Miten poikien äidit jaksavat sitä riehumista?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Lapset on persoonia. Tyttökin voi riehua, poika olla riehumatta. Esim oma 5v poika on helppo ja rauhallinen; keinuu tuntikausia yksin kotipihassa, sisällä rakentelee legoilla. Toisaalta poikien kanssa on ihana pelailla jalkapalloa, metsäretkeillä, pulkkamäkeillä ja pysyy itsekin samalla hyvässä kunnossa. En osaisi elää sohvalla puhelin kädessä istuvan prinsessan kanssa. Monet tytöt on omaan silmään vähän tyhjäpäisen oloisia, tylsiä, itsekeskeisiä, huumorintajuttomia, nipoja kantelupukkeja.. en tajua miten joku jaksaa asua pienten tyttöjen kanssa. 

Samaa mieltä. Asun yksinhuoltaja isän kanssa ja suoraan voin sanoa että jos lapsi olisi ollut 5v tyttö eikä poika niin en asuisi.

Olitteko te siis tuollasia tyhjäpäisiä ja itsekeskeisiä tyttöjä?

Itse en tunne tuollaisia, tuntemani tytöt on empaattisia ja fiksuja. 

Vierailija wrote:

Lasten liikunnan tarve voi tulla yllätyksenä sellaiselle joka on päässyt passivoitumaan. Jos ne juoksevat sisällä, niin laita ne ulkoleikkeihin, pallokentälle tai minne vaan. Fyysistä aktiivisuutta kannattaa vaalia, siitä on paljon hyötyä koko elämän ajan.

Tämäkin on asia, jossa ei voi olla koskaan oikeassa. Lapsen pitäisi olla rauhallinen palikoilla rakentaja, mutta samaan aikaan liikkua vähintään 3h päivässä, vai minkälainen tuntimäärä nykyään taas on suosituksena. 

Omani on näitä riehujia, mutta sitten kun sen riehumisenergian valjastaa liikkumiseen ulkona ja urheiluharrastuksiin, niin asiassa ei ole ongelmaa. Saanut sitten ihailla lapsen kiipeilytaitoja kiipeilypaikoissa, taitavia kärrynpyöriä ja voltteja. 

Vierailija wrote:

Meillä ei juosta sisällä, eikä hypitä jne. 

Juoksemisen ymmärrän, mutta miksi ei saa hyppiä? Mä itekin hypin sisällä, kun tanssin. 

Mulla on kaksi lasta, tyttö ja poika. Molemmat on vilkkaita, mutta en mä osaa oikein sanoa, että onko he olleet pienenä riehujia. Mä oon ollut meidän perheessä se vanhempi, joka on lasten kanssa paininut ja leikkinyt tyynysotaa ja sen sellasta, lasten isä on rauhallinen ollut jo lapsena (ja ainoa lapsi, niin kenenkä kanssa ne nyt ois riehunutkaan), minä taas olin vilkkaampi tapaus.

Siihenkään en osaa sanoa, että onko tytöt ja pojat keskenään kovin erilaisia. Toki mun lapset on yksilöitä, mutta en ole niin miettinyt sitä, että johtuvatko heidän eronsa nyt niinkään sukupuolesta, vaan olen ajatellut, että kaikki ihmiset on omanlaisiaan. 

En tiedä millaisia otuksia te kasvatatte, mutta kai tuo on jonkin alemman luokan ihmisten ongelmia tuokin.ainoa mitä en enää ihmettele,on se, että nyt tiedän mistä niitä roadmaneja tulee..

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Meillä ei juosta sisällä, eikä hypitä jne. 

Juoksemisen ymmärrän, mutta miksi ei saa hyppiä? Mä itekin hypin sisällä, kun tanssin. 

 

Koska kaikella on paikkansa ja aikansa. Vain tämän tiedostamalla lapsesta,oli sitten tyttö taikka poika,hänestä saadaan kasvatettua sivistynyt sekä hyväkäytöksinen ihminen.

