Lue keskustelun säännöt.
Mielenterveysongelmainen kaverini haukkui häntä hoitavan lääkärin
29.10.2023 |
Oli aivan raivoissaan kun lääkäri oli mm. kehoittanut siihen, että kaverini pyrkisi pitämään säännölliset vuorokausirytmit ja liikkuisi riittävästi ulkona. Kaveri paasasi, että ei aidosti masentunut voi pitää säännöllisiä rytmejä eikä energia useinkaan riitä ulkona käymiseen. Haukkui lääkärin, että käsittämätöntäm kuinka tuollaisia tolloja voi olla lääkärin virassa, jotka eivät tiedä mt-ongelmista todellisuudessa mitään. Kaverillani on tämä samanlainen masennus jatkunut jo monta vuotta. Kuuntelin vain neutraalisti hänen paatostaan. Mietin vain, miten lääkärin sitten pitäisi tällaisiä tapauksia lähestyä, kun vuodesta toiseen mikään ei muutu?
Kommentit (32)
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Olisi kyllä kiva tietää miten nukut kun et nukahda?
Miten lääkärin olisi pitänyt tapauksessa toimia? Määrätä niin paljon lääkkeitä, että makaa vain vihanneksena puoliksi tiedottomana?
Määrätä nukahtamislääkkeet. Ei ihme jos masentaa kun ei saa nukuttua. Lisäksi pitäisi tehdä hormonimääritykset ja ottaa kaikki veriarvot. Meillä on olematon osaaminen hormonitoiminnan ongelmien tunnistamisessa. Läheinenkin pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksesta, joka oli loppujen lopuksi merkittävä testoteroinivaje. Ei ole piikkien jälkeen masentanut eikä ole ollut itsetuhoisuutta. Muisti kylläkin jäi huonoksi parin vuosikymmenen unettomuuden jäljiltä ja hormonivajeen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Te olette vaan oman mielenne ja ajatustenne vankeja. Tai jos siihen olotilaan on joku juurisyy niinku huono parisuhde tms niin jotain sille pitää ihan itse tehdä. Lääkkeillä hoidetaan oiretta, ei syytä. Lääkäri ei voi juuri muuta tehdä ku määrätä niitä lääkkeitä. Muutos lähtee itsestä. Niin ikävää kuin se onkin.
Lääkäri voi myös teettää testejä (labroja jne.), tehdä lähetteitä erilaisiin hoitoihin ja hoitotahoihin, laatia lausuntoja toisille viranomaisille, tehdä huoli-ilmoituksia. Hän voi lisäksi sanoillaan auttaa ihmistä huomaamaan, mikä häntä voisi auttaa ja toteuttaa potilaan toiveen, jos se on hänen työ kuvaansa kuuluva teko.
Vierailija wrote:
Te olette vaan oman mielenne ja ajatustenne vankeja. Tai jos siihen olotilaan on joku juurisyy niinku huono parisuhde tms niin jotain sille pitää ihan itse tehdä. Lääkkeillä hoidetaan oiretta, ei syytä. Lääkäri ei voi juuri muuta tehdä ku määrätä niitä lääkkeitä. Muutos lähtee itsestä. Niin ikävää kuin se onkin.
Entäs on tehnyt just noin, mutta isketään vaan kapuloita rattaisiin? Mitäs sitten pitää tehdä, syytellä lisää itseään peilin edessä? Koska niinhän sen on jostain ihmeen syystä aina pakko olla eli ihan vaan oma vika eikä yhtään mitään muuta. Aikamoista. Toivottavasti sua itseäsikin kohdellaan sitten niin riippumatta täysin siitä, mikä sun tilanne todellisuudessa on.
Vierailija wrote:
Mielenterveysongelmat eivät lääkärin avulla parane. Omasta asenteesta ne yleensä johtuvat. Asennetta ne psykiatritkin yrittävät saada muutettua. Useimmat meistä osaa hoitaa itse mielenterveyttään.
Ts. olla esim. parisuhteessa ja saada lapsia. Ja väittää sen jälkeen, että ihan itse hoitelee itseään. Mitä nyt lapset ja puoliso rakastavat. Mitä sitä nyt heitä laskemaan, itsestäänselvyyksiä.
Vierailija wrote:
Mielenterveysongelmat eivät lääkärin avulla parane. Omasta asenteesta ne yleensä johtuvat. Asennetta ne psykiatritkin yrittävät saada muutettua. Useimmat meistä osaa hoitaa itse mielenterveyttään.
Eipä muuten aina olekaan. On myös kyse aivokemiasta ja muusta. Niitä et kyllä saa ajattelemalla muutettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No ensin pitäisi tietää, miten on hoidettu tähän asti. Onko vain kahta peruslääkettä, mirtatsapiinia ja ketiapiinia, saanut. Vai onko käyty laajemmalla repertuaarilla läpi esim. nyt näitä lääkevaihtoehtoja.
