Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Harkitsen eroa miehestäni. Kannattaako pistää heti poikki, vai odottaa vielä muutama kk että saan kämpän ja rahaa kasaan?
28.10.2023 |
Ollaan oltu lähemmäs 10 vuotta yhdessä, naimisissa siitä 5 vuotta. Löytyy yksi päiväkoti-ikäinen lapsi.
Lapsen syntymän jälkeen havahduin siihen että minä olen se joka käy töissä ja hoitaa kodin.
Ja ennen kun joku sanoo, mies halusi useamman lapsen, en ollut itse varma edes yhdestäkään mutta sovittiin yksissä tuumin että aloitetaan siitä yhdestä. Lapsen syntymän jälkeen vasta tajusin että eihän mies ollut ennenkään siivonnut ja hoitanut kotia, nyt hommia oli/on kaksin verroin enemmän. Opin tästä "virheestä" ja hoidin ehkäisyn kuntoon ja näillä näkymin en ole enempää hoidettavia kontolleni hankkimassa.
Olen matalapalkka-alalla töissä, ja se työkin syö minusta voima kun kokoajan miehistö on alimitoitettu, joten käytän ne loput vähänkin voimavarat kotitöihin ja lapsen kanssa olemiseen.
Kaiken lisäksi mies vaikuttaa olevan masentunut, mutta ei suostu edes hakemaan apua/juttelemaan kenenkään kanssa.
Olen alkanut nähdä että itse "hukutan ja uhriaan" itseni kaiken alle ja nyt olen alkanut näkemään eron itselleni pelastusrenkaana. Yrittäessäni kesyttää talomme kaaosta, olen alkanjt haaveilla omasta asunnosta, missä mies ei olisi sotkemassa, lapsi olisi 50-50 hoidossa ja mäkin saisin vain hetken olla ja rentoutua.
Olen ennenkin miehelle sanonut että hänen täytyy osallistua enemmän, viedä edes omat tiskit koneeseen ja samalla kun käy tupakalla, viedä roskat yms. Eihän nämä ole liikaa pyydetty? Monet pyynnöt/keskustelut on käyty, eikä mikään ole muuttunut
Rakastan miestäni ja en halua rikkoa meidän perhettä, mutta tajusin että ennen kun lapsella alkaa koulu, mun tarvitsee tehdä päätöksiä eron suhteen. Ajattelin jäädä tälle paikkakunnalle että lapsen päiväkoti/tuleva pysyisi samana. Tätä ennen kerätä vuokravakuuteen yms rahaa muutaman kuukauden. Vai pitäisikö pistää kerralla poikki?
Kommentit (59)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Masennus on sairaus. Sekin pitää ymmärtää että jos mies on oikeasti masentunut, hän ei tee tahallaan asioita tai siis jätä tekemättä.
Masennus on sairaus siinä missä mikä tahansa muukin: kuume, reuma tai diabetes. Vain sairastunut itse voi päättää hakeutua hoitoon. Henkilökohtaisesti en jaksaisi pitkään katsoa diabeetikkoa, joka ei mitenkään kanna huolta omasta hoitotasapainostaan. Ja sanon tämän itse aikanaan masennuksen läpikäyneenä.
Vierailija wrote:
Senkun lähdet. En jaksa enää teitä iänikuisia jauhajia, jankuttajia ja jahkailijoita. Tee mitä huvittaa, ei liikuta mua.
Ei näköjään.
Saat kunnasta asunnon tuossa tilanteessa. Ero vireille ja asunnonhaku käyntiin.
Vierailija wrote:
Jos erootte ja lapsi on poika, niin poika tulee kärsimään eniten perheen rikkoontumisesta. Se voi kostautua myöhemmin. Poika tarvitsee miehenmallia, vaikka isä olis " vuoden isä" tyyppiä.
Mallia saamattomasta vässykästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija wrote:
Minusta olisi reilua kertoa nyt miehelle, että aiot erota, jos tilanteeseen ei tule muutosta. Sitten antaa miehelle muutama kuukausi aikaa näyttää, että hän parantaa tapansa.
