Lue keskustelun säännöt.
Mihin Suomesta katosi yhteisöllisyys?
29.10.2023 |
Suuret ikäluokat ovat varmaan viimeisiä, joille yhteisöllisyys on ollut tärkeää. Omat vanhempani taas syntyivät ennen sotia ja olivat erittäin yhteisöllisiä kuolemaansa saakka ja lapsuudessani oltiin jatkuvasti sukuloimassa milloin missäkin, ellei sukulaiset olleet meillä.
Heillä varmasti oli siihen syynsä epävarman lapsuuden vuoksi, johon kuului evakkoon lähtö, sekä sotalapsuus Ruotsissa. Itse olen 60-luvulla syntynyt ja minua ei kyllä minkäänlainen yhteisöllisyys kiinnosta ja olen sitä monesti miettinyt, että mihin se minusta oikein katosi, koska lapsuudessa tykkäsin kyllä ravata sukuloimassa ja kaveripiiritkin olivat tiiviit, mutta aikuisena olen taas halunnut olla enemmän omissa oloissani, vaikka en mikään introvertti olekaan.
Kommentit (85)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yhteisöllisyys on myös kyttäämistä ja jonkun ulkopuolelle jättämistä ja/tai tuomitsemista. Hyvä yhteisö on itse valittu yhteisö.
Niin, yhteisöllisyys pitäisi alkuperäisen tarkoituksen mukaan varmaan tuoda jotain positiivisia asioita henkilön elämään. Esim kyttäilyä tai juoruilua en itse näe sellaisena. Jos kovasti johonkin haluaa ystävystyä positiiviset asiat ja tarkoitukset mielessä, on varmaan ihan tavallisia tapoja siihen.
Miten edes ulkopuolelle jättäminen tai kyttäminen liittyy sanaan yhteisöllisyys?
Yhdessä vahditaan, että yhteisössä ollaan kuten on sovittu ja yhteisöön sopimattomat ajetaan yhdessä pois yhteisöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanna Marinin hallitus ja eritoten Krista Kiuru tappoi yhteisöllisyyden jakamalla kansan tolkuttomilla ja perusteettomilla koronatoimilla.
Valtiovallan toimesta jaettiin ihmiset hyvin ja pahoihin, mitä muuta siitä voi seurata kuin yhteisöllisyyden loppu
Kaatui woken esiinmarssiin. Ihmiset halutaan sittemmin luokitella entistä tiukemmin ja osoitella muita sormella sekä tuoda esiin omaa paremmuutta suhteessa muihin. Tuollainen suvaitsematon ilmapiiri lisää kahtiajakoa.
Työttömän tuon vihatun pummin joka omasta tahdostaan ja hakemisestaan huolimatta ei saa töitä on vaikea olla yhteisöllinen nykysuomessa.
Vasemmistolaisuuteen ja somekupliin. Liian moni ihminen ajattelee että yhteiskunnan täytyy taata kaikille priima elintaso vastikkeettomasti panematta tikkua ristiin ja pyöritään vaan niissä omissa nicheympyröissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yhteisöllisyys on myös kyttäämistä ja jonkun ulkopuolelle jättämistä ja/tai tuomitsemista. Hyvä yhteisö on itse valittu yhteisö.
Niin, yhteisöllisyys pitäisi alkuperäisen tarkoituksen mukaan varmaan tuoda jotain positiivisia asioita henkilön elämään. Esim kyttäilyä tai juoruilua en itse näe sellaisena. Jos kovasti johonkin haluaa ystävystyä positiiviset asiat ja tarkoitukset mielessä, on varmaan ihan tavallisia tapoja siihen.
Miten edes ulkopuolelle jättäminen tai kyttäminen liittyy sanaan yhteisöllisyys?
Yhdessä vahditaan, että yhteisössä ollaan kuten on sovittu ja yhteisöön sopimattomat ajetaan yhdessä pois yhteisöstä.
Joo jos henkilö on itse hakeutunut yhteisöön, on siinä mukana omasta halusta ja on sopinut tuon yhteisön sääntöjen noudattamisesta. Jos näin ei ole noudatetaan vain lakia.
Vierailija wrote:
Vasemmistolaisuuteen ja somekupliin. Liian moni ihminen ajattelee että yhteiskunnan täytyy taata kaikille priima elintaso vastikkeettomasti panematta tikkua ristiin ja pyöritään vaan niissä omissa nicheympyröissä.
