Tänä jouluna se tapahtuu taas, kohta vaimo ehdottaa ettei osteta lahjoja ja se sovitaan, aattona hänellä kuitenkin on lahja!

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Noin vähän olet oppinut naisista avioliitossasi?

Ei valehtelu ja irrationaalisuus ole mikään naisten yleinen piirre, vaan joidenkin yksilöiden.

Sinäkö kategorisoit tuon ylläkuvatun valehteluksi?

Kyllä. Miten sinä kategorisoit sen, että tekee sopimuksen, jota ei ole aikomustakaan noudattaa?

Jättäisin vaimon lahjan ottamatta vastaan, kun kerran sovittiin ettei osteta, niin ei vaimo voi jatkuvasti olla pitämättä sopimuksista kiinni.

Vaimo minäkin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen nainen ja inhoan tuollaista käytöstä. Just kun on sovittu, että ei lahjoja, niin sitten toinen rikkoo lupauksen "tässä on vain jotain pientä, ei tämä mikään varsinainen Lahja ole".

Muutenkin inhoan lahjojen antamista ja saamista. Kauhea riesa ravata kaupasta toiseen ja pohtia päänsä puhki, mitä toinen haluaa lahjaksi. Saada itse jotain täysin tarpeetonta ja joutua teeskentelemään kiitollisuutta, ettei antajalle tule paha mieli.

Miksi ei aikuinen ihminen voi itse ostaa itselleen sitä mitä haluaa? Miksi se pitää kääriä pakettiin ja teeskennellä? 

Niin. Mitäpä sitä parisuhteessa haluaisi ilahduttaa ja tulla ilahdutetuksi.

Jos tietää kumppanin toimivan noin, eli oikeasti antavan lahjan ja toivovan lahjaa, niin miksei niin voi sitten toimia?

Vaihtoehtoisesti voi tietty erota ja etsiä ajatuksiansa kanssa yhtenäisemmän.

Jännä, että kaikki muut vaihtoehdot tulevat mieleesi, paitsi se, että sanoisi mitä tarkoittaa.

Mitähän jos ap puhuisit vaimosi kanssa asiasta. Tähän tyyliin:

-Minusta on ikävää, kun sovimme, että emme osta lahjoja jouluksi ja sinä kuitenkin ojennat minulle lahjan ja minulla ei ole mitään antaa. Se painaa mieltäni ja tekee jouluun ikävän sävyn. 

Vaimo valmistelee itseään pettymykseen, koska sinä et kuitenkaan osta mitään kivaa. Mitä jos yllättäisit hänet tänä vuonna? Mieti lahja jo nyt valmiiksi! Ja kun hän ehdottaa tuota "ei osteta lahjoja" -juttua, niin sano hymyillen, että hänen ei ole pakko ostaa, mutta sinulla on jo jotain valmiina.

Luulisi olevan maailman helpointa ostaa jouluna jokin näistä:

Korvakorut

Sormus

Kaulakoru

Rannekoru

Ja vaikka nilkkaketju jossain vaiheessa. 

Katsot vain pitääkö hän kullasta vai hopeasta.

Kenelle se lahja on? Sinä olet ostanut vaimolle? Vaimo ostanut sinulle? Vaimo ostanut itselleen? 

Vierailija wrote:

Luulisi olevan maailman helpointa ostaa jouluna jokin näistä:

Korvakorut

Sormus

Kaulakoru

Rannekoru

Ja vaikka nilkkaketju jossain vaiheessa. 

Katsot vain pitääkö hän kullasta vai hopeasta.

Kaikki  naiset ei ilahdu näistä...

Ehdottomasti jouluna pitää antaa/saada lahjoja!!! Onneksi oma ukko on sisäistänyt tämän hyvin ja kalliisti.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Luulisi olevan maailman helpointa ostaa jouluna jokin näistä:

Korvakorut

Sormus

Kaulakoru

Rannekoru

Ja vaikka nilkkaketju jossain vaiheessa. 

Katsot vain pitääkö hän kullasta vai hopeasta.

Kaikki  naiset ei ilahdu näistä...

Ei, itse en käytä koruja lainkaan.

Tai voi sopia, että osta sä mulle x, niin mä ostan sulle y:n, jotka olis muuten joutunut hankkimaan itse. Ja suklaatia.

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa antaa toiselle jotain, jolla haluaa ilahduttaa?

Vierailija wrote:

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa antaa toiselle jotain, jolla haluaa ilahduttaa?

 

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa puhua totta? Mitään ongelmaahan ei olisi, jos tämä vaimo ei väittäisi, ettei halua lahjoja.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen nainen ja inhoan tuollaista käytöstä. Just kun on sovittu, että ei lahjoja, niin sitten toinen rikkoo lupauksen "tässä on vain jotain pientä, ei tämä mikään varsinainen Lahja ole".