Onko saanut itse vaikuttaa hoitoonsa vai onko vaihtoehdot lukittu etukäteen ilman hänen mielipidettään.
Onko saanut sairauslomaa.
Onko saanut vaikuttaa siihen, onko puhe häntä varten vai olisiko hänen parempi pysyä erossa puhumiseen painottuvista hoidoista.
Tai onko jopa saanut vain lääkkeitä eikä lainkaan puhetta tai muuta, joka voisi häntä auttaa.
Ei ole ollut työelämässä useaan vuoteen. Lääkärit ilmeisesti pyrkii kuntouttamaan takaisin työelämään, mutta kaveri itse on todennut, ettei ikinä aio sinne työelämään palata itseään rääkkäämään.
Ap
Eli ei ole tyypillä omakaan halua enää normalisoitua.
No ei se lääkärikään ihmeeseen pysty. Pitäisikö siis määrätä lääkeitä kasakaupalla
Minulla on neuvo. Jota voi yrittää. Vaikkei nukuttaisi mene sänkyyn. Pistä puhelin ja muut älylaitteet pois. Yritä nukahtaa jos ei nukuta. Ota kirja ja lue sitä tai vaikka kuuntele äänikirjaa. Vaikkei uni tulisi niin pysy sängyssä yö. Aamulla ylös.Olit nukunnut tai et. Ulkoilua, töitä ja kotitöitä. Sitten vaan sinnittelet iltaan asti kyllä ihminen väsyy lopulta. Ja uni tulee ja rytmi löytyy. T. Myöskin masentunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Mä olen masentunut.
Käyn täsmällisesti lenkillä, mutta ei se mua auta. Itseasiassa se jopa pahentaa, saan paniikkikohtauksia kun syke nousee ja olo on varmasti vain entistä pahempi.
Se sit yhdistettynä liian vähään yöuneen laittaa vaan elimistön ylikuntoon, jolloin sitä on entistä masentuneempi ja unettomampi. En nuku ilman lääkkeitä, kaikki on kokeiltu. Lääkkeen käytöstä sit syyllistetään.
Tosiaan nuo ohjeet masentuneelle on yhtä tyhjän kanssa. Aika usea meistä tekee kaiken kaikkien oppikirjojen ja elämänoppaiden mukaan, eikä se elämä siitä iloisemmaksi muutu.
Kävely ei laita elimistöä ylikuntoon, ellet sitten treenaa pitkän matkan pikakävelyä. Ylikunnon sijaan autonominen hermosto voi olla ylivireystilassa (sympaattinen tonus nousee=taistele tai pakene -reaktio jää päälle) jolloin nukkuminen ja kaikki rauhoittuminen voi olla vaikeaa. On vaan fakta, että riittävä aktiivisuus lisää unipainetta ja passiivisuus + sininen valo hankaloittavat elimistön pysymistä tasapainotilassa. Edes jonkinlaisen ylläpitäminen tekee hyvää, vaikka se ei jatkuvasti erityisen hyvin onnistuisikaan. Puhun sekä omasta kokemuksesta että mt-diagnooseja omaavien kanssa tekemäni työn perusteella.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
No ensin pitäisi tietää, miten on hoidettu tähän asti. Onko vain kahta peruslääkettä, mirtatsapiinia ja ketiapiinia, saanut. Vai onko käyty laajemmalla repertuaarilla läpi esim. nyt näitä lääkevaihtoehtoja.
Onko saanut itse vaikuttaa hoitoonsa vai onko vaihtoehdot lukittu etukäteen ilman hänen mielipidettään.
Onko saanut sairauslomaa.
Onko saanut vaikuttaa siihen, onko puhe häntä varten vai olisiko hänen parempi pysyä erossa puhumiseen painottuvista hoidoista.
Tai onko jopa saanut vain lääkkeitä eikä lainkaan puhetta tai muuta, joka voisi häntä auttaa.
Ei ole ollut työelämässä useaan vuoteen. Lääkärit ilmeisesti pyrkii kuntouttamaan takaisin työelämään, mutta kaveri itse on todennut, ettei ikinä aio sinne työelämään palata itseään rääkkäämään.
&n
tämä, eli sitten valitetaan kun hoidoista ei ole mitään apua. Eihän kukaan voi tulla kauhalla mitään onnellisuuspillereitä jakamaan. Moni työssäkäyväkin painii välillä siellä suossa, että mikään ei huvita etc, mutta jatkaa silti. Arkea saa helpottaa jättämällä ei pakollisia juttuja pois, silloin kuin on kuormittavampaa. Tollasen vuosikausia kotona maanneen ongelma on todennäköisesti se ettei hän väsytä itseään päivän aikana riittävästi, jolloin uni ei tule + se rytmi tietty. Lisäksi pyöritään siellä oman navan ympärillä, kuinka vaikeaa kaikki on. Liikaa vatvominenkaan ei ole ongelmia ennenkään poistanut. Työssäkäyvä joutuu kiinnittämään päivällä huomiota muuhunkin kun oman fiiliksen jatkuvaan tarkkailuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko kukaan täällä kokeillut. Mutta netissä on sellainen Finch appi. (Englanniksi).