Laitan yleensä ulos pelaamaan palloa tai hyppimään trampoliinille. Harrastusiltoina ei onneksi jaksa riehua....Runsas ulkoilu vähentää tuota riehumista ja jos kaveri kyläss, riehuvat siistimmin. Mutta alkaa joo olla siinä iässä että kokoajan pitäisi olla tekemistä... Ja ainoa mitä voi sitten yksin tehdä sisällä on pelaaminen tai tabletin katselu, niihin kun yritän pistää rajat.(ennen osasi leikkiä itsekseen Legoillakin yms.)

Hyvin jaksan, en olisi edes hankkinut lapsia jos haluaisin että kotonani olisi täysin hiljaista ja rauhallista. :D 

Sisällä kuljetaan kävellen. 

4 poikaa on opikseen ottanut  😅

Vierailija wrote:

Ei kaikki tuollaisia ole. Minulla on ollut hyvinkin rauhallinen poika. Riehui ulkona, jos riehututti. Nyt jo yliopistolla. 

Minullakin on/oli tuollainen poika, kuka sitä yksin riehuisi. Nyt hänellä on kaksi poikaa, mukavia, ajattelevia, kyseleviä, rauhallisia pikku poikia, mutta herra tähden kun yhdessä keksivät jotain oikein hölmöä kiljumista ja sisällä juoksemista. 

Hyvä kysymys, mutta onko valinnanvaraa? T. Kahden villin äiti. 

1,5 vuoden ikäerolla 2 poikaa oli joskus mahdoton yhtälö. Pahimpina hetkinä menin autoon istumaan ovet lukossa ja kuuntelin musiikkia ja tein omia hommia. Sit jos siltikin häiritsivät niin ajoin Prisman parkkihallin peränurkkaan. Ei näitä ääritilanteita montaa ollut, mutta noin 2-4 tapausta vuoteen mahtui. 

Vierailija wrote:

Sisällä kuljetaan kävellen. 

4 poikaa on opikseen ottanut  😅

Kerran Hoplopissa eräs äiti huusi lapselleen "sisällä ei juosta!" 

Katsoin perään että jaahas... ja minkä takia sitten tulivat hoploppiin jos edes siellä ei saa juosta ja leikkiä ja riehua ja hyppuä? 

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Meillä ei juosta sisällä, eikä hypitä jne. 

Juoksemisen ymmärrän, mutta miksi ei saa hyppiä? Mä itekin hypin sisällä, kun tanssin. 

 

Koska kaikella on paikkansa ja aikansa. Vain tämän tiedostamalla lapsesta,oli sitten tyttö taikka poika,hänestä saadaan kasvatettua sivistynyt sekä hyväkäytöksinen ihminen.

Ahaa. No sittenhän on asia kunnossa, kun mun mielestä sisällä saa hyppiä, kun aika ja paikka on oikeat, ts. silloin kun tanssii. Lapsista tulee siis kunnon kansalaisia, ihan kuin minustakin :) 

Vierailija wrote:

Pieni ikäero, eli alle 4v on pahin virhe vanhemmilta. Mikäli saat esikoispojan, älä missään nimessä mene tekemään sisarusta alle 4v ikäerolla. 

Meillä kaksi poikaa 5v ikäerolla. Meillä ei ole ollut koskaan mitään ongelmia. Molemmat ovat saaneet aikaa ja rauhaa kasvaa. Urheilevat kyllä keskenään (isoveli treenaa pikkuveljeään) koska pojilla sama päälaji. Mutta muuten kulkevat omissa jutuissaan. 