Muutenkin inhoan lahjojen antamista ja saamista. Kauhea riesa ravata kaupasta toiseen ja pohtia päänsä puhki, mitä toinen haluaa lahjaksi. Saada itse jotain täysin tarpeetonta ja joutua teeskentelemään kiitollisuutta, ettei antajalle tule paha mieli.

Miksi ei aikuinen ihminen voi itse ostaa itselleen sitä mitä haluaa? Miksi se pitää kääriä pakettiin ja teeskennellä? 

Niin. Mitäpä sitä parisuhteessa haluaisi ilahduttaa ja tulla ilahdutetuksi.

Jos tietää kumppanin toimivan noin, eli oikeasti antavan lahjan ja toivovan lahjaa, niin miksei niin voi sitten toimia?

Vaihtoehtoisesti voi tietty erota ja etsiä ajat

Jännä, että kaikki muut vaihtoehdot tulevat mieleesi, paitsi se, että sanoisi mitä tarkoittaa.

No, itse en saanut ex-mieheltä koskaan lahjoja, vaikka niitä toivoin. Ja ei se tavara, vaan se että kiinnostat toista ihmistä edes sen verran, että edes kerran vuodessa pysähtyy miettimään, mistä minä ilahtuisin.

Juu, lopulta sovittiin ettei lahjoja osteta, kun en niitä muutenkaan saanut. Silti pieni toivo oli. Hiljalleen vuosi vuoden jälkeen se itsestäänselvyytenä pidetyn katkeruus alkoi jäytää aina vain kovemmin.

No, nyt ei ole sitä liittoa enää.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Olen nainen ja inhoan tuollaista käytöstä. Just kun on sovittu, että ei lahjoja, niin sitten toinen rikkoo lupauksen "tässä on vain jotain pientä, ei tämä mikään varsinainen Lahja ole".

Muutenkin inhoan lahjojen antamista ja saamista. Kauhea riesa ravata kaupasta toiseen ja pohtia päänsä puhki, mitä toinen haluaa lahjaksi. Saada itse jotain täysin tarpeetonta ja joutua teeskentelemään kiitollisuutta, ettei antajalle tule paha mieli.

Miksi ei aikuinen ihminen voi itse ostaa itselleen sitä mitä haluaa? Miksi se pitää kääriä pakettiin ja teeskennellä? 

Niin. Mitäpä sitä parisuhteessa haluaisi ilahduttaa ja tulla ilahdutetuksi.

Jos tietää kumppanin toimivan noin, eli oikeasti antavan lahjan ja toivovan lahjaa, niin miksei niin voi sitten toimia?

Vaihtoehtoisesti voi tietty erota ja etsiä ajatuksiansa kanssa yhtenäisemmän.

Miksi toinen haluaa sopia, ettei osteta lahjoja, jos oikeasti toivoo lahjaa?

-eri

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa antaa toiselle jotain, jolla haluaa ilahduttaa?

 

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa puhua totta? Mitään ongelmaahan ei olisi, jos tämä vaimo ei väittäisi, ettei halua lahjoja.

Ja jos sanoo että haluan sitten ehdottomasti lahjan, niin mikähän olisi siihen sitten reaktio?

Itse pyysin useita vuosia, mutta olin kuulema vain materian perässä, yhdessäolo ei näköjään mitään merkitse jne jne

Osta nyt magic wanda sille kuitenkin. Sellaista nainen aina tarvii.

Vierailija wrote:

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa antaa toiselle jotain, jolla haluaa ilahduttaa?

 

On. Äitini on tyyppiä, jota on erittäin vaikea ilahdutta lahjalla. Olen saanut jopa takaisin antamani lahjan. Nykyään en hänelle osta lahjoja, kortti syntymäpäivänä ja jouluna riittäköön. 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa antaa toiselle jotain, jolla haluaa ilahduttaa?

 

Onko se nyt niin pirun vaikeaa edes kerran vuodessa puhua totta? Mitään ongelmaahan ei olisi, jos tämä vaimo ei väittäisi, ettei halua lahjoja.

Ja jos sanoo että haluan sitten ehdottomasti lahjan, niin mikähän olisi siihen sitten reaktio?

Itse pyysin useita vuosia, mutta olin kuulema vain materian perässä, yhdessäolo ei näköjään mitään merkitse jne jne

Minä taas arvostan enemmän rentoa yhteistä aikaa, sitä kun arkena on melko vähän. Jos lahjan haluaa antaa, niin mielellään jotain yhdessä toteutettavaa aktiviteettia.

Yllätä!