Lue keskustelun säännöt.
Mitä oireita olet saanut itsellesi kuviteltua?
21.01.2023 |
Eli kovassa stressissä tai kun olet alkanut pelkäämään jotain sairautta jne niin millaisia oikeita oireita olet saanut itsellesi aikaiseksi? Minulla tällä hetkellä toisen rinnan kutina, ei siis koskaan kutise muuten paitsi sit kun alan huolehtimaan ja pelkäämään rintasyöpää niin sitten kohta alkaa tosi häiritsevä kutina. Ja tämä kait tullut nyt jostain alitajunnasta että tällainen kuuluu oireistoon. Minulla siis fibroadenooma ja nyt tän hetkisessä elämäntilanteessa kovaa stressiä ja olen alkanut pelkäämään sairauksia tyyliin "mitä jos lääkärin diagnoosi olikin väärä, mitä jos joku jäi huomaamatta, onhan minulle nyt tullut näitä oireitakin" jne. Eli tosi häiritsevää. Ollut ennenkin tällaista oireiden kuvittelua ja sit kun olen saanut "terveen paperit" niin ne oireet lakannu kuin seinään.
Kommentit (17)
Vierailija kirjoitti:
Yhtenä talvena nännipihassa oli atooppista ihottumaa. Se oli tietenkin syöpä mun mielessä.
Vähän aikaa sitten oli kohtalaisen kovaa hammassärkyä ja taas mentiin. Suusyöpään ajattelin kohta kuolevani. Jne. jne. Tää on tällasta koko ajan.
Tiedän niin hyvin miltä susta tuntuu. Tietääköhän kukaan onko tähän mitään apua saatavissa? Vie elämänilon aikalailla kokonaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tule oikein mieleen muuta kuin että jos kesällä näen punkin jossain, tunnen sen jälkeen jatkuvasti jonkin kävelevän ihollani.
Olen päiväkodissa töissä ja heti, kun joku mainitsee täit päänahka alkaa kutista.
Sama juttu kihomatojen kohdalla. Täit on kyllä pahimmat ja pakko tarkastella hiuksia päivittäin.
Sitten taas hetkeksi rauhoittuu, kunnes joltain taas löytyy.
Juotuani useamman viikon putkeen olin aika sekaisin ja jo hetken luulin olevani nainen. Kerrottuani tästä samassa AA-kerhossa käyvälle ystävälleni hän kertoi sen olevan rukousvastaus Jumalalta ja vein asian jo niin pitkälle, että hankin ajan transtutkimuksiin ennen kuin tulin tolkkuihini...
M 45
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hirveä taloudellinen (ja vähän muutakin) stressi aiheutti sen, että toista rintaa vihloi jatkuvasti. Itkin lääkärille pää punaisena että minulla on rintasyöpä, enkä halua kuolla! Jotenkin noloa oli kun lääkäri totesi lopulta täysin terveeksi. Nyt tunnistan jo stressin iskiessä pienen vihlonnan johtuvan vain omasta pääkopastani.
Otin todella raskaasti äitini äkillisen kuoleman nuorena. Sen jälkeen koko kropassa kiersi jatkuvia ja muuttuvia kiputiloja. Kävin neurologilla ja kaikki testit tehtiin. Kaikki normaalia. Kävin kuvauttamassa pääni, kaikki normaalia. Juoksin yhden vuoden lääkäriltä toiselle, omalla kustannuksella, eikä mitään vikaa löydetty mistään. Ensimmäisenä jouluna äidin kuoleman jälkeen, olimme äidin kanssa jouluihmisiä, kannoin ruokatarjotinta pöytään ja ranteista lähti täysin voimat. Sanoin miehelle, että ota se tarjotin tai nämä kaikki ruuat ja astiat on paskana lattialla NYT. Ensimmäisen vuoden jälkeen ei tällaista enää tapahtunut, joten luulen että suru heijastui somaattisesti elämääni, vaikka mikään mielenterveysongelmainen en ole kokenut olleeni missään vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelin jo hetken olevan joku sairas ped o fiili mutta sitten tajusin että olen terve heteroseksuaalinen mies.
Sydämen tykytystä, lihaskipua, vatsa saattaa stressistä mennäkin sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tällä hetkellä on syöpä luussa, munasarjassa ja keuhkoissa :( oireena ollut yli vuoden särkyjä näillä alueilla. Se on jännä ettei mitään tuntemuksia ole kun on töissä tai muuta tekemistä, mutta yksin ollessa illalla muistan syövän ja kivut alkaa. Tämä alkoi lapsen syntymän jälkeen. Alitajuisesti niin voimakas menettämisen pelko? Pelkään kuolevani ja lapsi jää yksin.
Minulla on ollut samoja pelkoja sairauksiin liittyen. Se on niin uuvuttavaa ja stressaavaa. Luulen, että minulla on ahdistuneisuutta ja pakko-oireita. Pakko-oireiset ajatukset pyörivät sairastumisajatuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunsin vauvan potkuja vatsassa ja muutenkin mulla oli kaikkea raskauteen liittyvää oiretta. Tämä oli erittäin stressaavassa elämäntilanteessa n.15 vuotta sitten. Olin siis aivan varma että
olen raskaana, vaikka testit näytti negaa. Menin gynelle ultraan eikä sieltä mitään löytynyt. Sen jälkeen potkutkin loppuivat. Hävetti kyllä hirveästi siellä gynellä:(.
Vierailija kirjoitti:
Mä tunsin vauvan potkuja vatsassa ja muutenkin mulla oli kaikkea raskauteen liittyvää oiretta. Tämä oli erittäin stressaavassa elämäntilanteessa n.15 vuotta sitten. Olin siis aivan varma että
olen raskaana, vaikka testit näytti negaa. Menin gynelle ultraan eikä sieltä mitään löytynyt. Sen jälkeen potkutkin loppuivat. Hävetti kyllä hirveästi siellä gynellä:(.
Tän olinkin jo unohtanut! Mulla oli kans nuorempana tuota. Peilistä katsoin sivuprofiilia miten vatsakin oli kasvanut.. En muista mihin tuo panikointi sitten loppui. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedäthän ap että sinun luulosairautesi on ihan oikea sairaus.
"Kiva" tietää, ettei ole kuvitelmiensa kanssa yksin. Ei näistä oikein kehtaa puhua, muuten kuin näin anonyymisti ja lääkärille tietenkin kun tuntee olevansa jo kuoleman sairas.
Olin keväällä ja kesällä jo ihan varma että minulla on sydämen vajaatoiminta, koska jopa istuessa ja puhuessa puhe kuulosti siltä että olen hengästynyt. Nyttemmin ei enää hengästytä. Oletan että taustalla on vain rapakunto.
Ja nyt kun jalat ovat jatkuvasti rasittuneet ja väsyneet, olin varma että nyt tulee veritulppa. Oli pakko nukkua useita öitä jalat vähän koholla, sillä onhan tuo mahdollista. Istun paljon ja eilen sain hanuriini persherneen (peräpukama).
Olen jo aloittanut liikkumaan taas enemmän. Talvi usein jämäyttää minut kuin sementtiin. Joka kevät niskaperseote ja aloitetaan kuntoilu alusta. Viime vuosi jäi kuntoilun kannalta heikoksi. Uutta yritystä.
Yhtenä talvena nännipihassa oli atooppista ihottumaa. Se oli tietenkin syöpä mun mielessä.
Vähän aikaa sitten oli kohtalaisen kovaa hammassärkyä ja taas mentiin. Suusyöpään ajattelin kohta kuolevani. Jne. jne. Tää on tällasta koko ajan.