Sen on tarjotatava se mikä lakisääteisesti kuuluu. Ei vähempää, eikä väkisin enempää, ainakaan ei saa tuputtaa mitään palvelujakaan, muuta kun rahaa. Rahasta ei pahastuta, mutra muista voidaan pahastua ja saattaa olla kyseessä jo perusoikeuksien rikkominen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Sanna Marinin hallitus ja eritoten Krista Kiuru tappoi yhteisöllisyyden jakamalla kansan tolkuttomilla ja perusteettomilla koronatoimilla.
Valtiovallan toimesta jaettiin ihmiset hyvin ja pahoihin, mitä muuta siitä voi seurata kuin yhteisöllisyyden loppu
Tämä. Viime hallitus sai aikaan paljon pahaa. Uudenmaan eristäminenkin oli psykologisilta vaikutuksiltaan suuri. Sekin lisäsi pk-seudun ja muun Suomen kahtiajakoa entisestään.
Sodan jälkeen oli yhteinen tavoite: rakentaa itsenäistä maata yhdessä. Tänä päivänä jokaisella on vain omat, individualistiset ja materialistiset tavoitteensa, jokainen kilpailee brändihankinnoillaan ja statuksellaan toisia vastaan jne. Ei sellaisen varaan rakenneta mitään yhtenäiskulttuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisyys katosi Sanna Marinin vaalihuutoon: Valitkaa puolenne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinne se hävisi markkinoiden syövereihin, niin kun kaikki muukin kaunis.
Vierailija wrote:
Netti, älypuhelimet, minä-minä-asenne. Ei hyvältä näytä, kun osalla ihmisiä ei pian ole mitään ihmiskontakteja, kun kaikki palvelutkin ovat netissä. Valtiot voivat selvitä vain yhdessä ja yhteisöllisesti toimien, tällainen korostettu yksilöllisyys on tuhon tie. Ei demokratia säily, jos kaikilla on vain oikeuksia, muttei mitään velvollisuuksia eikä yhteistyöhalua tai -kykyä yhteisöään kohtaan.
No eihän se demokratia säilykään tai sitä ei edes haluta. uSA:ssa, jota on totuttu pitämään edes jotenkin tasa-arvoisena (se on sitä joillekin), oli vähän aikaa sitten vallankaappausyritys porukalta, joka haluaa harvainvaltaa. Venäjällä ei ole demokratiasta tietoakaan, Brasilia samaten. Rikkaita arabivaltioita hallitsee joko pieni eliitti tai uskonnollinen ryhmittymä. Kiinassa on puolestaan kommunistinen diktatuuri.
Oikeasti demokratian lippua heiluttaa vain taantuva, rapistuva, kansainvaellusten alle taas jäävä Eurooppa, Australia, Kanada ja Japani. Vähemmistö siis verrattuna ei-demokraattiseen maailmaan. Ja kaiken lisksi ne ei-dem. maat on paljon rikkaampia.
Kyllä tulee Ruotsille ja muille hyvesignaloijille paljjjjjon ärhenneltävää 'epädemokraattisista teoista'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheemme oli lapsuuteni ja nuoruuteni osa uskonnollista yhteisöä ja yhteisöstä lähdön jälkeen en ole halunnut kuulua enää minkäänlaiseen yhteisöön. Vuosien varrella olen osallistunut pariin harrastusryhmään mutta lopettanut, koska yhteisön tiivistyminen alkaa ahdistaa. Viime aikoina on alkanut tuntua, että voisin pitkästä aikaa käydä uskonnollisissa tilaisuuksissa, mutta pitäisi varmaan käydä eri paikassa joka kerta, jotta ei pian löytäisi itseään osana yhteisöä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Yhteisöllisyys on myös kyttäämistä ja jonkun ulkopuolelle jättämistä ja/tai tuomitsemista. Hyvä yhteisö on itse valittu yhteisö.
Niin, yhteisöllisyys pitäisi alkuperäisen tarkoituksen mukaan varmaan tuoda jotain positiivisia asioita henkilön elämään. Esim kyttäilyä tai juoruilua en itse näe sellaisena. Jos kovasti johonkin haluaa ystävystyä positiiviset asiat ja tarkoitukset mielessä, on varmaan ihan tavallisia tapoja siihen.
Miten edes ulkopuolelle jättäminen tai kyttäminen liittyy sanaan yhteisöllisyys?
Yhdessä vahditaan, että yhteisössä ollaan kuten on sovittu ja yhteisöön sopimattomat ajetaan yhdessä pois yhteisöstä.
Joo jos henkilö on itse hakeutunut yhteisöön, on siinä mukana
Entä jos henkilö on syntynyt yhteisöön?