Eihän erolla saanut uhkailla. Sitä aina täällä hoetaan.
Vierailija wrote:
"Mitä tämä tarkoittaa?
Ap"
Minä tulkitsisin niin, että moni pitää suunnitelmaasi äärimmäisen epäreiluna niin miestäsi kuin lastasikin kohtaan. (Jos siis mies ei ole juoppo, petturi tai väkivaltainen)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko miehesi vaihtaa työn päivätyöhön ? Toisi varmaan lisää jaksamista kotitöihin ja lapsen kanssa olemiseen. Onko hänellä jotain fyysisiä sairauksia jotka voisi väsyttää ? esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, 2 tyypin diabetes, ylipaino...
Vierailija wrote:
Voisiko miehesi vaihtaa työn päivätyöhön ? Toisi varmaan lisää jaksamista kotitöihin ja lapsen kanssa olemiseen. Onko hänellä jotain fyysisiä sairauksia jotka voisi väsyttää ? esim. kilpirauhasen vajaatoiminta, 2 tyypin diabetes, ylipaino...
Olen pyytänyt tätä, jopa anellut. Olen pyytänyt jos ei vaihda työtä, voisi edes käydä lääkärissä Tia terapiassa juttelemassa. Olen koittanut antaa omaa aikaa (kun on vapaata kummallakin menen lapsen kanssa pois kotoa) muutamasta tunnista päivään viikossa (päivittäin sen muutaman tunnin, vapailla enemmänkin). Olen järjestänyt kahden keskeistä aikaa kotona, minireissuilla yms ilman lasta. Olen raahannut joskus mukaan kun mennään HÄNEN vanhemmille kylään. Olen myös koittanut olla tekemättä mitään.
Kaikkea muuta olen tässä 2 vuotta yrittänyt, kerran olen puhunut erosta/halusta mennä yhdessä terapiaan.
Tämä mun eroharkinta ei siis todellakaan ole mikään hetken mielijohde.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Odota vaan sinne asti että miehellä menee muutenkin heikosti ja sitten ilmoita että häivyt.
Se on naisten tyypillinen tapa toimia.
Vierailija wrote:
Odota vaan sinne asti että miehellä menee muutenkin heikosti ja sitten ilmoita että häivyt.
Se on naisten tyypillinen tapa toimia.
Älä kitise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet mennyt miesvauvan kanssa suhteeseen. Jotkut miehet kasvatetaan passattaviksi. Ensin äiti, sitten vaimo. Kirjoitit, että mies ei ole koskaan siivonnut, hoitanut kotia jne. miksi sivuutit sen alun perin?
Ja sitten sellainen asia, asioista keskusteleminen ei auta. Voit sanoa miehellesi: siivoat, viet astiasi tiskiin jne. hoidat lasta tasapuolisesti. Jos et niin suhde päättyy ja sitten myös päätät sen suhteen kun mies ei arvosta sinua vaan pitää sinua itsestäänselvyytenä. Edelleen. Keskusteleminen ei auta. Asiat eivät muutu keskustelemalla jos niissä ei ole mitään keskustelemista.
Minulla pisti tekstissä silmään se, että rakastat kuitenkin miestäsi. Itse, kun päätin erota, niin en ollut rakastanut puolisoani enää vuosikausiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä ajattelit lapsen kanssa asua edes sen 50-50 ajasta, jos sinulla ei ole asuntoa?
Jos kerran olet harkinnut jo pari vuotta, niin mikä estää sinua vielä harkitsematta pari kuukautta säästäen mahdollisen pahan päivän varalle?
Vierailija wrote:
Missä ajattelit lapsen kanssa asua edes sen 50-50 ajasta, jos sinulla ei ole asuntoa?
Jos kerran olet harkinnut jo pari vuotta, niin mikä estää sinua vielä harkitsematta pari kuukautta säästäen mahdollisen pahan päivän varalle?
