Epävarma työelämä ajaa hulluuden partaalle!

Otsikossa pientä liioittelua sillä olen kyllä edelleen tai ainakin toistaiseksi täysin työkykyinen. Tällä aloituksella haen lähinnä lohdutusta ja vertaistukea.

 

AP on korkeakoulutettu geneeriseltä ja yleisesti työllistävältä alalta. Olen vielä melko nuori, lapseton, terve, ahkera, en ole ollut saikulla kuin pari kertaa koko työuran aikana. Periaatteessa paperilla mitään isompia esteitä ei työnhaulle tai työssä menestymiselle siis ole ja toistaiseksi en ole ollut vielä päivääkään työttömänä. Olen kuitenkin kokenut koronan jälkeen kolme eri työpaikkaa ja nyt nykyisessä työssäni alkaa myös YT:t. En ole koskaan saanut lähteä omaan työpanokseeni liittyvistä syistä vaan isot organisaatiomuutokset on tarkoittanut työtehtävien yhdistymistä tai niiden siirtymistä halvemman työvoiman maihin. 

 

Oma suuntautumisenikaan ei ole nichea mistä johtuen töitä onkin aina tullut saatua ja työnhaku on mahdollisesti taas edessä. Tällä kertaa erona aikaan jolloin viimeksi hain töitä on kaikkien pakollisten elinkustannusten raketointi joka saa hikikarpalot nousemaan otsalle. Saan laskuni ja lainani maksettua työttömänäkin jonkun aikaa mutta tulojen romahtaminen tuo siltikin lisästressiä ja epävarmuutta elämään. Toinen suuri ero on siinä että on hankalaa motivoitua hakemaan työpaikkaa ja menemään sinne oikealla asenteella. Vaikka aiemmat lähtöpassit eivät ole olleet omaa syytäni, saa noita osin melko lyhyiksi jääneitä työpätkiä selitellä ja en voi sille mitään etten ole kovin intopinkeänä opettelemassa taas uuden firman systeemejä, prosesseja ja ihmisiä sekä asiakkaita. Myös työpaikkojen puheet ”etenemismahdollisuuksista” suorastaan ärsyttää sillä aiemmatkin duunini on markkinoitu samalla saatelauseella. Oikeasti kaikki on niin tehostettua, tiivistettyä ja karsittua että voit ehkä yletä jos olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan kun joku sinusta seuraava irtisanoutuu burnoutin vuoksi tai vaikka kuolee. 

 

Koen tekeväni kaiken ”oikein” ja oppikirjan mukaan. Kävin koulut, olen pidetty työkaveri, ahkera, suositukset ja arviot aina hyviä. En odota kuuta taivaalta vaan melko vakaata ja siedettävää työpaikkaa joka maksaa kohtuullista palkkaa. Koen kehittyväni töissä kokoajan ja olen sellainen monen suomalaisen kaltainen luotettava työmyyrä. En toisaalta mikään erityistason erityisosaajakaan, mutta kompensoin sitä sitten ahkeruudella. 

Haluaisin joskus perustaa perhettäkin, mutta olen todistanut työyhteisössä miten se on oiva tapa päästä epäviralliselle mustalle listalle. Vaikket olisi poissa kuin max 9kk, on sekin työnantajalle ikävä asia. Tuntuu oikeasti että elän jatkuvaa korrenvetoa ja odotan milloin on taas vuoroni saada lyhyin korsi. Ja tiedän että monella on vielä paljon pahempi tilanne ja pätkää ja määräaikaista toisen perään.