Osaako useasti avioeronnut rakastaa ja olla luotettava?

Parisuhde tuollaisen kanssa tulee jossain vaiheessa olemaan hänen puoleltaan kokonaan vain epäluotettavuutta, draamailua, epärehellisyyttä ja valheellisuutta. Juokse. 

Kysy ap häneltä tuomitseeko hän ehdoitta omat pettämisensä? Jos ei tuomitse tiedät samantien millaisen kanssa olet tekemisissä.

Aloituksessa mies puhuu vapaudesta. Vapaudesta mihin? Toisiin naisiin?

Vanha totuus: jos joku vaikuttaa olevan liian hyvää ollakseen totta, se ei ole totta. En luottaisi.

Älä luota.

Millä lailla hän nyt sitten vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta? Missä se "liian hyvä" siis on?

Lähtisin ehkä miettimään, että mitä itse haluat mahdolliselta tulevalta suhteelta. Jos haluat stabiilin, loppuelämän kestävän ihmissuhteen, niin suostutko maksamaan siitä mahdollisten pettämisten hinnan? Haluatko hetken huumaa, ja olet ok sen kanssa, että se loppuu ennen pitkää vaikka pettämiseen? Jos tämä pohdinta ei lähde sun haluista ja toiveista, niin annat jo lähtökuopissa toiselle liikaa valtaa ja vastuuta omiesi kustannuksella.

Jos etsisin luotettavaa ihmistä, en ihan ensimmäiseksi suuntaisi katsettani "useasti avioeronneisiin".

Vierailija wrote:

Jos etsisin luotettavaa ihmistä, en ihan ensimmäiseksi suuntaisi katsettani "useasti avioeronneisiin".

Kyllähän se ihmisestä paljon kertoo. Jotain perustavaa on tuollaisessa ihmisessä on todella usein vinossa.

Voihan ap tehdä tuolle eräänlaisen kokeen. Lähtee suhteeseen ja saa tuon toisen avautumaan aivan täysin. Sitten jos ei tunnu hyvältä niin samantien nostaa kytkintä. Mutta miksi toisaalta tuhlata omaa aikaansa jos jo nyt tunne että kaikki ei ole kohdallaan.

Onko kaksi kertaa paljon vai vähän? Eka kerta 1990-1993, ja toinen 1999-2020. Onko tuo määrä jo epäluotettavaa? Niiden välissä oli muutamat seurustelu suhteet.

M53