Jatkan vielä: sijastasi varmaan tekisin näin: tekisin suunnitelman itselleni vuokravakuuden yms summista. Tekisin jo nyt asuntohakemuksen kunnalle, seurakunnalle yms. sinne parin kuukauden päähän. Eihän sitä tarvitse ottaa vastaan, jos ei tarvitsekaan. Varaisin ajan oikeusaputoimistosta. Eroa ei tarvitse laittaa vireille, mutta voit mennä kysymään eroasioissa "konsulttiapua.
Lähtisin myymään turhat tavarat pois, koska mitä turhaan niitä muutossa toiseen paikkaan kuljettaisi. Näin omista tavaroistasi saisit hieman puskuriakin.
Silppuaisin turhat, tarpeettomat henkilökohtaiset paperit.
Palauttaisin kirjaston kirjat.
Jos minulla ei olisi luottokorttia, niin hankkisin sen nyt. En sitä varten, että käyttäisin tavallisessa elämässä, mutta jos sitten myöhemmin tulisi ehdoton tiukka paikka.
Ruoat käyttäisi kaapeista viimeistä myöden.
Eli eläisin sen mukaan, että 2-3 kuukauden päästä on muutto. Tämä kaikki edrllämainittu kuuluu harkintaan. Hankintavaiheessa voi valmistella, vaikka asiaa ei toteuttaisi. Mieti, jos harkitsisit lähtöä ulkomaille opiskelemaan/töihin niin kyllähän sinä opiskelisit etukäteen paikallista kieltä.
Jos miehelle et halua sanoa jälleen kerran todellista syytä, kun hän ei ole aiemminkaan tapojansa muuttanut, niin nyt on hyvä aika aloittaa vaikka joulusiivous.
Huolestuttavaa myös tuo, ettei miehesi käy muualla kuin töissä. Toki voi olla elämänvaihe ettei ole kavereita mutta kävisi edes työkavereiden kanssa jossain. Tai vaikka yksin harrastamassa. Onko hän aina ollut näin passiivinen ?
Vierailija wrote:
Olet mennyt miesvauvan kanssa suhteeseen. Jotkut miehet kasvatetaan passattaviksi. Ensin äiti, sitten vaimo. Kirjoitit, että mies ei ole koskaan siivonnut, hoitanut kotia jne. miksi sivuutit sen alun perin?
Ja sitten sellainen asia, asioista keskusteleminen ei auta. Voit sanoa miehellesi: siivoat, viet astiasi tiskiin jne. hoidat lasta tasapuolisesti. Jos et niin suhde päättyy ja sitten myös päätät sen suhteen kun mies ei arvosta sinua vaan pitää sinua itsestäänselvyytenä. Edelleen. Keskusteleminen ei auta. Asiat eivät muutu keskustelemalla jos niissä ei ole mitään keskustelemista.
En tajunnut miehen "aikaansaamattomuutta" ennen lasta. Silloin kun ei ollut kun yhdet ylimääräiset sotkut siivottavana, mutta koska lapsi on syönyt voimavaroja, tajusin että ei se mies tee mitään kodin siisteyden eteen.
Jos ei olisi lasta, en ehkä edelleenkään tajuaisi koska jäisi enemmän "omaa aikaa" kun nykyään.
Eli kai mä tavallaan tiesin mihin ryhdyin vaikka se vasta konkretisoitui lapsen myötä
Ap
Vierailija wrote:
Huolestuttavaa myös tuo, ettei miehesi käy muualla kuin töissä. Toki voi olla elämänvaihe ettei ole kavereita mutta kävisi edes työkavereiden kanssa jossain. Tai vaikka yksin harrastamassa. Onko hän aina ollut näin passiivinen ?
Tämä juuri, hän ei tee mitään muuta kun töitä ja on kotona! Sen takia epäilen masennusta
Ap
Alue: Aihe vapaa
Masennus on sairaus. Sekin pitää ymmärtää että jos mies on oikeasti masentunut, hän ei tee tahallaan asioita tai siis jätä tekemättä.