tietyllä tavalla.
Pääasia on että yhdessä eletään loppuun asti ja kun näin ei ole aikaisemmin käynyt niin sua pidetää poissa tahraamasta lisää "suvun mainetta".
Ja voi olla ettei näiden sukulaisten tavat siedä päivän valoa, joten tahtovat pitää kulissinsa pystyssä ilman että kukaan tulee näkemään ettei keisarilla olekaan vaatteita.
Voi myös olla niinkin ettei miehesi pärjää itsekseen ja ovat näille miehen entisille katkeria siitä etteivät suostuneet passaamaan mieslasta ja elämään "niin kuin kuuluu" .
Ja sillä ei ole väliä vaikka mies olisi itse ollut se jättäjä jos tuollaisista ihmisistä on kyse.
Riittää oikeastaan että "ero on niin suuri häpeä" ettei tätä häpeää enää siedetä yhtään. Joillakin tuo arvo on niin vinksallaan ettei treffeilläkään sovi käydä ellei ole varma ett
Jaahas. Muovaileva. Kaasuvalottaja. Tuli. Ketjuun.
Nämä ketju draama seurustelijat ovat myös suvulle raskaita. Yhä uudelleen ja uudelleen pitää tutustua uusiin ihmisiin ja entiset katoavat niin ettei heitä näe enää koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veljeni on tuollainen sarjaseurustelija. Lopulta isä ryhtyi kutsumaan kulloistakin naisystävää Liisaksi vedoten siihen, että kohtaveli tuo taas uuden näytille. Jostain syystä naisystävät hermostui moisesta, he olivat se elämän suurin rakkaus, joka jää ja jolla on oma nimi.
Miksi miehen suvun pitäisi jotenkin hyväksyä sinut? Juuri tuollainen on raskasta: sukuun naitu henkilö, joka olettaa, että juuri hän on tärkeä ja juuri hänet pitää ottaa huomioon. Miehen suvulle olet joku nainen, joka on paikalla, koska joku sukulainen toi, mutta muuten et ole kiinnostava, et ole tärkeä, sinun kohtelusi ei ole epäkohteliasta, he eivät vain erityisemmin halua olla kanssasi tekemisissä. Ja se heille suotakoon, heillä kun on suku- tai perhejuhla menossa ja kiva tavata sukulaisia, ei mitään halua tutustua vaihtuviin hahmoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni miehesi pelaa kahta kenttää. Ei ole sinun vikasi, että miehesi on eronnut monta kertaa. Miksi sinun pitäisi kärsiä? Onhan se todella ikävää jäädä suvun ulkopuolelle vaikka ne tapaamiset ei olisikaan helppoja. Olen kokenut samankaltaista, ja minuun kyllä sattui pahasti. Pitkään elin niin, että jäin ihan vapaasta tahdosta pois niistä jutuista. Mutta kuitenkin siitä jäi särö, ja avioero olikin sitten helpotus. Vaikeita juttuja, koeta jaksaa.
Jos minun miniäkokelaani kysyisi minulta, olisiko parempi, ettei hän tulisi käymään meillä, vastaus olisi KYLLÄ, ÄLÄ TULE. Vaikka poikani valinta ei sinänsä minulle kuulu, en halua kumppaniaan tänne, koska tulee aina vaatimusten kanssa. Pitää olla sitä ja tätä.... Ja kun itse toivon, ettei tulisi tuoksujen kanssa astmani takia, ottaako hän tämän pyynnön huomioon? Eipä tietenkään!
Ei kyse ole sinusta, vaan siitä että sukulaisille on tärkeää että elämä eletään tietyllä tavalla.
Pääasia on että yhdessä eletään loppuun asti ja kun näin ei ole aikaisemmin käynyt niin sua pidetää poissa tahraamasta lisää "suvun mainetta".
Ja voi olla ettei näiden sukulaisten tavat siedä päivän valoa, joten tahtovat pitää kulissinsa pystyssä ilman että kukaan tulee näkemään ettei keisarilla olekaan vaatteita.
Voi myös olla niinkin ettei miehesi pärjää itsekseen ja ovat näille miehen entisille katkeria siitä etteivät suostuneet passaamaan mieslasta ja elämään "niin kuin kuuluu" .
Ja sillä ei ole väliä vaikka mies olisi itse ollut se jättäjä jos tuollaisista ihmisistä on kyse.
Riittää oikeastaan että "ero on niin suuri häpeä" ettei tätä häpeää enää siedetä yhtään. Joillakin tuo arvo on niin vinksallaan ettei treffeilläkään sovi käydä ellei ole varma että eletään koko loppu elämä yhdessä.