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Asuin lapsuudessani alueella, jossa sukuni on asunut satoja vuosia. Lähitalojen lähes kaikki asukkaat olivat melko läheistä sukua ja myöhemmin minulle on valjennut kuinka valtava osa koko paikkakunnan asukkaista oli jollain tavalla sukua. Oli helppoa olla yhteisöllinen kun ihmiset olivat ”serkkuja” tai jollain muulla tavalla samaa porukkaa.
Lisäksi ihmiset olivat usein tunteneet toisensa koko elämänsä ajan. Tiesin låhes kaikista kohtaamistani ihmisistä ainakin jotain.
Ennen oli ”heimoja”. Kaikki tällaiset rakenteet ovat murtuneet täysin. Nyt on vain itsemurhayksiö tai parhaimmillaan puoliso ja ehkä lapsi ja koira.
Juu ja kaikki naapurit on pahoja, työkaverit on kamalia ja ne vähät sukulaiset tyhmiä.
Jep, pelon kulttuuri. Ihmiset on saatu pelkäämään ja jokainen ihminen on uhka. Markkinatalous, viihde ja some-maailma ruokkii ja lietsoo tätä ja rahastaa ihmisten peloilla. Oikeistolainen yksilönpalvonta lisää yhteisöllisyyden katoamista, jokainen on oma yksikkönsä, toisia ihmisiä tai ihmisryhmiä ei oikeasti tunneta, ihmistuntemus ei kehity, vaan ollaan pitkälti median, viihteen ja somen antamien stereotypioiden varassa. Poliittiset toimijat lietsovat myös vihaa ja epäluottamusta muihin.
Ei ihme, että ihmissuhteet ei onnistu ja kaikkein pelokkaimmat ja turhautuneimmat alkavat ampua kaikkea vastaantulevaa tai vetävät fentanyyliä nassuun tai molempia. Tervetuloa amerikkalaiseen unelmaan!
Vierailija wrote:
Kaatui woken esiinmarssiin. Ihmiset halutaan sittemmin luokitella entistä tiukemmin ja osoitella muita sormella sekä tuoda esiin omaa paremmuutta suhteessa muihin. Tuollainen suvaitsematon ilmapiiri lisää kahtiajakoa.
Puhutaan heimouttamisesta. Tällä hajotetaan ymmärrystä yhteisistä eduista ja ajetaan laumoja kyräilemään toisiaan ja liehumaan primitiiviset tunteet edellä. Tai käpertymään piiloon turvallisiin tiloihinsa, jossa leimataan vastapuoli vaaralliseksi uhaksi.
Ja tätä paluuta jonnekin kauas taapäin kutsutaan edistykseksi. Samanlaisesta ohjelmallisesta hajotuksesta voisi listata esimerkkejä montakin. Jäätävää miten voimallisesti halutaan heikentää ihmisten historiantajua, todellisuudentajua, itseymmärrystä. Atomisoituneilla urbaaniklooneilla ei ole kuin jokin kuratoitu minäbrändi persoonallisen luonteen kohdalla ja yhdessä sovitut palvonnan kohteensa. Nämä pinnalliset hurmahenkiset ja muokattaviksi iloisesti taipuvat hölmöt ovat suurin uhka aidosti viisaalle päätöksenteolle. He ovat vieläpä ylpeitä selkärangattomuudestaan. Siinä yhdenlainen yhteisöihmisen kuva. Pitävät itseään esimerkillisinä tottakai.
Ihan semmoista n****ritason johtajuutta ollut ainakin viimeiset 15 vuotta. Se on johtanut tähän tilanteeseen
Mielenkiintoinen kysymys. Itsellä ainakin kombo vaativa työelämä + lapset harratuksineen vie isnn osan resursseistani. Ehkä noista lasten harrastuksiin liittyvistä asioista voisi jotain heikohkoa yhteisöllisyyttä löytää...
Itselläni ei tulisi pieneen mieleenikään rasittaa ystäviä tai sukulaisia remppatalkoilla tai muuttoavuilla. Näihin otetaan ostopalvelu jos ei itse pärjätä. Samoin nyrpistelen nokkaani jos joku saa päähänsä järjestellä talkoita ja olettaa että käyttäisin vähäisen vapaa-aikani muiden asuntojen remppaamiseen jne. Omat lapset ja omat vanhemmat ovat ainoa poikkeus tässä asiassa. Summa summarum (vapaa) aika on rahaa nykypäivänä ja se halutaan käyttää tarkoin itse valittuihin asioihin.
Joku päätti tuoda tänne ihmisiä jotka sotkee, metelöi, perustaa katujengjä, rööööiskää, ei käy töissä ja muuta, joten miksi muutakaan enää jaksaisi panostaa mihinkään.