Siinä voi asettaa itselleen ihan pieniä tavoitteita,kuten sängystä nousu, hampaiden pesu.
Lisäksi siinä on meditaatio harjoituksia, hengitys harjoituksia eri tilanteisiin, voimistelua vaikka sängyssä.
Samalla kasvatat pientä lintua ja voit "ostaa" sille vaatteita, sisustaa sen kotia etc.
Maksullinen versio on aika kallis,mutta ilmainenkin sisältää paljon ominaisuuksia.
Mielestäni aika söpö. Tavoitteet voit siis itse asettaa miten korkealle/matalalle haluat. Ja lintu siis kasvaa ja saa asioita,kun täytät itse asettamasi tavoitteet.
Voisi auttaa jollakin motivaatioon.
En mainosta. Ja mielestäni maksullinen versio on liian kallis,mutta lintu on söpö. Ja apin voi aina poistaa.
Vierailija wrote:
Mä olen masentunut.
Käyn täsmällisesti lenkillä, mutta ei se mua auta. Itseasiassa se jopa pahentaa, saan paniikkikohtauksia kun syke nousee ja olo on varmasti vain entistä pahempi.
Se sit yhdistettynä liian vähään yöuneen laittaa vaan elimistön ylikuntoon, jolloin sitä on entistä masentuneempi ja unettomampi. En nuku ilman lääkkeitä, kaikki on kokeiltu. Lääkkeen käytöstä sit syyllistetään.
Tosiaan nuo ohjeet masentuneelle on yhtä tyhjän kanssa. Aika usea meistä tekee kaiken kaikkien oppikirjojen ja elämänoppaiden mukaan, eikä se elämä siitä iloisemmaksi muutu.
Minä ulkoilin tosi paljon ja pitkään vakavassa masennuksessa & ahdistuneena, mutta se ei tuonut mitään apua. Vasta kun aloin kuuntelemaan itsehoidollisia äänikirjoja kirja kirjan perään (kymmeniä), ajatusmaailmani alkoi muuttua ja se toivottomuus ja negatiivisuus väistyä. Menin sitten vielä puoleksi vuodeksi kelan tukemaan terapiaan, missä opin että aivot ovat itse asiassa hyvin "muokattava" elin ja pääsin purkamaan patoutuneita traumojani. Paranin kun tein paljon töitä ajatusmallieni parissa, mutta aikaa tähän kaikkeen meni yli vuosi ja se vaati paljon henkistä ponnistelua. Olen nykyään onnellinen töissäkäyvä perusmuija. Voisi sanoa aika menestyneeksikin.
Mutta tosiaan, minulla oli myös ikävä lääkärinkäyntikokemus. Itkin lääkärille silmäni päästä, että en voi elää tämän masennuksen ja ahdistuksen kanssa, koska en kestä sitä henkistä ja fyysistä tuskaa ja että tahdon vain kuolla sekä kerroin, että itken ihan koko ajan. Kerroin että tunnen olevani loukussa, koska lapsen vuoksi en voi ottaa henkeänikään. Minulla oli valtava huoli työllistymisestä, mutta koska olin puoli vuotta sitten valmistunut niin hyvältä alalta, niin lääkäri vain naureskeli, että _mulla ei ole mitään hätää ja mitä jos kokeilisin joogaa_. Oli ihan kafkamainen fiilis sen jälkeen, että ihanko tosissaan en saa apua (kysyin masennuslääkkeistäkin, mutta niitä lääkäri ei olisi millään halunnut määrätä. Sain ne lopulta, mutta en uskaltanut koskaan niitä aloittaa kun se lääkäri oli ollut niin ehdottomasti sitä mieltä, että ei kannata) Olisin varmaan kuulunut jonnekin osastolle siinä vaiheessa, olin niin lähellä itsemurhaa. Menin sen lääkärikäynnin jälkeen kotiin täysin rikki ja epätoivoisena. Onneksi sitten jokin aika tuon kokemuksen jälkeen keksin ne äänikirjat ja sitä seurannut polku on historiaa.
Mielenterveysongelmat eivät lääkärin avulla parane. Omasta asenteesta ne yleensä johtuvat. Asennetta ne psykiatritkin yrittävät saada muutettua. Useimmat meistä osaa hoitaa itse mielenterveyttään.