Sus siunatkoon   😳

Paras kuulemani ohje toista lastaan suunnitteleville vanhemmille   😂

Mulla on kaksi kouluikäistä poikaa ja kyllähän heistä jo kahdestaankin ääntä lähtee. Mutta kun heidän lisäksi meillä hengaa päivittäin myös kymmenen naapurin poikaa niin johan on hulinaa. No okei, ei se mua oikeasti ärsytä vaan tykkään siitä et on paljon elämää ympärillä, tunnen lasten kaverit ja tiedän mitä he puuhailevat. Lisäksi meillä on kellarissa hyvin tilaa ja siellä on takkahuoneessa biljardipöytä ja harrastustilassa 4 sohvaa, telkkari ja pleikkari. Eli ei niitä lapsia useinkaan täällä yläkerrassa näy  vaikka ääni toki kuuluu tännekin.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Poika oli rauhallinen ja perustyytyväinen niin ei ollut sitäkään ongelmaa. Ruokaa kun tuuppasi eteen säännöllisin väliajoin niin kaikki oli ok. Leikki pikkuautoilla ja legoilla tuntikausia 👍

Meillä koirallekin asetetaan ruokakuppi nätisti eteen. Sinä se vaan tuuppasit eväät lapsesi eteen.

 

Sä et ymmärrä puhekieltä. 😄

Samaa ajattelin. Näen sieluni silmin kuinka se ruokakuppi asetetaan nätisti eteen   😂

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sisällä kuljetaan kävellen. 

4 poikaa on opikseen ottanut  😅

 

Kerran Hoplopissa eräs äiti huusi lapselleen "sisällä ei juosta!" 

Katsoin perään että jaahas... ja minkä takia sitten tulivat hoploppiin jos edes siellä ei saa juosta ja leikkiä ja riehua ja hyppuä? 

No onneksi en ollut minä. On niitäkin vanhempia, joilla on realiteetit kohdallaan. 

https://www.mtvema.com/vote/best-nordic-act/ 

Käykääs äänestään välillä! 

Minulla on kaksi poikaa, jo 20- ja 16-vuotiaat. Ovat molemmat perustemperamentiltaan rauhallisia. Silti väitän, että varmaan olisin saanut kasvatettua heistä keskittymiskyvyttömiä riehujia jos olisin yrittänyt. Monesti nämä mammat, jotka vain sanoivat, että oletpa päässyt helpolla, itse lietsoivat omien lastensa riehumista. Monille äideille on käsittämättömän vaikeaa, jos poika haluaakin vaikka leikkiä rauhassa aloillaan, kun koko ajan pitää urheilla ja juosta ja purkaa energiaa. Se on jonkinlainen miehen mitta, että on fyysisesti hyperaktiivinen, runopoika olisi häpeä. Tämähän näkyy jo harrastuksissakin, moni ei edes käsitä, että voi harrastaa jotain muutakin kuin urheilua. Monesti tuntui, että pojat, joita äidit vain kehuivat ja kauhistelivat vilkkaudesta (tässä oli usein se piiloviesti, että on kamalaa, kun riehut, mutta sinun pitää riehua, koska olet poika) olivat usein enemmän vain nääntyneitä ja keskittymiskyvyttömiä. Siinä vaiheessa kun itse olisin puistossa ohjannut vaikka katsomaan rauhassa jonkin oravan puuhia, äidin mielestä pojan piti vielä juosta joku mäki ylös ja alas, koska "se on niin mahdoton tenava" (tämä tietysti pojan kuullen sanottuna).

Varmasti perustemperamentiltaan hyvin aktiivinen tarvitsee rajoja ja kuria, mutta joskus tuntui, että aivan järjettömän tarkka kurinpito vain ruokki sitä riehumista. Jotenkin se lapsen elämä kiristettiin äärimmilleen, leikkiäkin piti tasan äidin sääntöjen mukaan. Ehkä ennen ei tehty ongelmaakaan joka asiasta. Joku oli vilkkaampi ja joku rauhallisempi ja se siitä. Itse ulkoilin lähes joka päivä poikieni kanssa pari kertaa, ei sitä silloin pidetty minään ihmeellisenä suorituksena. Joskus he juoksivat ja joskus leikkivät hiekkalaatikolla vetäen sinne autoratoja, ei sitä liikkumisen määrää sinänsä kytätty.